Samizdat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Samizdat (ven. самиздат) oli Neuvostoliitossa ja myös muissa sosialistisissa maissa harjoitettua maanalaista julkaisutoimintaa.[1] Sana tarkoittaa itse kustannettua julkaisua (sam = itse, izdat = julkaista/kustantaa): se on mukaelma Neuvostoliitossa vallinneista käsitteistä politizdat (poliittisesti kustannettu, valtion kustantama poliittisen kirjallisuuden julkaisu) tai gosizdat (valtionkustanne).
Imperfektiivinen verbi "izdavat" ja perfektiivinen verbi "izdat" tarkoittavat julkaisemista tai suppeammin kustantamista. Izdatelstvo (ven. издательство) on kustantamo.
Asema NeuvostoliitossaMuokkaa
Neuvostoliitossa julkaiseminen oli oppositiotoiminnan tukahduttamiseksi valvottua. Tämän vuoksi monet kielletyt kirjat – sellaiset kuin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan – kopioitiin käsin ja niitä levitettiin kädestä käteen vaha- tai valokopioina. Maassa oli myös salaisia kirjapainoja Raamatuille ja muulle uskonnolliselle kirjallisuudelle. Luvatta ja laittomasti levitettävä uusi kirjallisuus oli itsekustannettua, samizdatia.
TamizdatMuokkaa
Käsitteellä tamizdat (ven. тамиздат, "siellä julkaisu") puolestaan viitattiin humoristisesti niihin teoksiin, jotka usein samizdatin kautta päätyivät julkaistaviksi länsimaissa. Näin kävi esimerkiksi Boris Pasternakin romaanille Tohtori Živago, josta tekijä sai Nobelin palkinnon teoksen tultua julkaistuksi tamizdatina.
Luvaton musiikkiMuokkaa
Myös sellaista musiikkia, jota viralliset tahot eivät suostuneet julkaisemaan, julkaistiin itse levittämällä nauhasta tehtyjä kopioita kädestä käteen. Tämä magnitizdat oli hyvin yleinen esimerkiksi vaihtoehtoisen rock-musiikin, kuten punkin, levittämisessä. Myös venäläiset trubaduurit eli bardit, tunnetuimpina Bulat Okudžava ja Vladimir Vysotski, julkaisivat suurimman osan tuotannostaan itse epävirallisesti.
Samizdat Neuvostoliiton jälkeenMuokkaa
Neuvostoliiton hajottua demokraatit korostivat Jeltsinin aikana sananvapautta ja lehdistön vapautta. Siten samizdat menetti käsitteenä merkityksensä Venäjällä, ja siellä se liittyy neuvostoaikaiseen kiellettyyn itsejulkaisemiseen. Samizdat on kuitenkin edelleen merkityksellinen esimerkiksi Valko-Venäjällä. Siellä oppositio tuottaa muun muassa Internetissä itsejulkaisuja, joissa arvostellaan presidentti Lukašenkaa ja hänen hallintoaan. Myös muualla entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä IVY:ssä voi olla maita, joissa itsejulkaisu on sensuurin vuoksi edelleen opposition tapa muodostaa yleistä mielipidettä.
LähteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Samizdat Wikimedia Commonsissa
- Kaava Esimerkki samizdatista: ohjeita siitä, miten tulee toimia, jos joutuu pidätetyksi tai kutsutuksi KGB:n kuulusteluihin. Jakov Vinkovetskin kirjoittaman tekstin on 1986 kääntänyt vironkielisestä versiosta Juhan Kristjan Talve. (Agricola-Suomen humanistiverkko portaalin julkaisusarja osa 8.)
- Samizdatin antologia 1950-luvulta Neuvostoliitosta (venäjäksi)
- Samizdatin merkityksestä kapitalismissa, Livejounal-artikkeli 2006 [vanhentunut linkki] (Artikkeli arkistossa)