Idel (Karjalan tasavalta)

(Ohjattu sivulta Iel)

Idel[1][2] (myös Iel[3], ven. И́дель) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Segežan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ala-Uikujokeen laskevan Ieljoen suussa 43 kilometriä Segežasta pohjoiseen.[4] Taajamassa on 700 ja kunnassa 900 asukasta (vuonna 2012)[5].

Idel
Идель
Ieljoen ylittävä silta.
Ieljoen ylittävä silta.
vaakuna
vaakuna

Idel

Koordinaatit: 64°7′50″N, 34°15′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Segežan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 708,34 km²
Väkiluku (2012) 900
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Idelin kunta Segežan piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Idelin kunnan pinta-ala on 1 708,34 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu etelässä Segežan piirin Uikujärven, Vojatšun, Segežan ja Papinkosken sekä lännessä Mustakosken, pohjoisessa Belomorskin piirin Kesäjoen ja idässä Suman kuntiin.

Seudulla virtaavat Ontajoki (ven. Onda), Ieljoki (Idel), Kotškoma, Onigma, Pana ja Šoba. Järviä ovat Vienanmeren–Itämeren kanavan ja Ontajoen tekojärvet, Uikujärveen kuuluva Maiguba, Panozero ja Šavan.[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Kotškoman, Lososin, Maiguban, Sumskin ja Vienanmeren–Itämeren kanavan 11. sulun asutukset, Maiguban kylä sekä Šavanin rautatieasema[7]. Toiseksi suurin asutuskeskus on yli sadan asukkaan Kotškoma. Sumskissa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 82 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % valkovenäläisiä, 4 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % suomalaisia[8].

Historia muokkaa

Paikkakunta on saanut alkunsa Vienanmeren–Itämeren kanavalle pakkosiirrettyjen talonpoikien asutuksista vuonna 1933. Samana vuonna perustettiin myös Idelin rautatieasema. Se sai kaupunkimaisen taajaman statuksen vuonna 1943.[9] Idel muutettiin maaseututaajamaksi vuonna 1991[10].

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18 sekä Muurmannin rata,[4] jolla on Idelin, Kotškoman, Maiguban ja Šavanin asemat[11]. Suurin työllistäjä on rautatievarikko[12]. Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kerhotalo ja lääkintäasema. Eräitä palveluja on myös Kotškomassa.[13]

Nähtävyydet muokkaa

Historiallisia kohteita ovat Šavanin patorakennelma, toisen maailmansodan aikana kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat sekä Maiguban asemalla Venäjän kansalaissodan aikana menehtyneen bolševikkijohtaja Vasili Soluninin muistolaatta[14][15].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 71. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 3.4.2009.
  3. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 83. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2015).
  4. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 364. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  5. a b c Generalnyi plan, s. 4.
  6. Generalnyi plan, s. 12–13.
  7. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Viitattu 3.4.2009. (venäjäksi)
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 20.2.2014. (venäjäksi)
  9. Ob utverždenii ofitsialnyh simvolov munitsipalnogo obrazovanija ”Idelskoje selskoje poselenije” Heraldicum. Viitattu 16.5.2022.
  10. Idel Karelija: Turistski portal. Viitattu 16.5.2022.
  11. Generalnyi plan, s. 19–24.
  12. Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 51. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  13. Generalnyi plan, s. 19–20.
  14. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 30.9.2013. (venäjäksi)
  15. Generalnyi plan, s. 11.

Aiheesta muualla muokkaa