Georg Trakl

Georg Trakl (3. helmikuuta 1887 Salzburg, Itävalta3. marraskuuta 1914 Krakova, Puola[1]) oli itävaltalainen runoilija, joka oli saksankielisen ekspressionismin merkittävin edustaja[2].

Georg Trakl

ElämäMuokkaa

Trakl vietti ensimmäiset kahdeksantoista elinvuottaan syntymäkaupungissaan Salzburgissa. Hänen isänsä Tobias oli rautakauppias ja äitinsä Maria taiteista ja musiikista kiinnostunut kotirouva. Äiti oli kuitenkin psyykkisesti sairas, ja on mahdollista, että hänen lapsensakin oireilivat juuri tästä syystä, erityisesti Georg ja hänen siskonsa Margarete (kutsumanimeltään Grete). Grete oli Georgin lähin toveri, ja jotkut tutkijat epäilevät heidän suhteessaan tapahtuneen insestiä.

Trakl opiskeli vuosina 1897–1905 Salzburgin Staatsgymnasiumissa. Häntä eivät kuitenkaan opiskelut juurikaan kiinnostaneet vaan pikemminkin juominen, oopiumin polttaminen ja prostituoitujen tarjoamat palvelut. Vuonna 1904 Trakl kokeili ensimmäistä kertaa runojen kirjoittamista. Jätettyään opintonsa kesken vuonna 1905 Trakl toimi kolme vuotta farmaseuttina ja päätti luoda elämänuransa tällä alalla. (Jotkut ovat tosin epäilleet, että kiinnostuksen todellinen syy oli halu hankkia huumeita.) Trakl opiskeli Wienissä kaksi vuotta farmasiaa ja valmistui vuonna 1910 farmasian maisteriksi. Tuona aikana hän tutustui paikallisiin taiteilijoihin, jotka auttoivat häntä runojen julkaisemisessa.lähde?

Valmistumisvuonnaan Trakl ilmoittautui vapaaehtoiseksi armeijaan ja palveli siellä vuoden. Palattuaan Salzburgiin hän ei saanut kotikaupungissaan töitä farmaseuttina. Hän ilmoittautui uudestaan armeijaan ja toimi farmaseuttina eräässä sairaalassa Innsbruckissa. Trakl solmi suhteet paikalliseen taiteilijayhteisöön, joka ennen pitkää tunnusti hänen lahjakkuutensa. Der Brenner -lehden päätoimittajasta Ludwig von Fickeristä tuli Traklin mesenaatti: hän julkaisi säännöllisesti Traklin teoksia ja esitteli Traklin myös Ludwig Wittgensteinille, joka myöhemmin myönsi Traklille kirjoittamista varten huomattavan stipendin.lähde?

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Trakl lähetettiin lääkintäupseerina Galitsiaan. Hänelle aiemmin ominainen oikullisuus vaihtui nyt pitkiin masennuskausiin, joita pahensi karmaiseva työ pahasti loukkaantuneiden sotilaiden keskellä. 7. syyskuuta 1914 käydyn Gródekin (nyk. Horodok) taistelun kokemuksista Trakl lopulta ei enää kyennyt pääsemään yli. Traklin piti hoitaa 90:tä vaikeasti loukkaantunutta sotilasta, mutta lääkehuolto oli katastrofaalisen huono, eikä hän kyennyt auttamaan heitä. Lisäksi leikkaukset ja amputoinnit suoritettiin tuohon aikaan ilman nukutusta, ja potilaiden kuolleisuus oli tulehdusten ja verenmyrkytysten takia korkea myös onnistuneissa leikkauksissa. Trakl ei enää kestänyt tilannetta, vaan sai hermoromahduksen ja yritti jopa ampua itseään. Samana päivänä oli syntynyt Traklin viimeinen ja kenties kuuluisin runo "Grodek".lähde?

Trakl vietiin Krakovaan sairaalaan, jossa hänen tilaansa tarkkailtiin. Hän vajosi syvään masennukseen ja kirjoitti Fickerille pyytäen neuvoa. Ficker kehotti Traklia kirjoittamaan Wittgensteinille. Saatuaan Traklin viestin Wittgenstein lähti tapaamaan tätä sairaalaan, mutta kun hän saapui paikalle, Trakl oli jo ehtinyt kolme päivää aikaisemminlähde? kuolla kokaiinin yliannostukseen[2]. On mahdollista, että kyseessä oli itsemurha.lähde?

