Jegor Letov

Igor Fjodorovitš ”Jegor” Letov (ven. Игорь Фёдорович "Егор" Летов, 10. syyskuuta 1964 Omsk – 19. helmikuuta 2008 Omsk) oli legendaarisen neuvostoliittolaisen ja sittemmin venäläisen punk-yhtyeen Graždanskaja Oboronan perustaja, johtaja, lauluntekijä ja laulusolisti, neuvostopunkin tunnetuin edustaja, toisten mielestä myös perustaja, venäläisen rokin legenda.

Igor Fjodorovitš Letov
Игорь Фёдорович Летов
Letov Saksassa vuonna 2004.
Henkilötiedot
Syntynyt	10. syyskuuta 1964 Omsk
Kuollut	19. helmikuuta 2008 (43 vuotta) Omsk
Ammatti	Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, musiikkituottaja, taidemaalari.
Muusikko
Taiteilijanimi	Jegor Letov (Егор Летов)
Aktiivisena	1982–2008
Tyylilajit	rock, post-punk, psykedeelinen rock, noise rock (käännä suomeksi), garage rock, noise, industrial, bard song (käännä suomeksi) ja Garage punk
Soittimet	kitara, bassokitara, lyömäsoitin, melu ja magneettinauha
Yhtyeet	Graždanskaja Oborona Kommunizm Kuzja UO Janka Djagileva
Levy-yhtiöt	GrOb-records Zolotaja Dolina (LP 1992–1994) BSA HOR Misterija Zvuka Vyrgorod
Aiheesta muualla
www.letov.ru
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Musiikkityyli

Letovia pidetään yleisesti neuvostopunkin perustajana ja uranuurtajana 1980-luvulla. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen hän loi omaleimaisen musiikkityylin, joka yhdisti länsimaisen punkin aineksia muihin tyyleihin, aina venäläisestä kansanmusiikista akustisen kitaran säestyksellä esitettyihin balladeihin, joissa tekstit ovat usein purevia ja vähintään yhtä tärkeitä kuin musiikki. Yhtenä Letovin vaikuttajista voidaankin pitää itseään Vladimir Vysotskia.

Letovin tekstit olivat yhtäältä hyvin suorasukaisia ja purevia. Brittiläisen punkin esikuvien, muun muassa Johnny Rotten, mukaan niissä käytettiin siistimätöntä katukieltä ja kirosanoja, joita Venäjällä ei tuolloin esiintynyt juuri koskaan painettuna edes sanakirjoissa. Letov myös pilkkasi avoimesti Neuvostoliiton pyhiä arvoja laulamalla muun muassa siitä, miten Lenin mätänee mausoleumissaan. Toisaalta tekstit olivat myös avantgardistista kokeilevaa runoutta. Samoin musiikki oli yhtäältä repivää ja nopeaa perinteistä punkkia, mutta myös kauniita akustisia balladeja ja toisaalta usein sekoitus näitä molempia. Myös Letovin laulutyylissä on vaikutteita Johnny Rottenilta.

Letovin viimeisen levyn pehmeydestä ja hampaattomuudesta vuonna 2007 puhuttaessa, hän painotti, että kaikesta huolimatta hänen musiikkinsa on edelleenkin punkkia. Venäjällä sanalla onkin hieman laajempi merkitys kuin nykyään muualla, osittain juuri Letovin ansiosta.

1980-luku

Letov aloitti musiikkiuransa teini-ikäisenä 1980-luvun alkupuolella kotikaupungissaan Omskissa. Hän oli isoveljensä innoittamana opetellut soittamaan rumpuja ja teki ystäviensä kanssa kotiäänityksiä kasettinauhoille.

