Erkki Jokela
Erkki Markus Pietari Jokela (3. kesäkuuta 1924 Rovaniemi – 1. joulukuuta 2011 Oulu) oli pohjoissuomalainen kirkonmies.
Elämä ja ura muokkaa
Erkki Jokelan vanhemmat olivat puuseppä, kunnallisneuvos Pekka Aapo Jokela ja Iida Maria Mölläri. Heillä oli kaikkiaan kahdeksan lasta, joihin kuuluivat muun muassa päätoimittaja, opetusneuvos Eila Jokela ja varatuomari, kansanedustaja Mikko Jokela. Erkki Jokela oli vuodesta 1952 naimisissa kotitalousopettaja Kyllikki Tuovilahden kanssa. Avioliitosta on viisi poikaa, Timo (1953), Olli Pekka (1955), Heikki (1957), Eero (1961) ja Hannu (1964).
Erkki Jokela tuli ylioppilaaksi rintamalla 1943, virallisesti Rovaniemen yhteislyseosta. Hän aloitti teologian opintonsa jo sodan aikana 1944 ns. Viipurin teologisessa seminaarissa ja valmistui teologian kandidaatiksi 1951 Helsingin yliopistossa ja vihittiin papiksi samana vuonna. Seuraavina vuosina hän toimi seurakuntatehtävissä Haukiputaalla ja Turtolassa. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan virallisena apulaisena hän työskenteli 1955–1963. Tällöin Oulun tuomiorovastina oli L. P. Tapaninen, josta tuli Erkki Jokelan hyvin läheinen työtoveri ja opastaja. Tapaninen valittiin 1963 Oulun hiippakunnan piispaksi, ja Erkki Jokela katsoi, että oli aika hakeutua muihin tehtäviin. Hänet äänestettiin vuonna 1963 Haukiputaan kirkkoherraksi. Tämän jälkeen hän johti 1974–1988 Oulun Diakonissalaitosta ja kehitti voimakkaasti sen toimintaa.
Erkki Jokelalla oli lukuisia, lähinnä kirkollisia luottamustehtäviä. Hän toimi kirkolliskokousedustajana vuosien 1965–1981 aikana ja kirkkohallituksen jäsenenä 1982–1988. Tärkeä tehtävä oli toiminta nelijäsenisessä työryhmässä, jonka piispainkokous asetti 1977 pohjustamaan naispappeuskysymyksen käsittelyä. Oulussa Erkki Jokela oli muun muassa seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston puheenjohtajana vuosina 1975–1990.
Erkki Jokela oli vanhoillislestadiolaisesta kodista, ja hänen isänsä oli aikanaan herätysliikkeen johtavia maallikkoja. Kun vanhoillislestadiolaisuus hajaantui 1960-luvun alussa, Erkki Jokela jäi runsaasti pappeja sisältäneeseen muun muassa elämänsanalaisuudeksi kutsuttuun ryhmään, joka joutui erilleen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vallanneesta enemmistöstä. Oulussa vaikuttanut heinoslaisuudeksi kutsuttu uskonnollinen liike yritti 1967 taivuttaa Erkki Jokelaa keulakuvakseen siinä onnistumatta.
Lähteet muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Suomen teologit – Finlands teologer. Matrikkeli. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 2010. ISBN 978-952-92-7591-5.
- Kökkö, Timo: Sanan palvelija toimi yhdistävänä voimana. Kaleva, 2011, nro 11.12.2011, s. 22.