Heinoslaisuus

suomalainen herätysliike

Heinoslaisuus eli Oulun profetia oli Oulun seudulla 1960-luvulla vaikuttanut uskonnollinen liike, jota johtivat profeettasisarukset Laila ja Aune Heinonen.

Laila Heinonen Oulun raastuvanoikeudessa vuonna 1967.

Liikkeen historiaa muokkaa

Liike sai alkunsa elokuussa 1960, kun Oulun lääninhallituksen kanslistina työskennellyt Laila Heinonen kertoi saaneensa Jumalalta seuraavan ilmoituksen:

”Jos tämä kansa ei tee parannusta ennen vuotta 1962, niin Minä annan tämän kansan vihollisen käsiin, ja kukaan ei pääse pakoon, sillä kaikkia kohtaa sama rangaistus, niin uskovia, kuin niitä, jotka eivät usko. Jos löytyy 800000 sellaista, jotka todella ovat puhdistaneet sydämensä Kristuksen, Minun Poikani, verellä, niin minä armahdan tätä kansaa. Mutta jos niitä ei löydy vuoteen 1962, niin se, mitä sanoin, toteutuu.”

Laila Heinonen julkaisi näitä lopun ajan ennustuksiaan Palavin lampuin -nimisessä lehdessä. Nämä profetiat koottiin myös kirjaseksi nimeltä Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä (1960), jota painettiin noin 25 000–30 000 kappaletta useana eri laitoksena. Kirjasen ensimmäiset laitokset kustansi sisarusten isä, Oulun lääninhallituksen kamreeri, varatuomari Johan Aukusti Heinonen (1895–1962).[1] Kirjanen käännettiin ruotsiksi vuonna 1962 (Finland, din räddning är i Min Sons blod).

Profetioiden keskeinen sanoma oli aina se, että ellei Suomen kansa tee parannusta tiettyyn ajankohtaan mennessä, Suomi kokee saman kohtalon kuin Baltian maat. Tämä sanoma saikin vastakaikua erityisesti vuonna 1961 tapahtuneen noottikriisin luomassa jännittyneessä ilmapiirissä. Heinoslaisilla oli tässä vaiheessa kannatusta kansankirkon jäsenten joukossa, ja myös monet papit suhtautuivat liikkeeseen myönteisesti. Liikkeen kannattajat saivat esimerkiksi luvan ennustaa kirkoissa jopa Oulun kaupungin hävitystä. Nämä profetiat saivat puolestaan vastakaikua tammikuussa 1963 sattuneen Typpi Oy:n räjähdysonnettomuuden seurauksena.

Kun ennustukset eivät toteutuneet, liike alkoi supistua pieneksi profeettasisarusten ympärille kerääntyneeksi uskollisten kannattajien joukoksi. 1967 liike tuli taas julkisuuteen, kun sen kannattajia kokoontui 21. heinäkuuta Haukiputaan kirkon luo tarkoituksenaan saada Haukiputaan kirkkoherra Erkki Jokela mukaan liikkeeseen. Samaan aikaan Oulussa olivat myös ns. profeettamellakat, kun heinoslaisten esiintyminen sai paikallisen nuorison mellakoimaan pari viikkoa Oulun keskustassa.[2] Liikkeen johtaja Laila Heinonen tuomittiin 9. elokuuta 1967 Oulun raastuvanoikeudessa sakkoihin kotirauhan rikkomisesta. Kirjailija Anu Kaipainen julkaisi liikkeestä aiheen saaneen kirjansa Arkkienkeli Oulussa myös samana vuonna.

1960-luvun lopulla monet liikkeen kannattajat erosivat valtionkirkosta. Laila Heinonen itse muutti 1980-luvulla Oulusta Turkuun. Nykyisin liike toimii Turun seudulla Kaarinassa nimellä Suomen esirukoilijakansan esirukoilijat ry (rekisteröity 1972), ja liikkeellä on siellä oma rukoushuone. Kannattajia on vain pieni joukko, ja toiminta on varsin sulkeutunutta.[3]

Elokuva muokkaa

Annika Nykänen ohjasi heinoslaisuudesta dokumenttielokuvan Maailmanloppu alkaa Oulusta. Elokuvan tuotti oululainen tuotantoyhtiö Klaffi Tuotannot, ja se sai ensi-iltansa Oulussa 7. joulukuuta 2007.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Johan Aukusti Heinosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 22.5.1962, s. 16. (Maksullinen lähde.)
  2. Laine, Liisa: Oulun nuorisomellakoista 50 vuotta Oulun kaupunginkirjasto / Kaleva. 30.7.2017. Oulun kaupunginkirjasto. Viitattu 17.8.2020.
  3. Suomen esirukoilijakansan esirukoilijat ry. Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 31.3.2016.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Elomaa, Rauno: Oulun profeetta. Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1968.
  • Essén, Charlotte: Sektbarn: Ett reportage om de utvalda för paradiset. Stockholm: Bonnier, 2008. ISBN 978-91-0-010697-3.
  • Honkala, Tiiu: Oulun profeetta Laila Heinonen ja ns. heinoslaisuuden synnyttämä keskustelu kirkon piirissä 1960-luvulla. Aate- ja oppihistorian pro gradu -työ. Oulun yliopisto, 2004.
  • Isaksson, Charles: Uleåborgsprofetismen i den finlandssvenska tidningspressen 1960–1970. Pro gradu-avhandling i kyrkohistoria. Teologiska fakulteten. Åbo: Åbo Akademi, 1990.
  • Nylund, Karl-Erik: Att leka med elden: Sekternas värld. Stockholm: Sellin & partner, 2004. ISBN 91-7055-315-7.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.