Farmasia (m.kreik. φάρμακον, lääke; myrkky) on soveltava tieteenala ja ammattiala, joka tutkii lääkeaineita ja niiden valmistusta. Tarkemmin farmasian tehtäväkenttään voidaan lukea esimerkiksi lääkeainemolekyylien kemiallisten ominaisuuksien ja niiden synteesin tutkiminen, lääkeaineiden vaikutusmekanismien tutkiminen, lääkeaineiden analytiikka sekä etenkin aiemmin historiassa myös lääkinnällistä arvoa omaavien kasvien tunteminen ja tutkiminen. Lääkeaineita koskevan tieteellisen tutkimuksen lisäksi farmasialla voidaan viitata ammatilliseen toimintaan. Farmasian alan ammattilaisten tehtäviin kuuluu esimerkiksi lääkkeiden jakelu potilaille, lääkkeiden oikeaoppisen käytön neuvonta ja lääkevalmisteiden valmistaminen.[1]

Hygieian malja ja vihreä risti ovat laajasti käytettyjä farmasian tunnuksia.

Ihmiskunta on kautta historian harjoittanut farmaseuttisia taitoja, eli pyrkinyt löytämään ja tutkimaan tauteja lievittäviä lääkekasveja ja muita valmisteita. Farmasia itsenäisenä tieteenalana on kuitenkin huomattavasti tuoreempi ilmiö. Antiikin aikana lääkärit valmistivat usein itse määräämänsä lääkkeet eikä itsenäistä lääketieteestä erillistä farmaseuttista tieteenalaa vielä esiintynyt. Lääkehoito ja lääkkeiden valmistus eriytyivät ensin islamilaisen kulttuurin piirissä 700-luvulla ja myöhemmin keskiajalla arabialaisten vaikutteiden myötä myös Euroopassa.[1]

Perinteisesti apteekkien ja farmaseuttisten ammattilaisten keskeinen tehtävä on ollut lääkevalmistus. Nykyaikana lääkkeiden valmistuksen teollistuminen on vaikuttanut farmasian alan ammattilaisten työnkuvaan, ja esimerkiksi apteekkien työ yhä enenevissä määrin keskittyy lääkkeiden valmistuksen sijasta lääkkeiden toimittamiseen ja potilaille annettavaan lääkeneuvontaan.[1]

Suuressa osassa maailmaa farmaseuttisten työtehtävien harjoittaminen on luvanvaraista ja edellyttää farmaseuttista yliopistokoulutusta. Suomessa farmasian alan perustutkintoja ovat alempi korkeakoulututkinto farmaseutti ja ylempi korkeakoulututkinto proviisori.[2] Farmasian alan tieteellinen jatkotutkinto on farmasian tohtori.[3] Farmaseuttista koulutusta Suomessa tarjoavat Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Åbo Akademi.[4]

Apteekki on perinteinen farmasian alan työpaikka. Farmasian alan työpaikkoja on myös sairaala-apteekeissa, teollisuudessa, tutkimuksessa ja hallinnossa. Farmaseuttiset ammattilaiset ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä, joiden ammattioikeudet myöntää Suomessa Valvira.[4][5]

Farmasian historia muokkaa

Pääartikkeli: Farmasian historia

Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt lievittämään tautien aiheuttamaa kärsimystä. Mikäli farmasia ymmärretään lääkkeinä käytettävien valmisteiden tutkimiseksi ja valmistustaidoksi, on farmaseuttista toimintaa esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Apteekkien synty sekä farmaseuttisen tieteenalan erkaantuminen lääketieteestä riippumattomaksi tieteenalaksi tapahtuivat kuitenkin huomattavasti myöhemmin.

