Fagotti

Fagotti (ital. fagotto, ’risukimppu’) on matalaääninen puupuhallin. Se koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta, jotka on alapäistään yhdistetty toisiinsa. Soittimen alkupäässä on lisäksi metallinen, taivutettu putki, ns. s-putki, johon varsinaisen äänen tuottava suuhinen eli ”rööri” kiinnitetään. Suuhinen on samantapainen ja samasta materiaalista valmistettu kaksoisruokolehdykkä kuin esimerkiksi oboessa, mutta suurempi.

Fagotti
Soitinryhmä	puupuhaltimet
Soittimen ääniala
Infobox OK

Fagottien tyypit ja materiaalit

Tyypit

Fagotteja

Saksalainen fagotti, ilman ”rööriä”.

Kontrafagotti.

Fagotteja on kahta tyyppiä: ns. saksalainen eli Heckel-fagotti, joka yleensä valmistetaan vaahterasta (oppilaille joskus muovista), sekä nykyään harvinaisempi, lähes pelkästään Ranskassa käytössä oleva, ns. ranskalainen fagotti eli Buffet-fagotti, joka valmistetaan ruusupuusta. Näiden soitinten äänensävyt eroavat toisistaan selvästi. Äänen sävyero johtuu erilaisesta porauksesta: ranskalaisen fagotin poraus on loivemmin kartiomainen kuin saksalaisen. Tämän takia saksalaisen fagotin ääni on vahvempi.

Pintakäsittely

Vaahterasta tehdyt saksalaiset fagotit petsataan; värit vaihtelevat ruskeasta punaruskeaan ja punaiseen, myös aivan mustaa käytetään. Petsauksen jälkeen ulkopinta lakataan värittömällä lakalla. Kapeammat putket ovat sisäpinnoiltaan päällystetyt kovakumilla. Ranskalaiset fagotit ovat sisä- ja ulkopinnoiltaan öljykyllästystä lukuun ottamatta käsittelemättömiä.

Suukappaleet

Fagotin suuhisia eli ”röörejä.”

Suukappaleet eli suuttimet eli ”röörit” tehdään muun muassa Välimeren alueella kasvavasta Arundo donax- eli jättiruoko-nimisestä kasvista. Soittajat yleensä valmistavat ja vuolevat suukappaleensa itse. Äänen laatuun vaikuttaa paljon se, miten soittaja suukappaleensa vuolee. Suukappaleen käyttöikä on lyhyt ja vaihtelee päivistä joihinkin viikkoihin.

Fagotin ääni

Ääninäytteet

Esimerkkejä trilleistä fagotilla soitettuna.

Fagotin ääniala (A1 B♭1 E5 A♭5).

Esimerkki fagotin dynamiikasta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Fagotin ääni on hienossa matalassa rekisterissä voimakas ja korkeammalle tultaessa muuttuu hiljaisemmaksi. Keskirekisterissä fagotti kuulostaa ”torvimaiselta”. Ylimmässä ja alimmassa rekisterissä nopeat aika-arvot tulevat vaikeiksi soittaa. Näillä alueilla myös trillit ovat hankalia.

Fagotin isoveli kontrafagotti on matalaäänisin puupuhallin. Se toimii orkesterissa usein kontrabasson tapaan eli seuraa fagottistemmaa oktaavin verran alempana. Kontrafagotin ääniala on subkontra-B:stä suunnilleen c4:hen (keski-c) soittajan ja soittimen mukaan. Se pääsee siis jopa matalammalle kuin kontrabasso.

Musiikkia fagotille

• Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia (neljäs osa)
• Paul Dukas: Noidan oppipoika
• Wolfgang Amadeus Mozart: Fagottikonsertto
• Nikolai Rimski-Korsakov: Šeherazade (toinen osa)
• Georg Philipp Telemann: Sonaatit fagotille ja cembalolle e-molli, D-duuri ja f-molli
• Antonio Vivaldi: kymmeniä fagottikonserttoja
• Sergei Prokofjev: Pekka ja Susi (fagotti kuvaa isoisää)
• Igor Stravinsky: Kevätuhri (Le Sacre du Printemps)

Katso myös

• Dulcian

Lähteet

• Clewer, Laura: Voi voi, kun teitä fagotisteja on niin vähän – Näkemyksiä Suomen musiikkioppilaitosten fagottioppilastilanteesta. Musiikkipedagogi (AMK) Musiikin koulutusohjelma, opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 19.5.2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2020).
• http://musicportals.biz/nahp/artic-fi/fagotti^{[vanhentunut linkki]}

Kirjallisuutta

• Domínguez Moreno, Áurea: Bassoon Playing in Perspective: Character and Performance Practice from 1800 to 1850. Diss. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 26. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISSN 0787-4294. ISBN 978-952-10-9443-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Brenner, Anna-Kaisa: Soitinesittelyt – Fagotti Yle Orkesterikone. 26.11.2015. Viitattu 20.1.2020.
• History of the Bassoon Bassoon Resource. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
• Fagotti Turun filharmoninen orkesteri. Viitattu 20.1.2020.