George Albert Smith

George Albert Smith (4. huhtikuuta 1870 – 4. huhtikuuta 1951) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kahdeksas presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja. Häntä edelsi virassa Heber J. Grant ja seurasi David O. McKay.

George Albert Smith vuonna 1939.

Elämäkerta

George Albert Smith syntyi tuolloisen Utahin territorion pääkaupungissa Salt Lake Cityssä. Hänen äitinsä oli Sarah Farr ja isänsä John Henry Smith, joka toimi kirkon apostolina. Myös hänen isoisänsä, jonka mukaan poika sai nimensä, oli toiminut kirkon apostolina.

Smith opiskeli Brigham Youngin yliopistossa ja Deseretin yliopistossa. Vuonna 1896 hän liittyi Republikaaniseen puolueeseen ja alkoi tehdä vaalityötä tulevan Yhdysvaltain presidentin William McKinleyn kampanjassa. Myöhemmin hän tuki myös McKinleyn seuraajaa Theodore Rooseveltia. Smith oli tunnettu voimakkaan isänmaallisena miehenä. Vuonna 1922 hänet nimitettiin isänmaallisen järjestön, Amerikan vallankumouksen poikien, varapuheenjohtajaksi.

Vuonna 1892 Smith avioitui Lucy Emily Woodruffin kanssa. Hän oli kirkon neljännen presidentin Wilford Woodruffin pojantytär. Lapsuudessaan Lucy oli viettänyt paljon aikaa isovanhempiensa luona, jän hän piti Wilfordia enemmänkin isänään kuin isoisänään.

Smithin terveys oli heikko. Hän oli työskennellyt nuorena rautateillä, ja hänen näkönsä oli vahingoittunut pysyvästi kirkkaasta auringonvalosta. Vuoden 1903 jälkeen Smithin oli pakko vähentää matkustamistaan, koska hänen fyysinen kuntonsa alkoi rapistua. Hänellä todettiin punahukka, krooninen ja vaikea sairaus.

Smith oli kiinnostunut lännen asutustoiminnasta ja pioneerihistoriasta. Hän johti useiden vuosien ajan Amerikan pioneerihistorian muistiinmerkitsemistä. Hänen aloitteestaan perustettiin Utah Pioneer Trails and Landmarks Association, jonka johtajana Smith itse toimi monta vuotta. Hän valvoi Utahia asuttaneiden pioneerien reittien merkitsemistä ja hänen aloitteestaan mormonipioneerien muistolle pystytettiin monta muistomerkkiä.

Myöhempien aikojen pyhien kirkon ja historian lisäksi partio oli lähellä Smithin sydäntä. Hän palveli Amerikan partiopoikien valtakunnallisen johtokunnan jäsenenä, saaden useita tunnustuspalkintoja työstään partioaatteen hyväksi.

Ura kirkon palveluksessa

Jo ennen avioliittoaan Smith oli palvellut eteläisessä Utahissa humanitäärisessä lähetystyössä, ja pian avioliiton solmimisen jälkeen nuori aviopari kutsuttiin lähetystyöhön etelävaltioihin. Smith kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi 1903. Vaikka Smithin terveys teki hänen matkustamisensa vaikeaksi, hänet nimitettiin vuonna 1920 Euroopan ja Britteinsaarten alueen lähetysjohtajaksi. Kolme vuotta kestäneen virkakautensa aikana Smith vieraili useissa Euroopan maissa. Hän saarnasi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Sveitsissä.

Smith valittiin kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi vuonna 1943. Heber J. Grantin kuoltua Smith nousi virkaiältään vanhimpana apostolina kirkon presidentiksi 21. toukokuuta 1945. Toinen maailmansota oli juuri päättynyt Euroopassa, ja vasta virkaansa valittu presidentti Smith aloitti voimaperäiset avustustoimet sodan ja puutteen takia jo vuosia kärsineiden Euroopan myöhempien aikojen pyhien hyväksi. Aineellisten avustusten lisäksi hän pani painoa myös lähetystyön mahdollisimman pikaiselle uudelleenaloittamiselle.

Presidentti Smith tuomitsi julkisesti Ku Klux Klanin toiminnan. Hän vihki temppelin Idahon Idaho Fallsissa 23. syyskuuta 1945.

Presidentti Smith kuoli 81-vuotispäivänään 4. huhtikuuta 1951. Hänen seuraajakseen valittiin 9. huhtikuuta David O. McKay.