Esihistoria muokkaa

Vaikka esihistoriassa usein käsitykset sairauksista ja niiden parantamisesta ovat nivoutuneet tiiviisti uskontoon ja mytologiaan, on sairauksia jo hyvin varhain myös pyritty lievittämään luonnonlääkinnän avulla. Ensimmäiset lääkkeet ovat olleet enimmäkseen suoraan luonnosta saatavia kasveja.[6] Jo varhain on tunnettu esimerkiksi oopiumiunikon, kiinapuiden, strykniinipuun, kokapensaiden ja oksetusjuuren lääkinnällinen vaikutus.[7]

Farmaseuttisia oppialoja muokkaa

Farmasia on soveltava tieteenala, joka tutkii lääkeaineita ja niiden valmistusta useista eri näkökulmista. Farmaseuttisia oppialoja ovat esimerkiksi farmaseuttinen kemia, farmaseuttinen biologia, farmasian teknologia, biofarmasia, sosiaalifarmasia ja kliininen farmasia.[8][9] Farmasian lähialoja ovat kemian ja biologian lisäksi esimerkiksi lääketieteen alaan kuuluva farmakologia sekä myrkkyjen vaikutuksia tutkiva toksikologia.[10][11]

Biofarmasia muokkaa

Biofarmasia tutkii lääkeaineiden fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia, erilaisia lääkemuotoja, lääkkeiden valmistustekniikkaa sekä apuaineiden osuutta lääkkeiden vaikutukseen ja säilyvyyteen sekä ihmisten että eläinten lääkinnässä.

Biofarmasia yhdistää farmaseuttisen kemian ja farmasian teknologian fysiologiaan ja farmakologiaan.

Farmaseuttinen biologia muokkaa

 
Farmakognosia tutkii luonnonaineiden käyttöä lääkkeinä.

Farmaseuttinen biologia (aikaisemmin farmakognosia) tutkii luonnonaineiden käyttöä lääkkeinä. Tieteenalana farmaseuttinen biologia koostuu kemiasta, perinnöllisyystieteestä ja kasvitieteestä, mutta siinä sovelletaan myös mikrobiologiaa, biokemiaa, farmakologiaa sekä geenitekniikkaa.

Farmaseuttisen biologian tärkeintä tutkimusalaa on farmaseuttisesti käytettävien mikrobien, kasvien ja eläinten metabolia ja edellä mainitusta saatavien tuotteiden eli eläin- ja kasvirohdosten tutkiminen.

Farmaseuttinen biologia etsii luonnosta uusia lääkeaineita ja kehittää niille analyyttisia ja biologisia tutkimusmenetelmiä sekä selvittää lääkekasvien keräilyn ja varastoinnin vaikutusta rohdosten lääkeaineiden säilyvyyteen.

Farmaseuttinen kemia muokkaa

Farmaseuttinen kemia tutkii ja opettaa synteettisten lääke- ja apuaineiden kemiaa, uusien lääkeainemolekyylien suunnittelua sekä lääkevaikutuksen kemiallista perustaa.

Farmasian teknologia muokkaa

 
Farmasian teknologia tutkii esimerkiksi lääkkeiden valmistusprosesseja.

Farmasian teknologia tutkii ja kehittää lääkkeitä sekä lääkevalmisteiden valmistusprosesseja. Tässä se soveltaa muita luonnontieteitä, esimerkiksi fysiikkaa, biokemiaa ja tekniikkaa.

Sosiaalifarmasia muokkaa

Sosiaalifarmasia on farmasian haara, joka tutkii lääkkeiden käyttöä yhteiskunnallisesta ja potilaan näkökulmasta.

