Gampr
Gampr (arm. գամփռ) on armenialainen koirarotu jonka paikalliset kehittivät alkukantaisella jalostuksella kotimaansa ylängöillä mukaan lukien nykyisen Itä-Anatolian alueen.
| Gampr | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Armenia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1000 eaa |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija, karhun- ja sudenmetsästys |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija, metsästys- ja pelastuskoira |
| Elinikä | 12-15 vuotta |
| Muita nimityksiä | Armenian Gampr, Gelkheht, Archashoon, Potorkashoon, Chobanishoon |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 50-60 kg, narttu 45-55 kg |
| Säkäkorkeus | uros 62-65 cm, narttu 60-62 cm |
| Väritys | mikä tahansa |
Ulkonäkö muokkaa
Nykyinen gampr on muuttunut vähän historiansa Armenian ylängöillä aikana. Se on yksi harvoista luonnonroduista joita ei jalostettu tiukkojen ulkonäkökriteerien perusteella. Sillä säilyi yhtä laaja geneettinen monimuotoisuus kuin muilla koiraroduilla alun perin. Tätä geneettistä monimuotoisuutta edistivät spontaani ja joissain tapauksissa myös tarkoituksellinen säännöllinen risteyttäminen paikallisten susien kanssa, mitä tapahtuu jopa nykyisinkin. Gampr eroaa muista roduista elinvoimaisuudellaan, itsenäisyydellään, mielellään, vahvalla itsesuojeluvaistollaan, kyvyllään karjan luotettavaan puolustamiseen ja suojeluun ja ystävällisyydellään ihmisiä kohtaan.
Pää muokkaa
Vaikuttava, kookas, selväpiirteinen, hyvin kehittynyt, mutta ilman erottuvia poskiluita tai merkkejä kuivuudesta. Kallo-osa on leveä, otsapenger loiva. Gamprilla on tunnusomaiset voimakkaat leuat. Yleensä kallo kattaa 60 % pään kokonaispituudesta ja kuono loput 40 %. Otsa on suora ja lähes yhdensuuntainen kuononselän kanssa. Posket ovat täyteläiset, kuivat ja puhtaat. Korvat ovat hieman silmien tason alapuolella. Silmien väri on karvapeitteen väritystä tummempi. Silmät ovat suhteellisen pienet, mantelinmuotoiset, syvälle asettuneet, hieman viistot ja niissä on älykäs, kopea ja vakava katse. Vakava ja tuima katse näkyy jopa muutaman viikon ikäisillä pennuilla. Hampaat ovat valkoiset, vahvat, hyvin kehittyneet ja lähelle toisiaan sijoittuneet. Hampaiden keskikohdat sijoittuvat samalle viivalle. Leikkaava purenta. Kaula on voimakas, lihaksikas, keskipitkä ja siinä on keskisuuri kallistus.
Runko muokkaa
Runko on pitkä, indeksi 108-110 %. Rintakehä on leveä, syvä ja hieman pyöristynyt. Alemman rintakehän linjan tulee olla kyynärvartta alempana. Vatsalinja jatkaa rintakehän linjaa ja on hieman sisäänvetäytynyt. Olkavarsien pää on hieman huomattavissa selän kohdalla. Selkä on leveä, suora, lihaksikas ja vahva. Vyötärö on lyhyt ja lihaksikas. Lautaset ovat suuret, leveät ja suorat.
Koko muokkaa
Uroksen säkäkorkeus on vähintään 65 cm ja nartun vähintään 62 cm. Painon tulee vastata koiran kokonaiskokoa ja se vaihtelee yleensä 45–50 kilogrammasta 60 kilogrammaan.
Häntä muokkaa
Ylöskiinnittynyt, tyynenä alempana. Kävellessä ja ärsytettynä se nousee selän ylle ja muuttuu sirpin tai renkaan muotoiseksi.
Eturaajat muokkaa
Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset toisiinsa nähden. Kyynärvarret ja olkaluut ovat pitkät ja muodostavat 108-110 asteen kulman olka-lapanivelen kohdalla. Etuvarret ovat suorat, massiiviset ja yhdensuuntaiset. Sivusta katsottuna ranteet ovat ristiin asettuneet.
