Haltiala

Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue

Haltiala (ruots. Tomtbacka) on laaja viher- ja ulkoilualue ja Helsingin keskuspuiston osa Pohjois-Helsingissä, Vantaanjoen eteläpuolella. Haltiala on Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue. Haltialassa asuu yhdeksän henkeä (31.12.2018) ja työpaikkoja alueella on 19 (31.12.2017)[1].

Haltiala
Tomtbacka
Luontopolkua Pitkäkoskella syyskuussa 2021.
Luontopolkua Pitkäkoskella syyskuussa 2021.
Kaupungin kartta, jossa Haltiala korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Haltiala korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Pohjoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 354
Pinta-ala 6,30 km² [1]
Väkiluku 9 (31.12.2018)
Väestötiheys 1,4 as./km²
Osa-alueet kuuluu Tuomarinkylän kaupunginosaan ja peruspiiriin
Postinumero(t) 00670, 00690
Lähialueet Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä, Länsi-Pakila, Maununneva, Hakuninmaa, Kuninkaantammi, Vantaa

Haltialan naapureina ovat etelässä Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä ja Länsi-Pakila. Länsinaapureita ovat Maununneva, Hakuninmaa ja Kuninkaantammi. Pohjoisessa Vantaanjoen toisella puolella sijaitsevat Vantaan Ylästön, Pakkalan ja Tammiston kaupunginosat. Joen yli kaupunkeja yhdistää Haltialan kohdalla kaksi kevyen liikenteen siltaa, jotka sijaitsevat Pitkäkosken yläjuoksulla ja Haltialan kotieläintilan eteläpuolella.

Haltiala kuuluu peltoineen, metsineen ja joenvarsimaisemineen pohjoisena osana Helsingin keskuspuistoon.

HistoriaMuokkaa

Haltiala oli vuosina 1589-99 Henrik Larssonin omistama ratsutila, joka varusti ratsumiehen Ruotsin armeijaan yhdessä Helsingin pormestarina toimineen Erik Sigfridssonin ja Kirkonkylän Johan Markussonin kanssa. Henrik Larsson oli naimisissa aatelisen käskynhaltijan Tönne Olsson Wildemanin tyttären Karinin kanssa. Henrik Larssonin jälkeläiset aateloitiin 1600-luvulla Hammarstiernan ja Creutzhammarin nimillä.[2]

Tila lahjoitettiin vuonna 1652 lääninsihteeri Lars Crantzfeltille. Majoitusmestari Mårten Crantzfeltin leskirouva Juliana Maria Patkull hallitsi tilaa 1700-luvun alussa.[2]

Nimen etymologiaMuokkaa

Haltialan ruotsinkielinen nimi Tomtbacka esiintyy vanhoissa asiakirjoissa mm. muodoissa Tomtebackäby (1540), Tomtbackeby (1543), Tomtebacka (1544) ja Tomptbacka (1581). Suomalaisen nimiasun sepittäjä on olettanut, että nimen alkuosana on sana tomte (suomalainen vastine haltija 'suojelushahmo', 'tonttu'). Ruotsin sana-asu tomte on kuitenkin lyhentymä vanhoista tomtegubbe, tomtebisse 'tonttu-ukko' yms. sanoista, joissa määriteosa on rakennustonttia merkitsevä sana tomt. Koska paikannimi Tomtbacka periytyy jo keskiajalta, kantasanana on todennäköisimmin juuri tomt eikä tomte.lähde? Uudenmaan ruotsin murteesta ja vanhoista karttaselityksistä tunnetaan yhdyssana tomtbacke 'paikka, johon asuintalo on rakennettu ja sen lähin ympäristö', siis tomt-sanan synonyymi. Nimipari Haltiala–Tomtbacka vahvistettiin kaupunginosan nimeksi vuonna 1946.[3] Vuonna 1959 Haltialasta tuli Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue.[4]

Haltialan tilaMuokkaa

 
Haltialan tilan karjaa laitumella.

Haltiala-nimellä viitataan usein myös vanhaan maatilaan, jonka rakennuksissa sijaitsee Haltialan kotieläintila. Tilan mailla on neljä luonnonsuojelualuetta:

Aarnialue ja arboretumMuokkaa

Haltialan aarnialue on merkittävä linnustoltaan, kasvikunnaltaan ja eläimistöltään. Siellä pesii mm. pikkusieppo sekä lahoamaan jätettyjen puiden ansiosta paljon kolopesijöitä, kuten tikkoja ja puukiipijöitä. Alueella voi nähdä myös nisäkkäitä, esimerkiksi mäyriä, kettuja, jäniksiä ja oravia. Myös tietyt lepakkolajit viihtyvät alueella.

Niskalan arboretum on Tuomarinkylän kartanon omistajan Jacob Kavaleffin perustama puulajipuisto. Se on perustettu vuosina 1906–1917.[5]

Lehto- ja koskialueetMuokkaa

Haltialan tilalta pääsee myös Pitkäkosken ja Ruutinkosken koski- ja lehtoalueelle. Pitkäkoski on Vantaanjoen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Perinnemaiseman keskellä sijaitseva Ruutinkoski on monipuolinen luontokohde kosteikkoineen ja lehtoineen. Molemmat lehto- ja koskialueet ovat luonnonsuojelualueita ja luokiteltu linnustoltaan arvoluokkaan I. Alueella kasvaa myös useita harvinaisia kasveja kuten luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalavaryhmä. Molemmat kosket ovat myös merkittäviä koskikalastuspaikkoja pääkaupunkiseudulla.

PalvelutMuokkaa

Haltialan alueen etelälaidalla on Paloheinän ulkoilumaja. Sieltä lähtee monia suosittuja ulkoilureittejä läheiseen maastoon; urista useat ovat valaistuja. Ulkoilua alueella tukee myös Pitkäkosken maja Haltialan luoteisnurkassa.

Paloheinän ja Torpparinmäen kyljessä sijaitseva Paloheinän golfkenttä kuuluu myös Haltialaan.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Helsinki alueittain 2019, s. 116. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, 2020. ISBN 2323-4539. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.9.2021).
  2. a b Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550-1713, s. 209-210, 337-339. Vantaan kaupunki, 1990. ISBN 951-8959-05-6.
  3. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 26–27. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  4. Helsingin kadunnimet, s. 174.
  5. Niskalan arboretumin hoito- ja käyttösuunnitelma (pdf)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haltiala.