Janne Kosti Raitio (10. tammikuuta 1919 Kööpenhamina10. toukokuuta 1997 Espoo) oli suomalainen urkuri, Elis Mårtensonin oppilas. Hän oli violisti Eino Raition poika ja säveltäjä Väinö Raition veljenpoika.

Janne Raitio vuonna 1994.

Raitio opiskeli urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa ja suoritti diplomin vuonna 1943. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen johdolla sekä suoritti kapellimestarintutkinnon vuonna 1951. Raitio toimi pitkään opettajana Sibelius-Akatemiassa: 1943–1951 pianonsoiton opettajana, 1951–1956 urkujensoiton opettajana, 1956–1986 lehtorina. Hän työskenteli myös Ilta-Sanomain musiikkiarvostelijana 1945–1967 ja Helsingin katolisen kirkon urkuri-kapellimestarina 1950–1956.

Janne Raition puoliso oli urkuri Seija-Sisko Raitio (1931–2024[1]). Heidän tyttärensä on violisti Silja Raitio-Heikinheimo (s. 1960), sellisti Tapani Heikinheimon puoliso.

Julkaisuja

muokkaa
  • Lectio sonorum I–II (1967–1970)
  • Sävelaapinen (1977)

Lähteet

muokkaa
  • Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 337. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.

Viitteet

muokkaa
  1. Raitio-Heikinheimo, Silja; Kotilainen, Tuula; Heikinheimo, Tapani: Muistokirjoitus | Musiikin opetuksen ja opiskelun kehittäjä Helsingin Sanomat. 8.6.2024. Viitattu 12.6.2024.