Kliininen farmasia muokkaa

Kliininen farmasia tarkoittaa farmasian alan edustajan osallistumista potilaan lääkehoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Kliinisen farmasian tavoitteena on rationaalinen (tehokas, turvallinen, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen) lääkehoito. Kliininen farmasia edellyttää moniammatillista yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kesken sekä yhteistyötä potilaan kanssa. Esimerkiksi proviisorin tai farmaseutin yhteistyössä potilaan ja lääkärin kanssa suorittama lääkehoidon kokonaisarviointi on kliinistä farmasiaa. Muita esimerkkejä farmasian ammattilaisten kliinisistä tehtävistä ovat mm. lääkeinformaatio, potilasohjaus, potilaan kotilääkityksen selvittäminen ja lääkelistan ajantasaistaminen sekä lääkityspoikkeamien raportointi ja analysointi. Yhdysvalloissa kliininen farmasia toimii kliinisen farmakologian rinnalla. Farmasian osaamista on mahdollista hyödyntää myös Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä etenkin turvallisen lääkehoidon varmistamisessa.

Teollisuusfarmasia muokkaa

Teollisuusfarmasia on tieteenala, joka keskittyy teollisuuspainotettuun lääkevalmisteen tutkimiseen ja tuotekehitykseen. Keskeisiä kysymyksiä teollisuusfarmasiassa ovat lääkekoostumuksen kehittäminen, tuotantoon soveltaminen, lääkkeiden teollinen valmistaminen ja lääkkeiden valmistamiseen liittyvät laatujärjestelmät sekä lääkerekisteröinti.

Farmakologia muokkaa

Farmakologia on farmasialle keskeinen lääketieteen ala. Sen keskeisin tehtävä on opettaa ja tutkia miten lääkeaineet vaikuttavat ja mitkä ovat lääkkeen hyödyt ja haitat.

Toksikologia muokkaa

Toksikologia on keskeinen ala uusien lääkkeiden kehitystoiminnassa. Kaikki uudet lääkeaineet joutuvat käymään läpi perusteellisen toksisuustutkimusten patteriston, ennen kuin niitä voidaan testata ihmisille.

Farmasian alan ammattilaiset muokkaa

 
Farmaseuttinen työ sisältää esimerkiksi potilaille annettavaa lääkeneuvontaa.

Apteekkijärjestelmä ja farmaseuttiset ammattinimikkeet eroavat jonkin verran eri maiden välillä. Suuressa osassa maailmaa farmaseuttisten ammattien harjoittamista säädellään lailla, ja farmaseuttisissa tehtävissä saa usein toimia vain asianmukaisen toimiluvan saanut lisensoitu ammattilainen. Farmaseuttisten ammattioikeuksien saaminen edellyttää useissa maissa korkeakoulutasoisen koulutuksen suorittamista farmasian alalta. Lisäksi voidaan vaatia määrätynlaista kokemusta alalla toimimisesta tai esimerkiksi määrättyjen kokeiden ja testien läpäisyä.[1]

Farmaseuttisia tehtäviä joiden suorittamista useissa maissa rajataan lailla ovat etenkin vaarallisiksi tai huumaaviksi luokiteltujen lääkkeiden toimittaminen asiakkaille. Usein myös muiden lääkeaineiden toimittamista ja lääkeneuvontaa saatetaan rajoittaa lailla.[1]

Myös Suomessa farmasia on tarkasti säännelty ja luvanvarainen ammattiala, jossa toimiakseen henkilöllä täytyy olla asianmukainen koulutus ja Valviran myöntämä ammattioikeus.[4] Myös apteekkien perustaminen ja omistaminen on luvanvaraista. Apteekkarina toimimiseen oikeuttavan apteekkiluvan myöntää Suomessa Fimea.[12] Lisäksi lääkealalla ja apteekeissa toimii farmaseuttista henkilökuntaa avustavia työntekijöitä, joilla ei välttämättä ole farmaseuttista koulutusta.[13]

Lääkealan ammattinimikkeet Suomessa muokkaa

Apteekkari muokkaa

Apteekkari on yrittäjä, joka yleensä omistaa apteekin ja vastaa apteekin toiminnasta. Suomessa apteekkarit ovat yksityisiä toiminimiyrittäjiä. Poikkeuksen muodostavat yliopistolliset apteekit, joiden apteekkarit toimivat yliopistonsa alaisuudessa.[14] Yksityiset apteekkiketjut, joissa sama omistaja hallinnoisi useita eri apteekkeja, eivät ole Suomessa mahdollisia.[12]

