Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo Heinjärvestä Somerolla. Myös Heinijärvi esiintyy Suomessa paikannimenä.

Heinjärvi on järvi Someron ja Lohjan rajalla, karun ja korkean Tammelan ylängön reunamilla. Järvi sijaitsee pääosin Somerniemen Härjänojan kylän alueella ja pienempi osa Karisjärven ja Ahonpään kylien takamailla Pusulan Kärkölän kulmakunnalla Lohjalla. Järven pinta-ala on 189,409 hehtaaria ja korkeus merenpinnasta 117,4 metriä. Järvi kuuluu Karjaanjoen vesistöön, jossa se on eräs Pusulanjoen latvajärvistä.[1]

Heinjärvi
Sijainti Somero (Somerniemi),
Lohja (Pusula)
Valtio Suomi
Koordinaatit 60°36′25″N, 23°54′04″E
Pinnankorkeus 117,4 m
Pinta-ala 1,894 km²
Rantaviiva 13,249 km
Suurin syvyys 17,2 m
Valuma-alue 10,8 km²
Laskujoki Jokisillanjoki
Järvinumero 23.064.1.003View and modify data on Wikidata
Heinjärvi

Latvajärvenä järven valuma-alue on pieni, vain noin 1080 ha, josta järven itsensä osuus on 18 %. Valuma-alueesta noin puolet on Someron, puolet Lohjan puolella. Valuma-alueella on kolme lampea: Heinlammi (9 ha), Vahalammi (6 ha) ja Luokkolammi (2 ha). Metsää on valuma-alueesta n. 87 % ja peltoja ja niittyjä noin 4 %. Suopohjaisen metsämaan osuus valuma-alueesta on noin 14 %, ja tästä noin 90 % on ojitettu. Järven rannoilla on runsaasti vapaa-ajan asutusta ja vajaat 30 vakituisen asutuksen kiinteistöä.[2] Vakituista asutusta järven rannoilla on Somerniemen Härjänojan Kaupinkulmalla ja Pusulan Kärkölän Rydönkylässä.[3]

Käyttökelpoisuusluokitukseltaan järven vesi on hyvää tai lähes erinomaista. Väriltään vesi on kirkasta, humuksen takia hieman ruskeaa. Kalalajeista järvessä esiintyvät alkuperäisinä hauki, lahna, ahven, made, särki, salakka, kuore ja kiiski sekä istutettuna jo 1800-luvulta alkaen muikku ja tämän ohella myös siika, ankerias, kuha ja suutari.[1]

Heinjärveen on lasku-uoma Heinlammin kautta myös sen eteläpuolella sijaitsevalla, Vehka-Patamon ja Myllyjärven kautta Arimaa-järveen laskevalla Kovelojärvellä. Tässä uomassa kuitenkin virtaa vettä vain runsaiden sateiden aikaan.[4] Aiemmin tässä uomassa on ollut Tanjaksen myllyksi nimitetty jalkamylly.[5] Koska vuonna 1822 valmistuneessa[6] isonjaon kartassa nähdään Kovelon lasku-uomista vain Vehka-patamoon laskeva, mutta ei Heinlammiin laskevaa[7], niin Kovelon lasku-uoma Heinjärveen lienee myöhemmin myllyä varten kaivettu.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Tikander & Hietaranta 2006: 13-14.
  2. Tikander & Hietaranta 2006: 16-17.
  3. Peruskartta 1:20 000. 2024 11 Salkola. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  4. Tikander, Sanna & Hietaranta, Jari: Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti VII. Kovelon hoitosuunnitelma (pdf) (s. 17) 2006. Somero: Someron kaupunki. Viitattu 29.3.2010.
  5. Kärki, Manu: Somerniemen vesimyllyt ja -sahat, s. 19. Somerniemi-Seuran julkaisuja 4. Somero: Amanita, 1994. ISBN 9519597379.
  6. Maanmittaushallitus, uudistusarkisto, uudistusten luettelo Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Kansallisarkisto. Viitattu 20.4.2010.
  7. Lounaispaikka (Karttapalvelu > Maisemahistoria) Lounaispaikka. Viitattu 20.4.2010.