Gosford Park

Gosford Park
Ohjaaja	Robert Altman
Käsikirjoittaja	Julian Fellowes ; Bob Balaban
Tarina	Robert Altman
Tuottaja	Robert Altman; Bob Balaban; David Levy;
Säveltäjä	Patrick Doyle
Kuvaaja	Andrew Dunn
Leikkaaja	Tim Squyres
Lavastaja	John Frankish
Pääosat	Eileen Atkins; Stephen Fry; Helen Mirren; Maggie Smith; Kristin Scott Thomas; Emily Watson;
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat; Iso-Britannia; Italia; Saksa;
Tuotantoyhtiö	Sandcastle 5 Productions ; Capitol Films
Ensi-ilta	7. marraskuuta 2001 (Yhdistynyt kuningaskunta); 26. joulukuuta 2001 (Yhdysvallat); 8. maaliskuuta 2002 (Suomi); ; ;
Kesto	137 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	19,8 miljoonaa dollaria
Tuotto	41 308 615 dollaria
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	Infobox OKNimi-testi OK

Gosford Park on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Robert Altmanin ohjaama elokuva, joka kertoo Agatha Christie -tyyppisen rikostarinan.

Elokuva sai vuonna 2002 kaikkiaan seitsemän Oscar-ehdokkuutta: parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, parhaan naissivuosan (Helen Mirren), parhaan naissivuosan (Maggie Smith), parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen kategorioissa. Ainoan palkintonsa se sai käsikirjoituksesta.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Gosford Parkin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[3]

JuoniMuokkaa

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Syksyllä 1932 äärimmäisen ynseä, mutta upporikas Sir William McCordle järjestää vaimonsa Lady Sylvian kanssa metsästysviikonlopun maakartanossaan Gosford Parkissa. Paikalle saapuu värikäs joukko sukulaisia ja ystäviä: hienosteleva Constance-täti, Sylvian sisaret Louisa ja Lavinia kera aviomiehensä lordi Stockbridge ja komentaja Meredith, Sir Williamin näyttelijäserkku Ivor Novello, amerikkalainen B-luokan elokuvatuottaja Morris Weissmanin sekä köyhä Nesbittin pariskunta. Mukanaan vieraat tuovat joukon kamaripalvelijoita ja autokuskeja, jotka ovat vähintäänkin yhtä värikkäitä persoonia kuin isäntänsäkin.

Vieraat asettuvat yläkerran upeisiin kamareihin ja salonkeihin, samalla kun palvelijat majoittuvat alakertaan talon oman palvelusväen joukkoon. Palvelijoiden valtakunnan ehdoton kuningas on pätevä, vaikkakin alkoholisoitunut hovimestari Jennings ja kiistaton kuningatar aina ajan tasalla oleva taloudenhoitaja rouva Wilson. Keittiöstä vastaa kokki rouva Croft, joka käy ainaista valtataistelua rouva Wilsonin kanssa. Muita merkittäviä palvelijoita ovat Constance-tädin eli Trenthamin kreivittären kamarineito Mary, lordi Stockbridgen kamaripalvelija Robert, elokuvatuottaja Weissmanin palvelija Henry Denton sekä kartanon oma pääsisäkkö Elsie ja päälakeija George.

Päällisin puolin kaikki on hyvin Gosford Parkissa ja metsästysviikonloppu sujuu kitkatta, mutta kullatun ulkokuoren takana jokaisella on omat ongelmansa. Sir Williamin rahoilla elävä Constance-täti pelkää ärtyneen Williamin lopettavan hänen elatuksensa, vararikossa oleva komentaja Meredith yrittää epätoivoisesti saada Williamilta lainaa ja yhteiskunnallinen kiipijä Freddie Nesbitt kiristää Sir Williamin ja Lady Sylvian tytärtä Isobelia saadakseen Williamilta työpaikan.

Kaikista huolista ja ongelmista huolimatta metsästysviikonloppu alkaa komeilla illallisilla.^lähde?

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

RoolitMuokkaa

HerrasväkiMuokkaa

Maggie Smith	… Constance, Trenthamin kreivitär
Michael Gambon	… Sir William McCordle, Gosford Parkin omistaja
Kristin Scott Thomas	… Lady Sylvia McCordle, Williamin vaimo
Camilla Rutherford	… Isobel McCordle, edellisten tytär
Charles Dance	… Lordi Raymond Stockbridge, paroni
Geraldine Somerville	… Lady Louisa Stockbridge, Raymondin vaimo
Tom Hollander	… Anthony Meredith, vararikossa oleva komentaja
Natasha Wigham	… Lady Lavinia Meredith, Anthonyn vaimo
James Wilby	… Freddie Nesbitt, perheystävä
Claudie Blakley	… Mabel Nesbitt, Freddien vaimo
Jeremy Northam	… Ivor Novello, näyttelijä, Williamin serkku
Bob Balaban	… Morris Weissman, elokuvatuottaja Hollywoodista
Ryan Phillippe	… Henry Denton, palvelijaksi naamioituva näyttelijä
Laurence Fox	… Lordi Rupert Standish, Isobelin kosiskelija
Trent Ford	… Jeremy Blond, Rupertin amerikkalainen ystävä

PalvelusväkiMuokkaa

Kelly Macdonald	… Mary Maceachran, kreivittären kamarineito
Clive Owen	… Robert Parks, lordi Stockbridgen kamaripalvelija
Emily Watson	… Elsie, pääsisäkkö
Helen Mirren	… rouva Wilson, taloudenhoitaja
Eileen Atkins	… rouva Croft, kokki
Alan Bates	… Jennings, hovimestari
Richard E. Grant	… George, päälakeija
Jeremy Swift	… Arthur, lakeija
Derek Jacobi	… Probert, Sir Williamin kamaripalvelija
Meg Wynn Owen	… Lewis, Lady Sylvian kamarineiti
Adrian Scarborough	… Barnes, komentaja Meredithin kamaripalvelija
Frances Low	… Sarah, Lady Lavinian kamarineiti
Joanna Maud	… Renee, Lady Louisan kamarineiti
Sophie Thompson	… Dorothy, ”joka paikan luuta”
Teresa Churcher	… Bertha, kyökkipiika

VierailijatMuokkaa

Stephen Fry	… komisario Thompson, poliisi
Ron Webster	… konstaapeli Dexter komisarion apulainen

PalkintojaMuokkaa

Oscar – paras alkuperäiskirjoitus
Bafta – paras puvustus
Evening Standard British Film Award – paras elokuva
Golden Globe – paras ohjaus
Golden Satellite Award – paras naissivuosa (Maggie Smith)
SEFCA Award – paras naissivuosa (Maggie Smith)
WGA Award – paras käsikirjoitus

LähteetMuokkaa

↑ Gosford Park (2001) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.4.2018.
↑ ^a ^b Gosford Park (2001) Box Office Mojo. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)
↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Gosford Park Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Gosford Park Elonetissä

[elonet-1] Gosford Park (2001) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.4.2018.

[mojo-2] Gosford Park (2001) Box Office Mojo. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)

[3] The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

[1]

[2]

[3]