Alkuaikojen lauluissa Letov pilkkasi ja arvosteli satiirin ja huumorin keinoin aikansa jälkibrežneviläistä neuvostoyhteiskuntaa. Tuota samaa yhteiskuntaa mutta hieman eri lähtökohdista kritisoi samoihin aikoihin myös juuri valtaan astunut puoluejohtaja ja presidentti Mihail Gorbatšov. Letov joutui kuitenkin viranomaisten silmätikuksi, ja hänen sekä hänen muusikkotovereittensa elämää hankaloitettiin muun muassa sisäisillä karkotuksilla (Leningradista takaisin kotikaupunkiin Siperiaan) sekä mielisairaalaan sulkemisilla. Ne vain vahvistivat maan alle painuneen punk-liikkeen suosiota ja GrObin asemaa sen johtajana. Yhtye ei saanut esiintyä julkisesti, eikä sen musiikkia julkaistu virallisesti, vaan se levisi epävirallisina С-kasettikopioina. Tämä magnitizdat (vrt. samizdat) oli maassa hyvin yleinen tapa vaihtoehtomusiikin levittämiseksi aikana, jolloin oli vain yksi ainoa virallinen levy-yhtiö; yhteiskunnan tiukassa valvonnassa ollut Melodija.

Kuri ja sensuuri hellittivät vuosikymmenen lopulla, ja vuodet 1988 ja 1989 olivat Letovin uran tuotteliainta aikaa. Silloin nauhoitettiin suurin osa hänen musiikistaan, ja hänen yhtyeensä oli suosionsa huipulla. Tuohon aikaan ajoittui myös muutama yhtyeen jäsenen ja Letovin ystäväpiiriin kuuluvan itsemurha.

1990-luku

1990-luvulle tultaessa Letov itsekin hämmentyi valtaisasta suosiostaan ja alkoi kritisoida omaa pop-tähteyttään. Hän päättikin lopettaa esiintymiset ja vetäytyi myös julkisuudesta kokonaan kolmeksi vuodeksi.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sekasortoinen Venäjä alkoi näyttäytyä Letoville vielä edeltäjäänsäkin vastenmielisempänä, ja hän käänsi poliittisesti kelkkansa. Hän alkoi haikailla takaisin neuvostoaikoja ja tukea avoimesti äärikommunistista Kansallisbolševistista puoluetta. Hän astui julkisuuteen puolueen riveissä loppuvuodesta 1993 ja sai suurimman osan vanhoista faneistaan raivoihinsa.

Graždanskaja Oborona ja Letov viettivät koko 1990-luvun hyvin hiljaisesti verrattuna 1980-luvun vuosiin. Sekä yhtyeen esiintymiset että Letovin soolokonsertit liittyivät useimmiten poliittisiin tilaisuuksiin, muun muassa kommunistien vuoden 1996 presidentinvaalikampanjaan. Näissä yhteyksissä he myös nauhoittivat levyllisen poliittista ja nostalgista neuvostomusiikkia vuosikymmenen viimeisenä vuonna.

2000-luku

Letov ja hänen yhtyeensä aktivoituivat uudelleen 2000-luvun puolivälin tietämillä tiivistäen esiintymistahtia ja julkaisten kaksi uutta albumia vuosina 2004 ja 2007. Letov oli jo uudelle vuosituhannelle tultaessa sanoutunut irti aiemmin tukemistaan poliittisista liikkeistä ja kertoi keskittyvänsä vain musiikkiin. Jo toisesta takinkääntämisestä esitettyyn kritiikkiin hän vastasi eräässä haastattelussa, että hänen poliittiset lausuntonsa ja tekonsa eivät koskaan ole olleet politiikkaa vaan osa hänen taidettaan, konseptualistista runoutta.

Letovin viimeiseksi työksi jäi Graždanskaja Oboronan keväällä 2007 julkaistu albumi Zatšem Snjatsja Sny (Зачем Снятся Сны, suomennettuna miksi unia nähdään), jolla musiikki on seesteistä ja melodista, joskin joukossa vielä muutama vanha punkin tehokeino. Kappaleiden tekstit ovat filosofisen runollisia, eikä niissä ole suoria yhteiskunnallisia viittauksia. Haastattelussa tammikuun lopulla 2008 Letov kertoi albumin jäävän todennäköisesti hänen viimeisekseen, sillä se oli vienyt hänen voimansa täysin.

