Eino Raitio

Eino Juhani Raitio (2. heinäkuuta 1882 Sortavala7. huhtikuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen viulisti, viulunsoiton opettaja ja orkesterinjohtaja.[1] Hänen veljensä oli säveltäjä Väinö Raitio.[2]

Raitio opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1901–1906 Viktor Nováčekin oppilaana ja sen jälkeen Münchenissä 1906–1907, Pietarissa 1908–1910 Leopold Auerin johdolla sekä Berliinissä 1919–1923. Hän oli opettajana Helsingin musiikkiopistossa 1911–1936. Raitio johti 1930–1934 perustamaansa Helsingin teatteriorkesteria, ja hän perusti myös Helsingin työväenorkesterin ja johti sitä.[1] Äänielokuvan tulo Suomeen vuonna 1929 aiheutti sen että elokuvateattereissa ei enää tarvittu mykkäelokuvien esitystä säestäneitä orkestereita ja suuri joukko elokuvateatterimuusikkoja joutui työttömiksi. Eino Raitio kokosi syksyllä 1930 työttömistä muusikoista 24 miehisen Helsingin teatteriorkesterin, jolle järjestyi työtä Helsingin kolmessa suurimmassa teatterissa.[3]

Eino Raitio oli mukana IKL:n toiminnassa ja johti liikkeen omistaman Musta Karhu -ravintolan orkesteria Helsingissä. Eino Raition veli Väinö Raitio sävelsi 1933 liikkeelle omistetun Mustapaitojen marssin, jonka sanoitti Heikki Asunta.[4]

Urkuri Janne Raitio oli Eino Raition poika.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 664. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  2. a b Hillila, Ruth-Esther – Hong, Barbara Blanchard: Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland. Greenwood Press, Westport, Conn. 1997 (Google-kirjat.)
  3. Muusikerialalla tilanne vaikeampi kuin koskaan aikaisemmin. Elokuvamuusikerien suuri ammattikunta käytännöllisesti katsoen lakannut olemasta, Helsingin Sanomat, 24.04.1931, nro 110, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Väinö Raitio: Teosten yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja 163. Helsinki 2013. (Mustapaitojen marssi, s. 15.)
    Jalkanen, Pekka: 1930-luku – katse taaksepäin. Pomus.