Avaa päävalikko

Herman Erik Gummerus (18. syyskuuta 1841 Raahe16. lokakuuta 1892 Vaasa) oli suomalainen Gummerus-sukuun kuulunut rautateiden rakentaja ja valtiopäivämies.[1]

Gummeruksen vanhemmat olivat Raahen pormestari Gregorius Gummerus ja Johanna Wilhelmina Chrohns ja puoliso vuodesta 1875 Olga Elisabeth Krook. Professori, aktivisti Herman Gummerus (1877–1948) oli heidän poikansa ja taidemaalari Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) heidän tyttärensä. Vanhempien kuoltua Gummerus jäi sisarustensa huollettavaksi. Hänen Oulussa käymänsä yläalkeiskoulun luokkatoverin isä lääninkuvernööri Alexander Lavonius kustansi oman poikansa ohella myös Gummeruksen lukio-opinnot Kuopiossa. Valmistuttuaan yliopistosta Gummerus sai kaksivuotisen valtion stipendin opiskeluun teknillisessä opistossa Zürichissä ja vielä lisäapurahan tutustua paluumatkalla Pariisin maailmannäyttelyyn 1867. Gummerus pääsi Suomeen palattuaan töihin RiihimäkiPietari-radan rakentamiseen ja työskenteli sitten vuoroin Suomessa ja Venäjällä, kunnes tuli Pietari–Uusikirkko-radan insinööriksi 1872. Vuonna 1878 hän siirtyi Helsinkiin ja viisi vuotta myöhemmin Vaasaan, jossa hän muun muassa rakennutti kaupungin satamaradan ja osallistui kunnallispolitiikkaan. Myös porvariston valtiopäiväedustajana toiminut Gummerus kuoli vain 51-vuotiaana 1892.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Väisänen, Maija: ”Herman Erik Gummerus”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 353. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa