QF 4,5 tuuman Mk I-V -laivastotykki
4,5 tuuman Mk I-V eli 113 millimetrin 45 kaliiperin pikatykki oli Britannian kuninkaallisen laivaston vakio keskisuuren kaliiperin tykki, jota käytettiin pinta-aluksia, lentokoneita ja maakohteita vastaan. Tykki otettiin käyttöön 1938. Tykistä on myös pidennetty 55 kaliiperin malli Mk 8.
Taustaa muokkaa
Vuonna 1916 BL Mk I:n korvannut QF 4,7 tuuman (120 mm) -tykki oli vakio keskiraskastykki Kuninkaallisessa laivastossa etenkin hävittäjien pääaseena aina vuoden 1943 W-luokkaan. Osa aluksista jouduttiin kuitenkin varustamaan QF 4 tuuman -tykein, koska 4,7 tuuman tykkejä ei kyetty valmistamaan riittäviä määriä. Tykki osoittautui kuitenkin ilmatorjunta-aseena kelvottomaksi, kun 55 asteen korotuskulman asetta ei saatu kehitettyä, aseelle ei ollut tulenjohtojärjestelmää ilma-ammuntaa varten ja sytytysennakon asentaminen käsin osoittautui mahdottomaksi. Tykkiin kuitenkin myöhemmin asennettiin vastaava mekaaninen sytyttimensäätö kuin 4,5 tykkeihin.
Valmistus muokkaa
QF 4,5 tuuman L/45 kehitettiin jo alun perin lentotukialusten sekä valmisteilla olevien taistelulaivojen ja -risteilijöiden ilmatorjuntaan ja pintamaaliammuntaan. Aseesta kehitettiin myöhemmin malli, jolla voitiin asentaa hävittäjille korvaamaan 4,7 tuuman tykit. Vaikka aseella oli pienempi kaliiperi niin sen kranaatti oli raskaampi, jolloin sen tuhovaikutus kohteessa oli suurempi.
Asetta valmistettiin noin 800 kappaletta, jos lasketaan kaikki eri mallit sekä viisi prototyyppiä mukaan. Aseiden nimeämiskäytöntö muuttui 1950-luvulla, jolloin asemalli itsessään sisälsi tiedon asennuksesta. Samalla vaihdettiin roomalaiset numerot latinalaisiin. Esimerkiksi QF Mark V BD Mark VI -asennuksena sai mallimerkinnäkseen Mark 6. Malta-luokan lentotukialuksille suunniteltua Mark 7 tykkiä ei koskaan valmistettu, koska tukialusluokan tilaus peruutettiin ennen sen valmistumista.
Kuninkaallisen laivaston uusien saattoalusten pääosassa oli 1950- ja 1960-luvuilla ainakin yksi Mark 6 -tykki. Leopard-luokan fregateilla sekä County-luokan hävittäjillä oli kaksi ja Daring-luokan hävittäjillä kolme Mark 6 -tykkiä. Tyypin 81 eli Tribal-luokan alukset olivat poikkeuksia, koska niihin asennettiin C-luokan hävittäjistä poistetut ja modernisoidut Mark V tykit, jotka saivat mallimerkinnän Mark 5* Mod 2. Mark 5* Mod 1 tykeiksi kutsuttiin modernisoinnin yhteydessä tulenjohtotutkan asentaminen Ca-luokan hävittäjissä olleisiin Mark IV CP Mark V -tykkeihin.
Mallit muokkaa
- QF Mark I: Tykki oli asennettu kaksiputkisena UD (engl. Upper deck eli yläkansi)-asennuksena. Tykissä käytettiin valmiita laukauksia. Tykkiä käytettiin vuodesta 1937 alkaen lentotukialus HMS Ark Royalilla, Dido-luokan risteilijöillä HMS Scylla ja HMS Charybdis sekä emäaluksilla HMS Forth ja HMS Maidstone, kolme tykkiä sekä taistelulaiva HMS Queen Elizabethilla että HMS Valiantilla ja neljä tykkiä HMS Renownilla. Mallia valmistettiin 46 kappaletta.[1]
- QF Mark II: Tykki oli kaksiputkinen ja varustettu matalalla asemalla. Brittiarmeija käytti ilmatorjuntatykkinä, jonka kaliiperi oli laskettu sisäputkella 3,7 tuumaan vastaamaan muita käytössä olevia tykkejä.[1]
- QF Mark III: Kuten Mark I lukuun ottamatta laukaisumekanismia. Tykki oli asennettu kaksiputkisena BD (engl. Between decks eli kansien välillä) Mark II-, BD Mark II**- ja BD Mark IV -asennuksena. Tykkiä BD Mark II -asennuksena käytettiin Illustrious- ja Implacable-luokan tukialuksilla, tukialus HMS Indomitablella sekä niitä asennettiin modernisoitaessa taistelulaivoihin HMS Queen Elizabethiin ja HMS Valiantiin' sekä taisteluristeilijä HMS Renowniin. Tykkiä BD Mark II** -asennuksena käytettiin Audacious-luokan tukialuksissa. Tykkiä BD Mark IV -asennuksena käytettiin Battle-luokan hävittäjissä sekä Nueva Esparta -luokan hävittäjissä.[2]
- QF Mark IV: Tykissä käytettiin kiinteän laukauksen sijasta kartussia sekä kranaattia. Tykki oli suunniteltu pienille aluksille ja se oli asennettu BD Mark IV, CP (engl. Central Pivot) Mark V ja UD Mark VI -asennuksina. Tykkiä CP Mark V -asennuksena käytettiin Z-, Ca-, Ch-, Co- ja Cr-luokan hävittäjissä sekä vuoden 1944 Battle-luokan hävittäjissä.[3]
- QF Mark V: Mark IV:n ulkoisella voimanlähteellä varustettu versio kaksiputkisena UD Mark VI -asennuksena, joka sai myöhemmin nimen Mark 6. Tykit asennettiin Daring- ja County-luokkien hävittäjiin, Type 12, 12I, 12M, 41, 61 fregatteihin sekä Nueva Esparta -luokan hävittäjiin.[3]
Lähteet muokkaa
- Campbell, N. J. M.: British Naval Guns 1880-1945 No 16. Warships, 1985, IX. vsk, nro 2, s. 102–104. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-403-2. (englanniksi)