Takaraajat muokkaa
Takaa katsottuna raajat ovat suorat ja sivusta katsottuna yhdensuuntaiset - hieman suoristuneet polvissa ja nilkkanivelissä. Reidet ja raajat ovat pitkät ja nilkkanivelet hyvin erottuvat. Jalkapöydät ovat massiiviset ja yhdenmukaiset reisien pituuteen. Kantapään luut ovat hyvin erottuvat. Etukantapää on pitkä ja vahva.
Käpälät muokkaa
Pyöreät, lujat, kovat, kuroutuneet. Pehmeät anturat.
Karvapeite muokkaa
Yleensä lyhyttä kuonossa, korvissa ja eturaajoissa. Kaksinkertaisen karvapeitteen ja alusvillan tulee olla hyvinkehittynyt jotta se voisi suojella koiraa minkälaisessa ilmastossa tahansa. Riippuen karvan pituudesta, on olemassa kaksi karvamuunnosta: pitkäkarvainen - pitkin päällyskarvoin - ja lyhytkarvainen - tihein, suhteellisen lyhyin karvoin.
Karvan väri muokkaa
Ruskea ja laikukas eivät ole toivottuja.
Liikkeet muokkaa
Nopeat, vapaat ja hyvin tasapainottuneet. Etu- ja takaraajat liikkuvat yhdensuuntaisesti.
Virheet muokkaa
Huomattava ero rotumääritelmän mukaiseen kokoon. Vaaleat silmät ja kirsu. Liian pitkä, lyhyt tai kapea kuono. Keltaiset hampaat. Pyöreät, kierot, ulkonevat silmät. Lyhyys rungon tyypissä. Veltto tai köyry selkä, möhömaha, pitkät ranteet, lyhyet lautaset. Muu kuin leikkaava purenta.
Hylkäävät virheet muokkaa
Näytetty pelkurimaisuus tai virulenssi. Kaksikerroksisen karvapeitteen ja alusvillan puuttuminen. Piilokiveksisyys. Sokeus tai kuurous.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Gampr tarkoittaa voimakas, vahva, kookas. Näitä koiria ei pidä kouluttaa, sillä ne käyttäytyvät sen tarkoituksen mukaan mikä on kullekin tilanteelle välttämätöntä. Gampr on monikäyttöinen koira. Gampr tunnetaan Armeniassa monilla eri nimillä käyttötarkoituksesta riippuen. Susikoiraa kutsutaan nimellä gelkheht (gel = susi ja hhehtel = tukahduttaa), karhukoiraa nimellä archashoon (= karhukoira), pelastuskoiraa maanvyöryihin hautautuneiden ihmisten etsimiseen nimellä potorkashoon ja paimenkoiraa nimellä chobanishoon (= paimenen koira) tai gampr (= vahtikoira).
Yksi gamprin pääpiirteistä on sen kyky tehdä itsenäisesti sopivia päätöksiä. Jos se näkee jonkun tarvitsevan sen apua, se suojelee häntä. Jos se ymmärtää ettei sen apua kaivata, se ei suojele kyseistä ihmistä. Se on hyvin sitoutunut ihmisiin, erityisesti yksilöt jotka elävät taloissa koska ne pitävät itseään perheenjäseninä.
Alkuperä muokkaa
Tämän tyyppisiä koiria levisi kaikkialle Armenian ylängöille esihistoriallisista ajoista lähtien. Tämä on todistettu tuhansien petroglyfien perusteella joita on löytynyt alueen eri osista. Tutkiessaan turkkilaisen Kars'n kaupungin alueelta löytyneitä 13 000 vuotta vanhoja petroglyfejä professori Oktay Belli Stambulin yliopistosta väitti että Kars'n lähialueilla metsästettiin neoliittisella kaudella muutamien kesykoirien avulla. Kukaan ei tiedä varmuudella tarkkaa aikaa jolloin gampr kesytettiin, sillä varhaiset lähteet ovat melko epäselviä. Kotoperäisten lajien välillä on suuri eroavaisuus vielä kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun taas nykyinen gampr syntyi 3000 vuotta sitten.