Apteekkari vastaa apteekkinsa alueen lääkehuollosta ja lääkitysturvallisuudesta. Apteekkari vastaa myös mm. apteekkiliikkeensä talouden hoitamisesta, apteekin asiakaspalvelun ja muun toiminnan kehittämisestä sekä henkilökuntansa ammatillisen osaamisen ylläpidosta.[14]

Apteekkarina toimimisesta säädetään Suomessa lääkelaissa. Apteekkarina toimiminen edellyttää apteekkilupaa, jonka myöntää Fimea. Luvan edellytyksenä on proviisorin tutkinto. Yleensä luvan saaminen on mahdollista vasta, kun proviisori on toiminut useita vuosia apteekeissa tai lääkehuollon eri tehtävissä.[14] Lupa on henkilökohtainen, eikä sitä ole mahdollista myydä, vuokrata tai muutenkaan siirtää apteekkarin itsensä eteenpäin. Apteekkarin eläköityessä tai luopuessa apteekkiluvastaan päättää Fimea luvan seuraavasta haltijasta.[12]

Proviisori muokkaa

Proviisori on farmasian alan ylempi korkeakoulututkinto ja terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö. Proviisorin tutkintoa edellytetään apteekkiluvan saamiseen. Suuri osa proviisoreista ei kuitenkaan ole apteekkareita, vaan he toimivat muissa lääkealan asiantuntija- ja johtotehtävissä.[15]

Proviisoreista suurin osa työskentelee apteekeissa. Toiseksi suurin työllistäjä on lääketeollisuus ja -tukkukauppa. Muita työllistäjiä ovat esimerkiksi yliopistot, sairaala-apteekit ja terveyskeskusten lääkekeskukset sekä hallinto- ja viranomaistehtävät. Proviisorin työnkuva sisältää usein esimiestehtäviä ja hän saattaa olla työnjohdollisessa, toiminnallisessa tai taloudellisessa vastuussa toimipaikkansa osalta.[15]

Farmaseutti muokkaa

Farmaseutti on farmasian alan alempi korkeakoulututkinto ja terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö.[2] Farmaseutin tai proviisorin tutkintoa edellytetään apteekkien farmaseuttisten tehtävien suorittamiseen.

Valtaosa farmaseuteista toimii apteekeissa asiantuntija- ja asiakaspalvelutehtävissä. Työ sisältää esimerkiksi resepti- ja itsehoitolääkkeiden toimittamista asiakkaille, lääkkeiden oikeaoppisen käytön neuvontaa ja erilaisten asiakaspalvelutehtävien hoitoa. Apteekkien ohella farmaseutteja työskentelee myös sairaala-apteekeissa, terveyskeskusten lääkekeskuksissa sekä lääketeollisuudessa ja -tukkukaupassa. Myös viranomaistehtävissä toimiminen on mahdollista.[4]

Lääketeknikko muokkaa

Lääketeknikko on lääkealalla muita kuin farmaseuttisia tehtäviä suorittava työntekijä. Näitä ovat esimerkiksi apteekin kassapalvelu, lääkkeiden tilaaminen, lääkevaraston ylläpitotehtävät ja tietotekniikkaan liittyvät tehtävät.[13]

Toisin kuin farmaseuttiselle henkilökunnalle, ei lääketeknikolla ole lain asettamia kelpoisuusehtoja. Lääketeknikon koulutustaustana voi olla esimerkiksi lääkealan perustutkinto. Tutkinto on ammatillinen perustutkinto, joka tarjoaa valmiuksia apteekin ei-farmaseuttisten tehtävien suorittamiseen.[16]

