Kaukasiankoira
Kaukasiankoira (ven. кавказская овчарка, kavkazskaja ovtšarka) on vanha Kaukasian alueelta kotoisin oleva laumanvartijana käytetty koirarotu, jota on käytetty vartiointiin ja kotieläinten suojeluun pedoilta. Paimenkoira se ei kuitenkaan ole. Venäjällä sitä käytetään vartijana vankiloissa, sotilaskohteissa, teollisuudessa ja poliisikoirana. Rodun ominaisuuksiin kuuluu poikkeuksellisen hyvä kuulo.[2]
| Kaukasiankoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä ( Georgia,  Armenia,  Azerbaidžan) |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 553[1] |
| Rodun syntyaika | hyvin vanha rotu |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | suojelu- ja vahtikoira, sotakoira, seurakoira |
| Elinikä | n. 10 v |
| Muita nimityksiä | kaukkari, kaukasianpaimenkoira, Caucasian Shepherd Dog, Caucasian Ovcharka, berger du Caucase, Kaukasischer Schäferhund, perro pastor del Cáucaso, kaukaasia lambakoer, Kars Çoban Köpeği |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #328 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 40–100 kg |
| Säkäkorkeus |
uros väh. 65 cm narttu väh. 62 cm |
| Väritys | valkoisen, harmaan, mustan ja ruskean eri sävyt |
Ulkonäkö muokkaa
Kaukasiankoira on suurikokoinen, mutta erittäin ketterä, jopa kissamainen, liikkeissään. Säkäkorkeus on uroksilla 70–97 cm, nartuilla 62–85 cm. Sen pää on massiivinen, selkä leveä ja lihaksikas. Päällyskarva on suoraa ja karheaa, aluskarva runsasta ja päällyskarva vaaleampaa. Karvatyyppiä on kahta, lyhyttä ja pitkää. Väreinä ovat harmaan eri sävyt; erilaiset, yleensä vaaleasta ruosteenväriseen olevat sävyt; ruosteenruskea, oljenkeltainen, valkoinen, maanvärinen, turkki voi olla juovikas tai myös laikukas tai täplikäs.[3] Varsinkin urospuolisilla kaukasiankoirilla on kaulassaan petoeläimen puremilta suojaava löysästä nahasta muodostunut kurkkupussi.
Koirien ruokavalio on vaihtelevaa ja ruoansulatus käsittelee kalan ruotoja ja eläinten luita karkeasti, joten ulosteissa saattaa löytyä isojakin ruodon ja luun kappaleita. Kaukasiankoira voi tulla toimeen vahingoittumatta jopa viikon ilman kiinteää ravintoa, mikäli sillä vain on riittävästi vettä saatavilla. Muutenkin koiran ravinnontarve on vähäisempi kuin koiran ulkonäöstä ja koosta voisi päätellä, ja runsasenerginen ravinto on sille jopa haitallista. Mikäli kaukasiankoira ei saa ravintoa säännöllisesti, se menee elintoiminnoiltaan hitaampaan tilaan ja vähentää liikkumistaan säästääkseen energiaansa.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Useita rodun erityispiirteitä koskevia väitteitä, joille pitäisi olla lähde. |
Kaukasiankoira on suojellut paimenia ja heidän laumojaan suurpedoilta Kaukasus-vuoristossa jo vuosisatoja. Erinomaiseksi vartijaksi kaukasiankoiran tekee sen luonne. Se rakastaa yli kaiken omaa laumaansa, ja vihaa tunkeilijoiksi ja uhaksi katsomaansa koko sydämestään säilyttäen epäilyksensä tuntematonta kohtaan pitkään vaarattomaksi havaitsemisen jälkeenkin. Laumansa jäseniksi koira hyväksyy miltei mitä tahansa isäntäänsä mukaillen ja leimaantuu niihin voimakkaasti. Koiran suunnitelmallinen sosiaalistaminen lauman ulkopuolisiin ihmisiin, tilanteisiin ja muihin eläimiin on välttämätöntä.
Kaukasialainen ei tunne luontaista pelkoa suurpetoja, kuten susia, ilveksiä, ahmoja tai karhuja kohtaan. Se ei kuitenkaan aktiivisesti hakeudu välikohtauksiin, mikäli ei tunne laumansa olevan uhattuna. Sillä on erittäin voimakas itsesuojeluvaiston ohittava laumansuojeluvietti, joten se tilanteen vaatiessa taistelee luovuttamatta kuolemaansa asti.
Kaukasiankoira tulee oikein kasvatettuna ja sosiaalistettuna toimeen sekä ihmisten että muiden eläinten kanssa, eikä sinällään poikkea yleisellä paikalla käytöksellään muista koiraroduista. Pois omalta reviiriltään oleva koira voi vaikuttaa flegmaattiselta tai jopa sairaalta, mutta tästä vaikutelmasta huolimatta ne tarkkailevat koko ajan ympäristön tapahtumia ja seuraavat isäntänsä reaktioita tapahtumiin valmiina suojelemaan tätä tai tämän omaisuutta. Laumansa ja isäntänsä keskuudesta erossa oleva kaukasiankoira on epäluuloinen, muttei hyökkäysviettinen, vieraita ihmisiä kohtaan mikäli sitä itseään ei suoranaisesti uhata.
Vastuunsa tuntevat kasvattajat eivät mielellään luovuta kaukasiankoiraa perheen ensimmäiseksi koiraksi. Vaikka kaukasiankoiran hankkimista harkitsevalla olisi aikaisempaakin kokemusta koirista, kaukasiankoira ei välttämättä ole suositeltava rotu suuren haasteellisuutensa takia.
Rodun kasvattaminen Tanskassa on ollut kiellettyä vuodesta 2010.[4]
Alkuperä muokkaa
Kaukasiankoiran tyyppisiä koiria tiedetään olleen jo 2 000–3 000 vuotta sitten.lähde? Sen uskotaan polveutuneen muinaisista kaukasialaisista koirista, ja se on levinnyt eri puolille Kaukasian vuoristoalueita ja Etelä-Venäjän aroja. Rotu on aluksi jalostunut paitsi luonnonvalinnalla, myös kaukasialaisten kansojen vaikutuksesta. Alun perin käyttötarkoituksena on ollut kotieläinten ja asumusten vartiointi ja suojelu.[5]
Jo 100-luvulla eaa. mainittiin ensimmäisen kerran Armenian tsaari Tigran II:n armeijan kookkaat molossityyppiset koirat. Valikoiva rodunjalostus alkoi kuitenkin vasta 1920-luvun Neuvostoliitossa, ja siinä painotettiin fyysistä voimaa, tiheää ja vedenpitävää karvapeitettä, pelottomuutta, itsevarmuutta, tarkkaa kuuloaistia sekä hyvää näköaistia.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016)
- ↑ Kaukasiankoira (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nuutinen, Anna: Tässä on koirarotujen musta lista Tanskasta - miten siihen pitäisi suhtautua Suomessa? Ilta-Sanomat. 24.1.2014. Viitattu 24.1.2014.
- ↑ a b Rotumääritelmä: Kaukasiankoira. Suomen Kennelliitto. Haettu 1.4.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Rotujärjestö (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rotumääritelmä[vanhentunut linkki] (Suomen Kennelliitto)