HMS Carysfort (R25)

Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Ca-luokan hävittäjää. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Carysfort (viirinumero R25) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ca-luokan hävittäjä vuosina 1945–1969.

HMS Carysfort
HMS Carysfort
HMS Carysfort
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 12. toukokuuta 1943
Laskettu vesille 25. heinäkuuta 1944
Palveluskäyttöön 10. helmikuuta 1945
Palveluskäytöstä helmikuu 1969
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 1 710 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 111 m
Leveys 10,90 m
Syväys 3,0 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 37 solmua
Miehistöä 186
Aseistus
Aseistus 3 x QF 4,5" Mk IV yksiputkisina CP Mk V -asennuksina
2 x Bofors 40 mm/L60 kaksiputkisena Mk IV asennuksena
4 x Bofors 40 mm yksiputkisina Mk III asennuksina
2 x Oerlikon 20 mm kaksiputkisena Mk V asennuksena
10 x 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 2 x kiskoa, joissa 70 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: Ca-luokka

Alus tilattiin 16. helmikuuta 1942 11. hätälaivueessa (engl. 11th Emergency Flotilla) Cammell Lairdilta Birkenheadistä nimellä HMS Pique. Tilaus siirrettiin elokuussa J. Samuel White and Companylle Cowesiin, missä köli laskettiin 12. toukokuuta 1943. Aluksen nimi vaihdettiin HMS Carysfortiksi amiraliteetin päätettyä nimetä perustettavan laivueen alukset Ca-alkuisin nimin. Alus laskettiin vesille 25. heinäkuuta 1944 ja valmistui 10. helmikuuta 1945.[1]

PalvelusMuokkaa

Aluksen vastaanottotestit aloitettiin 10. helmikuuta 1945. Testien päätyttyä ja varustamisen jälkeen alus siirrettiin Scapa Flow'hun, jonne se saapui 20. helmikuuta miehistön koulutukseen. Koulutuksen päätyttyä 21. maaliskuuta alus liittyi Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi raskaita pinta-aluksia ja valvoi luoteisen reitin (engl. North West Approaches) sekä Pohjanmeren merenkulkua.[1][2]

Alus kuului 4. toukokuuta Kotilaivastosta koottuun osastoon, joka hyökkäsi Narvikin länsipuolen meriliikennettä vastaan operaatio Judgementissa. Operaatiossa upposivat Saksan laivaston emälaiva Black Watch, sukellusvene U-711 ja troolari. Alus suojasi 6. toukokuuta HMS Norfolkin, HMS Zambesin, HMS Obedientin, HMS Opportunen ja HMS Orwellin kanssa HMS Searcheria ja HMS Trumpeteria. Osasto suojasi Skagerrakin läpi operaatio Cleaverissa Kööpenhaminaan matkanneita HMS Didoa ja HMS Birminghamia sekä niitä suojanneita hävittäjiä. Kööpenhaminassa osasto vastaanotti Saksan laivaston risteilijöiden Prinz Eugenin ja Nürnbergin antautumisen.[1]

Kesäkuussa 1945 alus avusti Kotilaivastossa vapautettujen alueiden uudelleenmiehityksessä, kunnes se määrättiin Devonportin telakalle viimeisteltäväksi. Se oli telakalla 19. kesäkuuta - 12. syyskuuta, jona aikana sen taistelunjohtojärjestelmät viimeisteltiin. Alus määrättiin heinäkuussa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon ja aloitti telakalla valmistautumisen siirtoon. Alus aloitti järjestelmätestit Portlandissa, mistä se vapautui 28. syyskuuta. Lokakuussa Maltalla jatkettiin testejä, joiden päätyttyä sen oli tarkoitus aloittaa matka Itä-Intian laivastoon. Japanin antauduttua alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin Portsmouthissa reserviin.[1][2]

Aluksen ollessa Gibraltarilla se huollettiin 15. elokuuta - 28. marraskuuta 1947 ja Portsmouthissa 8. toukokuuta - 8. syyskuuta 1950. Tammikuussa 1951 alus valittiin modernisoitavaksi. Yarrow Shipbuildersilta tilattiin 22. huhtikuuta 1953 modernisointi alukselle, joka siirrettiin 23. tammikuuta 1954 Scotstounissa telakalle. Alus palautettiin 14. joulukuuta 1956 palvelukseen.[2]

Alus liitettiin 6. hävittäjälaivueeseen, jossa se oli Kotilaivastossa sekä Välimeren laivastossa. Syyskuussa 1959 alus siirrettiin 8. hävittäjälaivueeseen korvaamaan HMS Cheviot. Se aloitti 8. syyskuuta palveluksensa uudessa laivueessa ja saapui 22. marraskuuta Kaukoitään. Joulukuussa 1961 alus kävi Singaporessa huollettavana. Alus oli 3. joulukuuta 1962 alkaen huollettavana Gibraltarilla, mistä se palasi palvelukseen toukokuussa 1964 liitettynä Välimeren laivaston 27. saattajalaivueeseen. Kuitenkin alus palveli lokakuusta 1967 lokakuuhun 1968 Kaukoidässä Indonesian rauhattomuuksien aikana. Tämän jakson aikana alus kolaroi useaan otteeseen lievästi: 27. marraskuuta 1964 hinaaja Islegarthin kanssa, 8. helmikuuta 1966 Ranskan merivoimien sukellusveneen Morsen kanssa ja 30. lokakuuta 1964 M/V "Dieverien kanssa.[2]

Helmikuussa 1969 alus poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin. Se sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 23. lokakuuta 1970 BISCOlle. Alus saapui 13. marraskuuta hinattuna romutettavaksi John Cashmore Limitedille Newportiin.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945–1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Naval-history.net - HMS Carysfort
  2. a b c d e English, John s. 120