Suurin osa lääketeknikoista työskentelee apteekeissa. Lisäksi työpaikkoja on sairaala-apteekeissa, terveyskeskusten lääkekeskuksissa ja lääketukkukaupan ja -teollisuuden parissa.[17]

Lääkealan kansainvälisiä ammattinimikkeitä muokkaa

Apteekkilainsäädännössä ja farmaseuttisissa ammattiryhmissä on jonkin verran maakohtaisia eroja. Suomalaiset ammattinimikkeet eivät käännykkään yksiselitteisellä tavalla muille kielille. Sekaannusta saattaa aiheuttaa etenkin se, että useissa kielissä farmasian ammattilaista tarkoittava termi (esim. Pharmazeut, pharmacien, pharmacist) muistuttaa kieliasultaan suomalaista farmaseutin ammattinimikettä, vaikka näiden koulutusvaatimukset, työnkuva ja ammattioikeudet ovat usein luonteeltaan lähempänä suomalaista proviisorin tutkintoa.

Ruotsi ja Norja muokkaa

Ruotsissa farmasian alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneesta henkilöstä käytetään nimitystä apotekare.[18] Vastaavasti alempi farmaseuttinen tutkinto on receptarie.[19] Vastaavat nimikkeet Norjassa ovat ylemmän tutkinnon suorittanut provisorfarmasøyt sekä alemman tutkinnon suorittanut reseptarfarmasøyt. Nimikkeet vastaavat koulutusvaatimustensa osalta melko tarkasti suomen proviisoria ja farmaseuttia. Tosin esimerkiksi Ruotsissa receptarie ja apotekare taustalla työskentelevien farmasian ammattilaisten välillä ei ole yhtä selvää eroa työnjaossa ja palkkauksessa kuin mitä esimerkiksi Suomessa proviisorin ja farmaseutin välillä tyypillisesti on.[20]

Farmaseuttisen henkilöstön siirtyminen ja ammattioikeuksien hakeminen Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä on myös verrattain helppoa johtuen toisiaan pitkälti vastaavista tutkintovaatimuksista.[19]

Euroopan Unioni muokkaa

 
Saksankielisissä maissa farmasia-alan tunnusväri on punainen ja apteekkien yleinen tunnus A-kirjain.

Euroopan Unionin jäsenvaltioissa esiintyy edellä kuvatun pohjoismaisen mallin lisäksi useita toisistaan poikkeavia apteekkijärjestelmiä. Euroopan Unionin ja Sveitsin sisällä kuitenkin on sovittu ammattioikeuksien siirrettävyydestä eri maiden välillä, joten pääsääntöisesti ammattioikeudet jossain maassa omaava henkilö voi hakea tutkintonsa tunnustamista myös toisessa jäsenvaltiossa.[21]

Kaikkialla Euroopan Unionissa ei ole olemassa kolmevuotisen alemman korkeakoulututkinnon suorittanutta farmaseuttista ammattiryhmää, jollaisia vaikkapa Suomessa farmaseutti tai Ruotsissa receptarie ovat. Esimerkiksi Saksassa farmasian alan ammattioikeuksien saaminen edellyttää yleensä vähintään viisivuotista yliopistokoulutusta.[21] Saksankielisissä maissa farmasian ammattilaisista käytetään nimitystä Pharmazeut,[22] joka siis vastaa koulutusvaatimustensa osalta Suomessa lähinnä proviisoria.

Myös Ranskassa farmaseuttiset ammattioikeudet vaativat vähintään viiden vuoden farmaseuttista yliopistokoulutusta. Tämän lisäksi ammattioikeuksiin vaaditaan tohtorin tukinto.[23] Ranskassa farmaseuttisesta ammattilaisesta käytetään nimitystä pharmacien.

