Avaa päävalikko

Idel[1][2] (myös Iel[3], ven. И́дель) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Segežan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ala-Uikujokeen laskevan Ieljoen suussa 43 kilometriä Segežasta pohjoiseen.[4] Taajamassa on 700 ja kunnassa 900 asukasta (vuonna 2012)[5].

Idel
Идель
Ieljoen ylittävä silta.
Ieljoen ylittävä silta.

Idel

Koordinaatit: 64°7′50″N, 34°15′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Segežan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 708,34 km²
Väkiluku (2012) 900
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Idelin kunta Segežan piirin kartalla.

Maantiede ja asutusMuokkaa

Idelin kunnan pinta-ala on 1 708,34 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu etelässä Segežan piirin Uikujärven, Vojatšun, Segežan ja Papinkosken sekä lännessä Mustakosken, pohjoisessa Belomorskin piirin Kesäjoen ja idässä Suman kuntiin.

Seudulla virtaavat Ontajoki (ven. Onda), Ieljoki (Idel), Kotškoma, Onigma, Pana ja Šoba. Järviä ovat Vienanmeren–Itämeren kanavan ja Ontajoen tekojärvet, Uikujärveen kuuluva Maiguba, Panozero ja Šavan.[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Kotškoman, Lososin, Maiguban, Sumskin ja Vienanmeren–Itämeren kanavan 11. sulun asutukset, Maiguban kylä sekä Šavanin rautatieasema[7]. Toiseksi suurin asutuskeskus on yli sadan asukkaan Kotškoma. Sumskissa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 82 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % valkovenäläisiä, 4 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % suomalaisia[8].

HistoriaMuokkaa

Idelin taajama on perustettu Muurmannin radan rakennustöiden yhteydessä vuosina 1914–1916[9]. Neuvostoaikana sillä oli kaupunkimaisen taajaman status (vuodesta 1943)[10].

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18 sekä Muurmannin rata,[4] jolla on Idelin, Kotškoman, Maiguban ja Šavanin asemat[11]. Suurin työllistäjä on rautatievarikko[9]. Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kerhotalo ja lääkintäasema. Eräitä palveluja on myös Kotškomassa.[12]

NähtävyydetMuokkaa

Historiallisia kohteita ovat Šavanin patorakennelma, toisen maailmansodan aikana kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat sekä Maiguban asemalla Venäjän kansalaissodan aikana menehtyneen bolševikkijohtaja Vasili Soluninin muistolaatta[13][14].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 71. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 3.4.2009.
  3. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 83. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2015).
  4. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 364. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  5. a b c Generalnyi plan, s. 4.
  6. Generalnyi plan, s. 12–13.
  7. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Viitattu 3.4.2009. (venäjäksi)
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 20.2.2014. (venäjäksi)
  9. a b Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997, s. 51. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  10. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 44. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  11. Generalnyi plan, s. 19–24.
  12. Generalnyi plan, s. 19–20.
  13. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 30.9.2013. (venäjäksi)
  14. Generalnyi plan, s. 11.

Aiheesta muuallaMuokkaa