Henri Dutilleux
Henri Dutilleux [dytijö] (22. tammikuuta 1916 Angers, Maine-et-Loire – 22. toukokuuta 2013 Pariisi[1]) oli ranskalainen säveltäjä.
Elämä muokkaa
Dutilleux syntyi Angers’ssa vuonna 1916 ja opiskeli musiikkia Pariisin konservatoriossa vuosina 1933–1938. Dutilleux sai vuonna 1938 Ranskan valtion Prix de Rome -apurahan. Hän palveli toisen maailmansodan alussa lääkintäjoukoissa ja johti sodan loppuvuosina Pariisin oopperan kuoroa. Sodan jälkeen Dutilleux toimi professorina sekä Ranskan radion musiikkiosaston tuottajana.[2]
Dutilleux ei kiinnostunut sarjallisuudesta tai muista ajan ilmiöistä, vaan loi tuotantonsa Claude Debussyn ja Maurice Ravelin luomalta perustalta, joka korosti sointivärien merkitystä.[2]
Musiikki muokkaa
Dutilleux kelpuutti teosluettelonsa opusnumero 1:ksi vasta ensimmäisen pianosonaattinsa, joka valmistui vuosina 1946–1948 ja jonka hän omisti pianistivaimolleen Geneviève Joylle. 1950-luvulla Dutilleux sävelsi kaksi sinfoniaa, vaikka modernistit pitivät sinfoniamuotoa jo vanhentuneena.[2]
Vuonna 1970 kantaesitettiin Dutilleux’n sellokonsertto, joka oli sävelletty Mstislav Rostropovitšille. Tämän jälkeen säveltäjä hylkäsi sinfoniaorkesterin vuosiksi ja keskittyi kamarimusiikkiteoksiin. Palattuaan suuren orkesterin pariin säveltäjä kirjoitti muun muassa Isaac Sternille viulukonserton vuonna 1985. Hänen merkittävimpiin sävellyksiinsä kuuluu myös Rostropovitšin tilaama Timbres, espace, mouvement (1978).[2] Vuonna 2009 Dutilleux sävelsi laulusarjan Le temps l’horloge, jonka omisti sopraano Renée Flemingille ja kapellimestari Seiji Ozawalle.[1]
Dutilleux vieraili Suomessa vuonna 1987.[2]
Tärkeimpiä teoksia muokkaa
Orkesterimusiikkia muokkaa
- Trois tableaux symphoniques (1945), musiikkia näytelmäsovitukseen romaanista Humiseva harju
- Ensimmäinen sinfonia (1951)
- Le Loup (1953), balettimusiikkia
- Toinen sinfonia ”Le Double” (1959), tilaajana Bostonin sinfoniaorkesteri
- Métaboles (1965), viisi kappaletta orkesterille, tilaajana Clevelandin orkesteri johtajanaan George Szell
- Timbres, espace, mouvement eli La Nuit Étoilée (1978)
- Mystère de l’Instant (1989)
- The Shadows of Time (1997) orkesterille ja lapsiäänille, tilaajana Bostonin sinfoniaorkesteri ja kapellimestari' Seiji Ozawa
Konsertot muokkaa
- Tout un monde lointain… (1970) sellolle ja orkesterille, pohjautuu Charles Baudelairen runoihin. Tilaajana Mstislav Rostropovits
- Viulukonsertto eli L’Arbre des Songes (1985). Tilaajana Isaac Stern, Orchestre National de France ja kapellimestari Lorin Maazel
- Sur le même accord (2002), omistettu viulisti Anne-Sophie Mutterille
Kamarimusiikkia muokkaa
- Sarabande et Cortège (1942) fagotille ja pianolle
- Sonatiini huilulle (1943)
- Sonaatti oboelle (1947)
- Choral, Cadence et Fugato (1950) pasuunalle ja pianolle
- Ainsi la Nuit (1977) jousikvartetille, tilaajana Juilliard String Quartet
- Les Citations (1991) oboelle, klavesiinille, kontrabassolle ja lyömäsoittimille
Sooloteoksia muokkaa
- Au gré des ondes (1946), kuusi pikkukappaletta pianolle
- Pianosonaatti (1948), omistettu puolisolle Geneviève Joylle
- Blackbird (1950) pianolle
- Trois Strophes sur le nom de Sacher (1976–1982) soolosellolle
- Kolme preludia pianolle (1988): D'ombre et de silence, Sur un même accord ja Le jeu des contraires
Vokaaliteoksia muokkaa
- Chanson au bord de la mer (1938) lauluäänelle ja pianolle, Paul Fortin teksteihin
- La geôle (1944) baritoni- tai mezzosopraanoäänelle ja pianolle tai orkesterille, perustuu Jean Cassoun runoon
- Éloignez-vous (1954) baritonille ja orkesterille tai pianolle[3]
- Chansons de bord (1954), kymmenen laulua kolmiääniselle lapsikuorolle
- San Francisco Night (1963) sopraanolle ja pianolle Paul Gilsonin runoon
- Correspondances (2003), sopraano Dawn Upshaw’lle omistettu laulusarja Prithwindra Mukherjeen, Aleksandr Solženitsynin, Rainer Maria Rilken ja Vincent van Goghin teksteihin, tilaajana Berliinin filharmonikot johtajanaan Sir Simon Rattle
- Le Temps l'horloge (2007-2009), omistettu amerikkalaissopraano Renée Flemingille, perustuu Jean Tardieun ja Robert Desnos’n teksteihin
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Gervasoni, Pierre: Le compositeur français Henri Dutilleux est mort Le Monde. 22.5.2013. Viitattu 22.5.2013. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Vesa Sirén: Henri Dutilleux’n muistokirjoitus Toukokuu 2013. Helsingin Sanomat / HS Muistot. Viitattu 1.7.2013.
- ↑ Trois belles minutes de musique de Dutilleux, perdues et retrouvées 26.5. 2011. Le Monde. (ranskaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henri Dutilleux Wikimedia Commonsissa
