Herman Gummerus

suomalainen poliitikko

Herman Gregorius Gummerus (24. joulukuuta 1877 Pietari, Venäjän keisarikunta18. heinäkuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen antiikintutkija (historioitsija), diplomaatti ja jääkäriliikkeen aktivisti.[1] Hän oli vuosina 1918–1919 Suomen asiainhoitaja ja Finnpapin edustaja itsenäistyvässä Ukrainassa Kiovassa.lähde?

Herman Gummerus 1910-luvun alussa.

PerhetaustaMuokkaa

Gummeruksen vanhemmat olivat rautatieinsinööri, liikennejohtajan apulainen Herman Erik Gummerus (1841–1892)[2] ja Olga Elisabeth Krook. Hänen sisarensa oli taidemaalari Olga Gummerus-Ehrström. Herman Gummerus oli naimisissa vuodesta 1905 Alexandra Hedenbergin kanssa.[3] Heidän poikansa oli Herman Olof Gummerus.[1]

UraMuokkaa

Herman Gummerus valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1895 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1899, maisteriksi 1900, lisensiaatiksi 1907 ja tohtoriksi 1910.[3]

Gummerus oli ensimmäisen maailmansodan aikana suomalaisten itsenäisyysmiesten edustajana Tukholmassa ja Berliinissä. Hän sai tehtäväkseen ottaa 1914 yhteyttä Saksaan, ja lähinnä hänen ansiostaan tehtiin tammikuussa 1915 sopimus Saksan kanssa jääkärijoukon (pfadfinderien) lähettämisestä. Vuonna 1916 Gummerus oli Suomen edustajana Sveitsissä Lausannessa pidetyssä Venäjän sorronalaisten kansojen edustajien kokouksessa. Kokouksessa perustettiin Venäjän vieraskansojen liitto, joka pyrki tiedottamaan ulkomailla näiden kansojen tilanteesta ja vapauspyrkimyksistä. Gummerus toimi liiton Tukholmassa sijainneen sanomalehtitoimiston hoitajana ja tutustui tässä työssä sekä Keski-Eurooppaan tekemillään matkoilla muun muassa ukrainalaisten edustajiin. Hänet nimitettiin elokuussa 1918 Suomen edustajaksi Ukrainaan.[4]

Gummerus aloitti diplomaattiuransa lähetystöneuvoksena Tukholmassa, ja sen jälkeen hän oli Suomen Rooman-lähettiläänä. Hän luopui diplomaattiurastaan vuonna 1925 ja toimi sen jälkeen tutkijana ja vuosina 1933–1947 Helsingin yliopiston yleisen historian professorina.[3]

Gummerus on eniten kansainvälistä huomiota ja keskustelua herättäneitä suomalaisia antiikintutkijoita. Hän sai jo Helsingissä vankan klassillisen filologian koulutuksen mutta hankki antiikin historian koulutuksen Berliinin yliopistossa Eduard Meyerin johdolla. Kansainvälisen tutkijamaineensa hän loi antiikin talous- ja sosiaalihistorian alalla.lähde?

Gummerus väitteli vuonna 1906. Väitöskirja Der römische Gutsbetrieb als wirtschaftlicher Organismus nach den Werken des Cato, Varro und Columella käsitteli roomalaista suurtilataloutta.[1] Vielä tässä työssään hän käytti lähteinään antiikin auktoreita, mutta Rooman valtakunnan talouselämää tutkiessaan hän kiinnostui pian myös arkeologisesta ja epigrafisesta aineistosta. Laajassa katsauksessa Rooman valtakunnan teollisuudesta ja kaupasta, joka ilmestyi Pauly-Wissowan Realenzyklopädiessä vuonna 1916,[5] Gummerus käytti ensimmäisenä keramiikkaa, tavaraleimoja ja ikonografista aineistoa systemaattisesti. Gummerus jäi kuitenkin myöhemmin Michael Rostovtzeffin varjoon. Tämän amerikkalais-venäläisen tutkijan magnum opus, The Social and Economic History of the Roman Empire (1926), julkaistiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin.lähde?

Gummerus toimi myös Itsenäisyyden liitossa, jonka kannattajat erkaantuivat Akateemisesta Karjala-seurasta 1920. Hän osallistui myös 10. huhtikuuta 1932 Isänmaallisen kansanliikkeen perustamista suunnittelevaan, Erkki Räikkösen koolle kutsumaan tilaisuuteen sekä kansanliikkeen perustamista valmistelevaan työryhmään. Isänmaallinen kansanliike ry. aloitti toimintansa 14. kesäkuuta 1932.lähde?