Yksityiselämä

Letov avioitui 1997 yhtyeensä basistin Natalja Tšumakovan kanssa. Hänellä ei ole lapsia. Letovin aiempi elämänkumppani Janka Djagileva, niin ikään hänen muusikkotoverinsa, suojattinsa ja yhtyeensä kitaristi, hukkui epäselväksi jääneestä syystä vuonna 1991. Edellisvuonna niin ikään Graždanskaja Oboronan kitaristi Dmitri Selivanov oli lopettanut elämänsä hirttäytymällä. Varhaistuotannossaan Letov ihannoi itsemurhaa sanoen sen olevan ajattelevan ihmisen ainoa järkevä tapa selvitä neuvostoyhteiskunnasta. Siksi toiset syyttivätkin häntä yhtyetovereitten ja myös joidenkin fanien itsemurhien lietsomisesta.

Kuolema

Jegor Letovin hauta Omskissa heinäkuussa 2008.

Letov kuoli 43-vuotiaana sydämenpysähdykseen 19. helmikuuta 2008 kotonaan Omskissa Venäjän Siperiassa. Hän oli juuri äskettäin muuttanut takaisin synnyinkaupunkiinsa ostamaansa asuntoon. Kolmantena päivänä kuolemasta hänet haudattiin perinteisin venäläisin menoin monisatapäisen ystävä- ja ihailijajoukon saattelemana Omskin hautausmaalle äitinsä viereen.

Egor Letovin muistoksi järjestettiin konsertteja ja fanien kokoontumisia eri puolilla Venäjää. Niistä osan, muun muassa Pietarin konsertti, viranomaiset keskeyttivät vedoten paikalla syttyneeseen tulipaloon. Sitä ennen useita muistokokoontumiseen saapuneita faneja oli pidätetty vedoten siihen, että kokoontuminen on laiton.

Kuukauden kuluttua Letovin kuolemasta julkisuuteen vuosi oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tulos, jonka mukaan hän olisi kuollut suuren alkoholiannoksen aiheuttamaan hengityksen lamaantumiseen.

Letovin merkitys

Venäjän ulkopuolella Letov ja hänen tuotantonsa ovat vähemmän tunnettuja, vaikka hän konsertoikin muutaman kerran ulkomailla, muun muassa Saksassa, Norjassa ja Israelissa. Venäjällä häntä sen sijaan arvostetaan, ristiriitaisuuksista huolimatta, yhtenä venäläisen rokin pioneereista, venäläisen punkin isänä ja esikuvana. Hänen laulunsa ovat laajalti tunnettuja, ja niitä lauletaan yhteislauluina kitaran säestyksellä, mikä tapa elää Venäjällä nuorisonkin keskuudessa yhä voimakkaana. Ehdottomasti tunnetuin näistä lauluista on 'Vsjo Idet po planu, (ven. Всё йдёт по плану, suomeksi Kaikki sujuu suunnitelman mukaan. Sen teksti pilkkaa sokeaa uskoa sosialismin symboleihin ja ihanteisiin. Se on käyttömusiikkina saavuttanut miltei kansanlaulun aseman, ja siitä ovat lukuisat artistit tehneet oman versionsa, jopa sinfoniaorkesteri. Letovin monimerkityksellisiä ja monivivahteisia tekstejä luetaan myös runoutena. Häneltä julkaistiin eläessään yksi runokirja.

Myös Jegor Letovin vanhempi veli Sergei Letov (ven. Сергей Летов) on tunnettu muusikko Venäjällä. Hän osallistui pikkuveljensä musiikkiprojekteihin, muun muassa soitti hänen yhtyessään saksofonia kaikkiaan viisi-kuusi vuotta.

Aiheesta muualla

• Graždanskaja Oborona -yhtyeen virallinen sivusto. (venäjäksi)
• Muistokirjoitus englanniksi. (englanniksi)