15 000 - 12 000 vuotta eaa. vanhat petroglyfit joita on löydetty Armenian ylätasangolta näyttävät koiratyyppien suuren lukumäärän ja keskinäisen eroavaisuuden ja todistaa rodun kehityskaaren. Sadoista Ughtasarista ja Geghaman vuoristosta löydetyistä petroglyfeistä alle 20 % kaiverruksista muistuttaa nykyistä gampria. Loput puolestaan osoittavat erään toisen koiran jota ei enää ole olemassa merkittävää monimuotoisuutta.
S. Dalin monografia, Sevan plateau's transcaucasian shepherd dog, 1st millenium BC kuvaili vuoden 1954 kaivauksen tuloksia Sevan-järvellä. Yhdeltä noin 800 - 1000 eaa. peräisin olevan kaivausalueen haudoista löydettiin hyvin säilynyt koiran luuranko. Vertaamalla pääkalloa nykyisen gamprin ja muiden koirien päihin Dal päätteli että kyseessä oli muinainen tyypillinen rodun edustaja, vaikka nykytyypissä on joitain merkittäviä eroavaisuuksia kuten pidempi ja kapeampi pää sekä vahvemmat hampaat. Dal päätteli että vaikka viimeisten 3000 vuoden valinta ja jalostusprosessi vaikuttivat koiran yleiseen ulkomuotoon ja kokoon, gampr oli jo syntynyt roduksi ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
Näiden löytöjen tuloksena nykyisin uskotaan että luonnonvalinta ja jalostus yli vuosituhansien tuotti nykyisen gamprin, rodun jossa on kaiverruksissa esitettyjen vanhempien koiratyyppien piirteitä mutta jolla kuitenkin on oma ainutlaatuinen fysiologiansa. Huolimatta muiden kansojen olettamuksista että koira on peräisin Armenian ylätasangon ulkopuolelta, niinkin kaukaa kuin Tiibetistä, Armenian ylängöllä on kotoperäinen koiralaji joka tunnettiin jo 12,000 eaa.
Monilla maailman alueilla on ongelmia paikallisten koirarotujen suojelussa ja jalostamisessa. Maailman yhteisö on ymmärtänyt luonnollisten ja paikallisten kotieläinrotujen, koira mukaan lukien, suojelun olevan yksi kiireellisimmistä asioista planeettamme kulttuurillisen ja luonnollisen perinnön suojelussa. Vuodesta 1974 kaksi UNO:n organisaatiota ovat keskittyneet luonnollisiin rotuihin: UNEP ja FAO.
Jalostus muokkaa
Armeniassa gampreja kasvatetaan Gampr, Tiknapah, Aralez ja Aspar -klubeilla, ja lisäksi Amasia-kennelissä joka jatkaa jalostusta suojellakseen rodun fenotyyppiä ja työskentelyominaisuuksia.
Vain koiria joissa ei ole yhtään ei-gampr (mm. keskiaasiankoira, alabai, afganistaninpaimenkoira)-verilinjoja voidaan kasvattaa gampreina, jotta rotu pysyisi puhtaana. On kaksi gampr-linjaa, palatsinvartija-tyyppi ja laumanvartija-tyyppi. Laumanvartija-tyyppi on pienempi, väsymätön ja hieman arvaamattomampi. Palatsinvartija on isompi, neliömäisempi ja melko hyväntahtoinen mutta silti hyvin suojeleva. Sillä on taipumus olla vähemmän liikkuva ja pysytellä yhdessä paikassa. Armenian maahanhyökkäysten aikana viimeisten satojen vuosien aikana palatsinvartija on hajaantunut eikä niitä ole kuin muutama jäljellä syrjäisissä kylissä. Moni niistä vietiin pois maasta ja käytettiin muiden rotujen, kuten keskiaasiankoiran ja Neuvostoliiton Red Star-kennelin koirien, jalostukseen.
Gampr on genotyypiltään ainutlaatuinen, koska se kuuluu Armenian ylämaan muiden osien koirien haploryhmään, joka on samanlainen vain Espanjan ja Skandinavian koirien kanssa.
Katso myös muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- A Brief History of the Armenian Gampr [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wolfhounds of the World (in Russian - Волкодавы народов мира)[2]
