Kerenskin hyökkäys
Kerenskin hyökkäys eli Kerenskin offensiivi oli Venäjän väliaikaisen hallituksen aikana tehty venäläisten hyökkäys Itärintamalla Itävalta-Unkarin ja Saksan armeijoita vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana.[1] Sen tarkoituksena oli keventää ranskalaisten painetta länsirintamalla.
| Kerenskin hyökkäys | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäinen maailmansodan itärintamaa | |||||||||
 Rintamalinja vuonna 1917
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
Venäjän VII. Armeija |
Saksan Eteläinen Armeija | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
60000 |
38000 | ||||||||
Hyökkäys kohdistui noin 60 kilometriä leveällä rintamalla Lvivin suuntaan Ternopolilta päin, mutta kilpistyi siihen, etteivät sotilaat halunneet taistella, ja vihollinen teki vastahyökkäyksen. Myöskään hyökkäykselle ajatellut tukitoimet eivät toteutuneet suunnitelmien mukaisesti.
Tapahtumat
muokkaaHyökkäys alkoi 1. heinäkuuta 1917. Siihen osallistuivat Venäjän yhdestoista, seitsemäs ja kahdeksas armeija. Tavoitteena oli vallata Drohobytšin öljykentät ja Lvivin kaupunki. Vastapuolella oli kenraali Felix von Bothmerin komentama Saksan Eteläinen armeijaryhmä sekä Itävallan seitsemäs ja kolmas armeija. Hyökkäys onnistui aluksi, ja Itävallan joukot perääntyivät 40 kilometrin matkan. Kun Saksan armeija tuli tukemaan itävaltalaisia, venäläiset puolestaan perääntyivät takaisin omalle linjalleen. Heinäkuun 19. päivänä Saksan armeija aloitti vastahyökkäyksen kohti Ternopilin kaupunkia, ja Venäjän puolustus hajosi. Keskusvaltojen joukot valtasivat Ternopilin 25. heinäkuuta.[2] Venäjän armeijan kapinoivat sotilaat ryhtyivät ryöstämään ja pahoinpitelemään paikallisia asukkaita.[3]
Seuraukset
muokkaaHyökkäys on nimetty Venäjän silloisen sotaministerin, Aleksandr Kerenskin mukaan. Epäonnistuneen hyökkäyksen ja nälänhädän seurauksena Pietarissa alkoivat laajat mielenosoitukset heinäkuussa 1917. Elokuun alkuun mennessä Venäjä oli menettänyt edellisenä vuonna valtaamansa Galitsian ja Bukovinan alueet. Hyökkäyksen epäonnistuminen myös demoralisoi monia sotilaita, minkä seurauksena mm. Saksa pystyi valloittamaan Riian ja toteuttamaan Operaatio Albionin ilman laajaa vastarintaa.[4][5][6][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ June Offensive Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Eastern Front encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Russian Empire encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Christer Pursiainen: Trotski, s. 160, 168-169. Gummerus, 2011.
- ↑ Kerensky Offensive Military Wiki. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
- ↑ OPERATION ALBION www.gwpda.org. Viitattu 7.1.2021.