Ivano-Frankivskin alue
Ivano-Frankivskin alue (ukr. Івано-Франківська область, Ivano-Frankivska oblast) on maaseutuvaltainen hallinnollinen alue Ukrainan länsiosissa.[2] Alueen nimi oli neuvostoaikana yleensä venäläisittäin Ivano-Frankovskin alue ja ennen vuotta 1962 Stanislavin alue. Se on yksi historiallisen Galitsian muodostaneista nyky-Ukrainan alueista, oblasteista.
| Ivano-Frankivskin alue Івано-Франківська область |
|
|---|---|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Ivano-Frankivskin alueen sijainti Ukrainan kartalla. |
|
| Pinta-ala | 13 900 km² |
| Väkiluku (2012) | 1 380 100[1] |
| – väestötiheys | 99,3 as./km² |
| Verkkosivu | |
Alueen pinta-ala on 13 900 km². Vuoden 2012 alussa väestöä oli 1 388 000 henkeä, joista 43,3 prosenttia katsottiin kaupunkilaisiksi.[1]
HistoriaMuokkaa
Alue kuului Kiovalle 1000–1100-luvuilla ja vuodesta 1199 Galitsian ja Volynian ruhtinaskunnalle, 1300-luvulta 1700-luvulle Puolalle. Alue joutui Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Itävallalle (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari).
Ensimmäisen maailmansodan aikana Ivano-Frankivskin alue osana Galitsiaa joutui rintamaksi. Suuria operaatioita olivat 1916 Brusilovin hyökkäys ja 1917 Kerenskin hyökkäys, mitkä Venäjä teki keventääkseen ranskalaisten paineita länsirintamalla.
1918 alue kuului marraskuussa 1918 Saksan ja Itävalta-Unkarin ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen itsenäiseksi julistautuneelle Länsi-Ukrainan kansantasavallalle, minkä alueelle puolalaiset joukot tulivat heinäkuussa 1919, kun interventio bolševikkeja vastaan alkoi kiristyä. Puolalaiset hääti pois puna-armeijan komentaja Rogatin joukkojensa kanssa ja alueelle perustettiin Galitsian sosialistinen neuvostotasavalta, mikä kesti 23. syyskuuta 1920 saakka.
Elokuussa 1920 kävivät Puola ja Neuvosto-Venäjä alustavia neuvotteluja rauhasta samaan aikaan kun puna-armeija oli edennyt jo lähelle Varsovaa. 18. maaliskuuta 1921 solmitulla Riian rauhasopimuksella Galitsia Länsi-Ukrainana jäi Puolalle, minkä Neuvostoliitto valtasi itselleen yhdessä Valko-Venäjään liittyvän Rutenian kanssa Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja Neuvostoliiton ryhdyttyä interventioon Itä-Puolassa 17. syyskuuta 1939. Näin hankittu Curzonin linjaa noudatteleva alue liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan 4. joulukuuta 1939. Alue oli saksalaisten hallussa kesäkuusta 1941 4. lokakuuta 1944.
Hallinnollinen jakoMuokkaa
Ivano-Frankivskin alue on kuntatasolla jaettu 14 piiriin ja 5 kaupunkipiiriin. Paikallistasolla on yhteensä 15 kaupunkia ja 24 kaupunkityyppistä asutustaajamaa sekä 765 kylää.[3]
|
|
|
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Чисельність населення на 1 січня 2012 року та середня чисельність за 2011 рік (Ukrainan alueiden väestö 1.1.2012) Ukrainan tilastokeskus, www.ukrstat.gov.ua. Viitattu 3.7.2012. (ukrainaksi)
- ↑ Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Administrative units, by region Ukraine as of 1 January 2012 (Ukrainan hallintoalueet alueittain 1.1.2012 (englanniksi); löytyy ukrainankieliseltä pääsivulta esim: kielen vaihto englanniksi - Site map- Demographic situation - Administrative units, by region) Ukrainan tilastokeskus, www.ukrstat.gov.ua. Viitattu 3.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivano-Frankivskin alue Wikimedia Commonsissa
| Alueet: Dnipropetrovsk | Donetsk | Ivano-Frankivsk | Harkova | Herson | Hmelnytskyi | Kirovohrad | Kiova | Luhansk | Lviv | Mykolajiv | Odessa | Pultava | Rivne | Sumy | Ternopil | Tšerkasy | Tšernihiv | Tšernivtsi | Vinnytsja | Volynia | Taka-Karpatia | Zaporižžja | Žytomyr | |
| Autonominen tasavalta: Krim | |
| Kaupungit: Kiova | Sevastopol | |