Avaa päävalikko

Väinö Raitio

suomalainen säveltäjä
Väinö Raitio.

Väinö Eerikki Raitio (15. huhtikuuta 1891 Sortavala10. syyskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä.[1]

ElämäMuokkaa

Väinö Raitio syntyi Sortavalassa perheeseen, jossa oli kaikkiaan yksitoista lasta – kaikki musikaalisia. Veljestä Eino Raitiosta (1882–1936) tuli viulisti ja kapellimestari. Väinö oli kiinnostuneempi pianonsoitosta kuin läksyjenluvusta, ja hän reputti kahdesti ylioppilaskirjoituksissa. Niinpä hän päätti omistautua kokonaan musiikille. Hän opiskeli vuosina 1911–1915 Helsingin musiikkiopistossa muiden muassa Erkki Melartinin ja Erik Furuhjelmin johdolla. Vuosina 1916–1917 Raitio opiskeli Moskovassa.[2] Raitio teki opintomatkan Berliiniin vuonna 1921 ja Pariisiin vuosina 1925–1926.[2]

Raitio kuului 1920-luvun suomalaisen modernistisukupolven merkittävimpiin nimiin yhdessä Aarre Merikannon ja Ernest Pingoud’n kanssa. Hän haki ennakkoluulottomasti vaikutteita musiikin uusista tyylisuuntauksista, niin impressionismista kuin ekspressionismistakin. Erkki Salmenhaaran mukaan ”Raition voidaan katsoa luoneen oman riippumattoman ekspressionistisen tyylinsä 1920-luvun teoksissaan, joille on vaikea osoittaa sen enempää suoranaisia saksalaisia, venäläisiä kuin ranskalaisiakaan esikuvia.”[2]

Suomalainen musiikkiyleisö ei 1920–1930-luvulla ollut vielä kyllin kypsä sulattamaan Raition radikaalilta tuntunutta sävelkieltä. Hänet sivuutettiin hiljaisesti ja ainoastaan yksi orkesteriteos – impressionistinen sävelrunoelma Joutsenet – painettiin Raition elinaikana. Raitio sävelsi 1920-luvun loppupuolelta 1940-luvun alkuun etupäässä orkesteriteoksia, näyttämömusiikkia ja urkuteoksia.[2] 1930-luku merkitsi säveltäjälle tuotannon hidastumista sekä periksiantoa takaisin perinteisen kansallisen musiikkikielen pariin. Viime aikoina hänen teoksensa ovat olleet yhä kasvavamman kotimaisen sekä kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Esimerkiksi hänen oopperansa Prinsessa Cecilia kuultiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1936 Helsingin Juhlaviikkojen järjestämässä esityksessä elokuussa 2017.[3]

Säveltäjä asui vuodesta 1932 lähtien Helsingissä. Vuonna 1933 hän avioitui Hildur Pourun kanssa. Raitio kuoli syöpään vuonna 1945 vaikean halvauksen jälkeen. Hänen kunniakseen perustettiin vuonna 1991 Väinö Raitio -seura.

TeoksiaMuokkaa

OrkesteriteoksiaMuokkaa

  • Pianokonsertto op. 6 (1915)
  • Runoelma sellolle ja orkesterille (1915)
  • Sinfonia g-molli op. 13 (1918-19)
  • Joutsenet op. 15 (1919)
  • Nocturne op. 17 (1919)
  • Fantasia estatica op. 21 (1921)
  • Antigone, kolmiosainen orkesterirunoelma, op. 23 (1922)
  • Kuutamo Jupiterissa op. 24 (1922)
  • Fantasia poetica op. 25 (1923)
  • Neiet niemien nenissä, sinfoninen runoelma (1935)
  • Felis domestica, scherzo (1935)
  • Kaksoiskonsertto viululle, sellolle ja orkesterille (1936)
  • Nocturne viululle ja orkesterille (1938)
  • Fantasia sellolle, harpulle ja orkesterille (1942)

Muita teoksiaMuokkaa

  • Jousikvartetto g-molli (1917)
  • Legenda op. 20 nro 1 uruille (1923)
  • Pyramidi kuorolle ja orkesterille op. 27 (1924-25)
  • Puistokuja sopraanolle ja orkesterille op. 29 (1927)
  • Jeftan tytär, ooppera op. 30 (1929)
  • Vesipatsas, baletti (1929)
  • Prinsessa Cecilia, ooppera (1933)
  • Umbra beata (Autuas varjo), runoelma uruille (1934)
  • Canzone uruille (1939)
  • Le ballet grotesque, baletti (1943)
  • Kaksi kuningatarta, ooppera (1944)

LähteetMuokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 337. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b c d Urponen, Ville: Väinö Raitio 2011. Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.7.2013.
  3. https://yle.fi/aihe/tapahtuma/2017/08/17/178-vierailukonsertti-helsingin-juhlaviikot

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.