TuotantoMuokkaa

Trakl oli alkuun symbolisti, mutta Rimbaud’n ansiosta hän löysi oman tyylinsä. Hän ehti julkaista eläessään vain yhden kokoelman Gedichte, joka ilmestyi 1913. Toisesta, Sebastian im Traum, joka ilmestyi 1915, hän ehti nähdä korjausvedokset. Kootut teokset julkaistiin 1949 ja Dichtungen und Briefe 1969.[2]

TeoksetMuokkaa

Traklin runoja on julkaistu suomeksi yksi kokoelma:

  • Sielun öinen siivenisku: runoja. Helsinki: WSOY, 2004. Valikoinut ja suomentanut Jukka Koskelainen, julkaisussa alkuteksti ja käännös ovat vieritysten)

Suomennettuja runojaMuokkaa

Lähde[3]

Antologioissa
Runot
  • De Profundis (De profundis), suom. Markku Into, julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4
  • Elis: I–II (Elis), suom. Hannu-Pekka Lappalainen, teoksessa: Lähtöön, teille
  • Eräs talvi-ilta, suom. Anna-Maija Raittila, teoksessa: Suurempi kuin sydämeni: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
  • Grodek (Grodek), suom. Markku Into julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4
  • Grodek (Grodek), suom.Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004).
  • Houre, suom. Markku Into, julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4
  • Illalla kumisevat syksyiset metsät (Grodek), suom. Aale Tynni, julkaisussa: Parnasso 1959; nro 6
  • Illalla kuullaan lepakoitten huuto, suom. Helvi Juvonen, teoksessa: Maailman runosydän
  • Iltaan sydämeni (Zu Abend mein Herz), suom. Helvi Juvonen, teoksissa: Aukea ei koskaan metsään ovi, Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, Runon suku ja Sanantuoja sekä julkaisussa: Parnasso 1959; nro 6
  • Iltaan, sydämeni (Zu Abend mein Herz), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004).
  • Lapsuus (Kindheit), suom. Hannu-Pekka Lappalainen, teoksessa: Lähtöön, teille: runoja
  • Länsimaat: 1–3, suom. Liisa Enwald, julkaisussa: Taite: runouslehti 1998; nro 4
  • Länsimainen laulu, (Abendländisches Lied), suom. Helvi Juvonen, teoksissa: Aukea ei koskaan metsään ovi ja Sanantuoja sekä julkaisussa: Parnasso 1959; nro 6
  • Maisema, suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004).
  • Poismenneen laulu, suom Helvi Juvonen, teoksissa: Aukea ei koskaan metsään ovi ja Sanantuoja sekä julkaisussa: Parnasso 1957; nro 8
  • Pojalle jonka nimi on Elis, suom. Hannu-Pekka Lappalainen, teoksessa: Lähtöön, teille
  • Rauha ja hiljaisuus, suom. Markku Into, julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4
  • Sielun hämärä, suom. Harri Roussi, julkaisussa: Sieppari 2015; nro 1
  • Suolla (Am Moor), suom. Markku Into, julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4
  • Talvi-ilta (Ein Winterabend), suom. Helvi Juvonen, teoksissa: Aukea ei koskaan metsään ovi, Tämän runon haluaisin kuulla 3 ja Sanantuoja sekä julkaisussa: Parnasso 1957; nro 8
  • Valitus (Klage), suom. Harri Roussi, julkaisussa: Sieppari 2015; nro 1
  • Valitus II (Klage), suom. Markku Into, julkaisussa: Parnasso 2002; nro 4

LähteetMuokkaa

  1. Trakl, Georg, Kirjasampo, viitattu 17.10.2021
  2. a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Trakl, Georg”, Otavan kirjallisuustieto, s. 790. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. Georg Trakl, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 11.10.2021, viitattu 17.10.2021

Aiheesta muuallaMuokkaa