Gummerus kirjoitti Ukrainan-kokemuksistaan kirjan Ukrainan murrosajoilta (1931). Hän kritisoi Saksaan nojautunutta politiikkaa sekä samalla myös Suomen senaatin saksalaissuuntaista politiikkaa sikäli, että kirjassaan hän esittää Saksan politiikan tosiasiallisen heikkouden Ukrainassa.lähde?

TeoksetMuokkaa

  • Der römische Gutsbetrieb als wirtschaftlicher Organismus nach den Werken des Cato, Varro und Columella. Helsingfors 1906.
  • Aktiva kampår 1899–1910. Söderström, Helsingfors 1925.
  • Aktiivisilta taisteluvuosilta. Sanatar, Helsinki 1935.
  • Jägare och aktivister: Hågkomster från krigsåren i Stockholm och Berlin. Söderström, Helsingfors 1927.
  • Jääkärit ja aktivistit: Sotavuosien muistelmia Tukholmasta ja Berliinistä. WSOY 1928.
  • Nationernas förbund i teorien och praktiken: Föredrag vid föreningens Pro iure nationum årsmöte den 18 februari 1927. Helsingfors 1927.
  • De gamla ledarna och den nya tiden. Helsingfors 1930.
  • Die südgallische Terrasigillata-Industrie nach den Graffiti aus La Graufesenque. Commentationes humanarum litterarum 3, 3. Finska vetenskapssocieteten, Helsingfors 1930.
  • Orostider i Ukraina: Minnen från min verksamhet som legationschef i Kiev. Söderström, Helsingfors 1931.
  • Ukrainan murrosajoilta: Kuusi kuukautta lähetystön päällikkönä Kievissä. Gummerus 1931.
  • Pehr Evind Svinhufvud: En biografi. Söderström, Helsingfors 1931.
  • P. E. Svinhufvud: Suomen vapaustaistelun merkkimies. WSOY 1931.
  • Der Ärztestand im römischen Reiche nach den Inschriften 1. Commentationes humanarum litterarum 3, 6. Finska vetenskapssocieteten, Helsingfors 1932.
  • Konni Zilliacus: En levnadsteckning. Söderström, Helsingfors 1933.
  • Konni Zilliacus: Suomen itsenäisyyden esitaistelija. Gummerus 1933.
  • Studentföreningen U. V:s historia. Schildt, Helsingfors 1933.
  • P. E. Svinhufvud 1861-1936. Utgiven av festkommittén för P. E. Svinhufvuds 75-årsdag. Schildt, Helsingfors 1936.
  • Pilsudski, det nya Polens skapare. Natur och kultur, Stockholm 1936.
  • Pilsudski: Uuden Puolan luoja. WSOY 1936.
  • Fältmarskalk Mannerheim. Schildt, Helsingfors 1937.
  • Sotamarsalkka Mannerheim. Otava 1937.
  • Deutschland und die Befreiung Finnlands. Berichte aus dem Institut für Finnlandkunde der Ernst Moritz Arndt - Universität Greifswald 10. Greifswald 1938.
  • Den gamla aktivismen. Helsingfors 1939.
  • Minister Rafael Erich som politiker i Stockholm och Berlin 1915–1918. Helsingfors 1939.
  • Alexander den Store och hans rike. Helsingfors 1942.
  • Ukraina under bolsjevikoket. Svenska tysklandsvänners i Finland skriftserie 3. Åbo 1943.

ToimitteitaMuokkaa

  • Ryssland sådant det är: Med en etnografisk karta över ryska riket. Utgivare de av Ryssland undertryckta folkens förbund. Bonnier, Stockholm 1916.
  • Sverige och Finland 1917–1918: Fakta och erinringar med anledning av svenska utrikesdepartementets blå bok 1936. Schildt, Helsingfors 1936.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Gummerus, Herman hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. GUMMERUS Herman Erik. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  3. a b c Gummerus Herman Gregorius. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  4. Suomen edustus Ukrainassa, Aamulehti 1.8.1918, nro 121, s. 3, Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot
  5. ”Industrie und Handel”, RE IX (1916), coll. 1381–1535.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Väisänen, Maija: ”Gummerus, Herman (1877–1948)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 351–352. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.