Wikipedia

Imukärhivilliviini

putkilokasvilaji

Imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia) on villiviineihin kuuluva köynnöskasvi[3]. Sen verso ja silmut ovat keväällä punaiset, toisin kuin säleikkövilliviinillä, jolla ne ovat vihreät. Imukärhivilliviini sietää hyvin alasleikkausta[4]. Lajike 'Engelmannii' eli tulivilliviini[5] on ainoa Suomessa viljeltävä imukärhivilliviinin lajike.

Imukärhivilliviini
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Vitales
Heimo: Viiniköynnöskasvit Vitaceae
Suku: Villiviinit Parthenocissus
Laji: quinquefolia
Kaksiosainen nimi

Parthenocissus quinquefolia
(L.) Planch.

Synonyymit
  • Ampelopsis latifolia Tausch
  • Ampelopsis quinquefolia (L.) Michx.
  • Hedera quinquefolia L.
  • Parthenocissus hirsuta (Pursh) Graebn.
  • Parthenocissus inserta (Kern.) Fritsch
  • Psedera quinquefolia (L.) Greene
  • Vitis inserta Kern.
  • Vitis quinquefolia (L.) Lam.
  • Parthenocissus quinquefolia var. murorum (Focke) Rehder
  • Parthenocissus quinquefolia var. quinquefolia (L.) Planch.
  • Ampelopsis hederacea var. murorum Focke
  • Parthenocissus quinquefolia var. hirsuta (Pursh) Planch.
  • Parthenocissus quinquefolia var. saintpaulii (Koehne ex Graebn.) Rehder
  • Psedera quinquefolia var. murorum (Focke) Rehder[2]
Katso myös

  Imukärhivilliviini Wikispeciesissä
  Imukärhivilliviini Commonsissa

Kuvaus

muokkaa

Varret ja lehdet

muokkaa

Imukärhivilliviini kasvaa noin 4–10 metriä korkeaksi, ravinteikkailla kasvupaikoilla se saattaa yltää 25 metrin korkeuteen.[6] Sen varsi ja oksat ovat karvattomia ja paljaita. Oksien kärjissä sijaitsevat kärhet, joita on yleensä 5–9 kappaletta ja vanhemmiten niihin kehittyvät imukuppimaiset kärkilevyt. Imukärhivilliviinin lehdissä viisi karvatonta lehdykkää, joiden lehtilaita on harvaan sahalaitainen ja lehtikanta on olematon tai sitä ei ole.[7][8]

Kukat

muokkaa

Imukärhivilliviinin kukat ovat tertuissa, jotka sijaitsevat lehtien alla. Kukkaperät ovat 1,5–2,5 millimetriä pitkiä. Nuput ovat soikeita ja vihertävänvaaleita, kooltaan noin 2–3 millimetriä. Kukat ovat väriltään valkoisia ja terälehdet ovat soikeat 1,7–2,7 millimetriä pitkiä. Emiö on kartiomainen. Heteiden palhot ovat noin 0,6–0,8 millimetriä pitkiä ja niiden päissä olevat ponnet 1,2–1,8 millimetriä.[7][8][9]

Hedelmä

muokkaa

Imukärhivilliviinin hedelmä on sinimusta marja, joka on kooltaan noin 10–12 millimetriä. Siinä on yleensä 1–4 soikeaa tai munanmuotoista, tyvestä kapeampaa siementä.[8] Marja on maultaan kitkerä ja on myrkyllinen.[6] Pienen määrän syöminen ei kuitenkaan yleensä aiheuta oireita.[9]

Levinneisyys ja kasvupaikat

muokkaa

Imukärhivilliviini on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista.[7][10] Luonnollisilla kasvupaikoillaan se kasvaa maata pitkin suikertelemalla ja nousee sieltä puiden ja pensaiden päälle. Pehr Kalm toi sen sieltä vuosina 1747–1751 tekemältään tutkimusmatkalta. Se kiipeää seiniä pitkin omin avuin kärhissä olevien tarttumalevyjen avulla, kun taas säleikkövilliviinin (Parthenocissus inserta), toisen Suomessa kasvatettavan villiviinin, kärhet kiertyvät tukiin.[7]

Sitä käytetään koristekasvina pihoilla ja talojen seinustoilla. Se saattaa aiheuttaa talojen julkisivuille vaurioita estämällä veden nopeaa poistumista rakenteista, ja sen juuristo sitoo vettä maahan pitäen sokkelien vierustan märkänä.[3] Suomessa sen kasvualueet ovat kasvuvyöhykkeillä I–IV.[7]

Kuvia

muokkaa
  •  
    Tulivilliviini Parthenocissus quinquefolia ’Engelmannii’
  •  
    Imukärhivilliviinin kukkia ja nuppuja.
  •  
    Imukärhivilliviinin marjat ovat myrkyllisiä, mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.[9]

Lähteet

muokkaa
  • Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Köynnöskasvit, s. 130–131. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2733-8

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Bárrios, S. & Copeland, A.: Parthenocissus quinquefolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Parthenocissus quinquefolia (TSN 28602) itis.gov. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Villiviinit Kotipuutarha. 9/2018. Viitattu 31.10.2020.
  4. ↑ Imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia) Viherpeukalot.fi. Viitattu 31.10.2020.
  5. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Tulivilliviini
  6. ↑ a b Imukärhivilliviini (Klättervildvin) Parthenocissus quinquefolia Kekkilä. Viitattu 31.10.2020.
  7. ↑ a b c d e Parthenocissus quinquefolia – imukärhivilliviini Arboretum Mustila. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 31.10.2020.
  8. ↑ a b c Parthenocissus quinquefolia (Linnaeus) Planchon Flora of China. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Imukärhivilliviini, Parthenocissus quinquefolia Puutarha.net. Viitattu 31.10.2020.
  10. ↑ Parthenocissus quinquefolia (L.) Planch. Virginia creeper Natural Resources Conservation Service – USDA.gov. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Imukärhivilliviini&oldid=21395164”