Avaa päävalikko

Ritva Haavikko

suomalainen kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija

Ritva Kyllikki Haavikko, o.s. Hanhineva, ent. Rainio, (s. 7. tammikuuta 1929 Mikkeli) on suomalainen kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija.[1]

ElämäkertaMuokkaa

Ritva Haavikon vanhemmat olivat toimitusjohtaja Kaarlo Aksel Hanhineva ja liikkeenharjoittaja Ilma Amanda Pesonen. Hän valmistui ylioppilaaksi Varkauden yhteislyseosta 1948, filosofian kandidaatiksi 1952 ja filosofian lisensiaatiksi 1980 Helsingin yliopistosta. Haavikko sai professorin arvonimen 2001.[1] Haavikko on toiminut opetus- ja tutkimustehtävissä eri yliopistoissa, muun muassa Joensuun yliopiston kirjallisuuden lehtorina ja vt. apulaisprofessorina. Hän on ollut myös Mainostelevisiossa perhetoimituksen päällikkönä.[1]

Haavikko oli naimisissa professori Kullervo Rainion kanssa 1952–1970. Avioeroon päättyneestä liitosta hänellä on vuosina 1955 ja 1957 syntyneet kaksi poikaa.[1] Avioliitto runoilija Paavo Haavikon kanssa kesti vuodesta 1971 tämän kuolemaan asti 2008[2], mutta pariskunta asui erillään vuodesta 1983.[3]. Ennen vuotta 1971 julkaistun tuotantonsa Haavikko on julkaissut nimellä Ritva Rainio.

Mika Waltari -tutkijanaMuokkaa

Haavikon ura Mika Waltari -asiantuntijana on vuosikymmenien mittainen. Hän haastatteli kirjailijaa 1970-luvulla laajasti elämäkertaa varten. Haavikko ehdotti Waltarille, että tämän tuotannosta koottaisiin retrospektiivinen tekstivalikoima julkaistavaksi Ihmisen ääni -sarjassa. Syntyneessä kokoomateoksessa Ihmisen ääni. Nöyryys – intohimo (WSOY, 1978), jonka Haavikko toimitti, ilmestyivät myös Waltarin viimeiset julkaistut tekstit. Kirjailijan kuoltua ilmestyivät Haavikon toimittamana Waltarin teokset Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925–1978 (1979) ja Kirjailijan muistelmia (1980). Haavikko toimitti myös artikkelikokoelman Mika Waltari – mielikuvituksen jättiläinen (WSOY, 1982). Syksyllä 2008 ilmestyy Haavikon kirjoittama elämäkertateos Mika Waltari, sananvalloittaja, jossa hän tarkastelee muun muassa Waltarin kirjallisia vaikuttajia ja teosten syntyprosessia.[4]

Muuta tuotantoaMuokkaa

Haavikon yhteistyöstä Helvi Hämäläisen kanssa syntyi kaksi teosta: hän toimitti Hämäläisen muistelmateoksen Ketunkivellä. Helvi Hämäläisen elämä 1907–1954 (WSOY, 1993) ja päiväkirjan Päiväkirjat 1955–1988 (WSOY, 1994).[5]

Haavikon hevosharrastus kulminoituu tietokirjassa Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa (WSOY, 2003)[6]. Tästä teoksesta Haavikolle myönnettiin Lauri Jäntin säätiön palkinto 2004. Hän on uransa alkupuolella julkaissut myös lastenkirjan Tuli kerran tyttö ja susi (WSOY, 1966).

Haavikon panos kirjojen ja kirjasarjojen toimittajana on mittava. Erityisesti hänet tunnetaan toimittamastaan kirjasarjasta Miten kirjani ovat syntyneet 1–4 (1969–2000), jossa kirjailijat kertovat teoksiensa syntyprosessista. Hän on toimittanut myös artikkelikokoelman Kirjallisuuskritiikki ja opetus (Äidinkielen opettajain liitto, 1971) ja sen laajennetun laitoksen Kirjallisuuden tulkinta ja opetus (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1978). Hän oli yksi kansakoulun äidinkielen oppikirjasarjan Luen ja kirjoitan (1967) tekijöistä. Artikkelikokoelman Luovuuden ulottuvuudet (Weilin + Göös, 1984) Haavikko toimitti Jan-Erik Ruthin kanssa.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Kuka Kukin On 2005. Otava, 2005. ISBN 951-1-19577-8.
  2. Kansallisbiografia: Paavo Haavikko Viitattu 23.10.2008
  3. Heikki Haavikko: Paavo Haavikko, isä, s. 68. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2015. ISBN 978-951-851-399-8.
  4. Marjo Kytöharju: "Mies, joka eli tuhansia vuosia". Kirkko ja Kaupunki, 22.1.2008. Viitattu 25.10.2008.
    Mika Waltari: "Esipuhe". Ihmisen ääni. Nöyryys – intohimo / 10 Waltaria. Toinen painos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. S. 831–833.
    "Ritva Haavikko kertoo Mika Waltarista". Sveriges Radio Sisuradio. Viitattu 25.10.2008.
    Haavikko, R.: Mika Waltari, sananvalloittaja. BTJ.com. Viitattu 25.10.2008.
  5. Pekka Tarkka: "Ritva Haavikko – Helvi Hämäläinen: Ketunkivellä. Helvi Hämäläisen elämä 1907–1954". HS.fi, 13.6.2007 (julkaistu Helsingin Sanomissa 19.9.1993). Viitattu 25.10.2008.
  6. Arja Maunuksela: "Eläin ja symboli kohtaavat kauniissa kirjassa". HS.fi, 5.4.2003. Viitattu 25.10.2008.