Englanninkieliset maat muokkaa

Englanninkielisissä maissa yleisesti käytetty ammattinimike pharmacist voi viitata paitsi apteekkarina toimivaan farmasian ammattilaiseen, mutta myös kehen tahansa farmaseuttiset ammattioikeudet omistavaan korkeakoulututkinnon suorittaneeseen henkilöön.[24] Sana pharmacist vastaa Suomessa kuitenkin lähinnä proviisoria, kun taas farmaseutista käytettävä termi on pharmaceutical dispenser.[25]

Vaatimukset farmasistina toimimiseen eroavat jonkin verran maittain. Esimerkiksi Britanniassa ja Australiassa rekisteröidyn farmasistin tulee suorittaa noin viisivuotinen maisterintutkinto.[26][24] Yhdysvalloissa puolestaan edellytetään useimmiten Farmasian tohtorin (Pharm.D.) tutkintoa.[27] Tietyissä maissa kuten Australiassa vaaditaan tutkinnon lisäksi myös erillisen kokeen suorittamista ja sen hyväksymistä maan farmaseuttisen ammattijärjestön toimesta ennen ammattioikeuksien myöntämistä.[26]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Pharmacy | Drug Compounding & Dispensing, Pharmaceutical Science | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
  2. a b Perustutkinnot | Farmasian tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 14.6.2023.
  3. Tohtorikoulutus farmasian tiedekunnassa | Farmasian tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 14.6.2023.
  4. a b c d Duunitori: Farmaseutti - Ammattiopas - Duunitori Duunitori.fi. Viitattu 14.6.2023.
  5. Farmaseutti ja proviisori Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 14.6.2023.
  6. Peldan Kerttu: Suomen farmasian historia, s. 9. Suomen farmaseuttinen yhdistys, 1967.
  7. Peldan Kerttu: Suomen farmasian historia, s. 10. Suomen farmaseuttinen yhdistys, 1967.
  8. Farmasia Åbo Akademi. 19.3.2020. Viitattu 14.6.2023.
  9. Opiskelu | Farmaseutin koulutusohjelma | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 14.6.2023.
  10. Farmakologian osasto | Lääketieteellinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 14.6.2023.
  11. toksikologia Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 14.6.2023.
  12. a b c Apteekkilupa Suomen Apteekkariliitto. Viitattu 14.6.2023.
  13. a b Lääketeknikko Suomen Apteekkariliitto. Viitattu 14.6.2023.
  14. a b c Duunitori: Apteekkari - Ammattiopas - Duunitori Duunitori.fi. Viitattu 14.6.2023.
  15. a b Proviisori Työmarkkinatori. 12.5.2016. Viitattu 14.6.2023.
  16. Lääkealan perustutkinto Suomen Apteekkariliitto. Viitattu 14.6.2023.
  17. Duunitori: Lääketeknikko - Ammattiopas - Duunitori Duunitori.fi. Viitattu 14.6.2023.
  18. Umeå Universitetet: Apotekarprogrammet umu.se. 2023. Viitattu 15.6.2023.
  19. a b Receptarie - information om lön, utbildning, arbetsmarknaden etc www.saco.se. Viitattu 15.6.2023. (ruotsiksi)
  20. Tiina Parikka: Nimike ei ratkaise roolia » Farmasia-lehti Farmasia-lehti. 25.10.2019. Viitattu 15.6.2023.
  21. a b Degree in Pharmacy Earned Within Europe | ABDA www.abda.de. Viitattu 16.6.2023.
  22. BERUFENET - Bundesagentur für Arbeit web.arbeitsagentur.de. Viitattu 16.6.2023. (saksaksi)
  23. Editorial team: Work as a pharmacist with a foreign degree in France UEE. 2.3.2021. Viitattu 16.6.2023. (englanniksi)
  24. a b Pharmacist Health Careers. 26.3.2015. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  25. Regulated professions in Finland Finnish National Agency for Education. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  26. a b How to become a pharmacist The University of Sydney. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  27. Pharmacists : Occupational Outlook Handbook: : U.S. Bureau of Labor Statistics www.bls.gov. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)