Jelena Marttila
Jelena Oskarovna Marttila (ven. Еле́на Оска́ровна Мартти́ла, 6. tammikuuta 1923 Pietari – 25. kesäkuuta 2022 Kotka)[1] oli venäläinen taidemaalari, joka tunnettiin erityisesti Leningradin piiritystä kuvaavista piirroksistaan.
| Jelena Marttila | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1923 Pietari, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 25. kesäkuuta 2022 (99 vuotta) Kotka |
| Kansalaisuus | venäjänsuomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari, taidegraafikko |
| Taidesuuntaus | realismi |
Elämä ja ura muokkaa
Marttilan isä oli Pyhtäällä syntynyt puna-armeijan majuri Oskar Marttila (1898–1938). Hän oli entinen punakaartilainen, joka pakeni Neuvosto-Venäjälle sisällissodan jälkeen vuonna 1921 ja teloitettiin myöhemmin Stalinin vainoissa.[2] Marttilan äiti Jevdokija Vasilijevna oli tehdastyöläinen.[3]
Marttila sai kuvataideopetusta jo viisivuotiaasta lähtien lastentarhassa, ja yksitoistavuotiaana hän aloitti opinnot Pietarin taideakatemian Repin-instituutissa, josta hän valmistui kesäkuussa 1941. Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Marttila osallistui sairaanhoitajakurssille, mutta terveydellisistä syistä häntä ei lähetetty rintamalle. Marttila opiskeli Tavritšeskajan taidekoulussa ja toimi lääkintäapulaisena Nadežda Krupskajan mukaan nimetyssä lastensairaalassa. Leningradin piirityksen aikana talvella 1942 hän avusti sairaalan evakuoimisessa ja päätyi lopulta Mordvan neuvostotasavaltaan keväällä 1942. Sodan jälkeen Marttila jatkoi opintoja Tavritšeskajan taidekoulussa ja valmistui vuonna 1948.[3]
Marttila työskenteli aluksi graafisena suunnittelijana ja myöhemmin opettajana Leningradin eri taidekouluissa vuoteen 1978 saakka. Eläkkeelle jäätyään hän keskittyi maalaustyöhönsä, ja vuonna 1981 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton taiteilijaliiton jäseneksi. Hänen töitään on ollut näytteillä myös ulkomailla, kuten Keski-Euroopassa, Iso-Britanniassa ja Suomessa.[3] Vuodesta 1996 lähtien Marttila asui Kotkassa.[2]
Marttilan tunnetuimmat työt ovat Leningradin piirityksen aikana talvella 1941–1942 tehdyt piirrokset, jotka syntyivät, kun professori Jan Šablovski kehotti Marttilaa tallentamaan piirityksen aikaista elämää. Hän teki luonnoksia Leningradin kaduilla ja pommisuojissa ja viimeisteli työt kotona. Myöhemmin Marttila valmisti niistä litografioita ja kaiverruksia.[4] Leningradin elämän ohella piirrokset kuvaavat lasten evakuointia jäätyneen Laatokan yli niin sanottua elämän tietä pitkin, ja joukossa on myös muun muassa Dmitri Šostakovitšin ja Olga Bergholtzin muotokuvat.[5] Sodan jälkeen työt jäivät vuosikymmeniksi unohduksiin, koska niiden realistista kuvausta ei pidetty riittävän ”sankarillisena”.[6] 2010-luvulla niitä on ollut esillä muun muassa Cambridgen yliopiston Darwin Collegen näyttelyssä vuonna 2017.[4] Lisäksi piirroksia on käytetty kuvituksena brittiläisen sotahistorijoitsijan Michael K. Jonesin 2020 suomennetussa teoksessa Leningrad : piirityksen vuodet.
Lähteet muokkaa
- ↑ Elena Oskarovna Marttila (1923 – 2022) Memorial Page 22.7.2022. The Cambridge Russian-Speaking Society. Arkistoitu 8.8.2022. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Byman, Kai: Suurin suomalaisten joukkomurha: käsikirjoitus MOT. 21.5.2018. Yle. Viitattu 27.5.2020.
- ↑ a b c Elena Marttila Wartime Art. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Art and Endurance in the Siege of Leningrad 2017. Darwin College. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Exhibition ”A moment between the past and future” of the artist Elena Marttila 2018. Visit Petersburg. Arkistoitu 13.4.2021. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Mård, Anders: Belägringen av Leningrad präglar dagens S:t Petersburg 27.1.2018. Svenska Yle. Viitattu 27.5.2020. (ruotsiksi)