Afganistaninpaimenkoira

Afganistaninpaimenkoira (persiaksi Sage Kuchi) on afganistanilainen koirarotu. Rodun pashtonkielinen nimi de kochyano spai tarkoittaa paimenen koira, aivan kuten anatolianpaimenkoiran turkkilainen nimitys coban köpegi. Vaihtoehtoiset englanninkieliset kirjoitusasut ovat coochi ja koochee, mutta kuchi on suositeltavampi.

Afganistaninpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Afganistan
Määrä	Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika	ikivanha
Alkuperäinen käyttö	lauman ja omaisuuden vartiointi
Nykyinen käyttö	laumanvartija, vahtikoira
Muita nimityksiä	Sage Kuchi, Sage Koochee, Sage Koochi, De Kochyano Spai, Afghan Sheepdog, Afghan Koochi Dog, Kuchi Dog, Koochee, Coochi, Kooichi Dog, Koochi, Koochi Greyhound, Powinder Dog
FCI-luokitus	ei
Ulkonäkö
Paino	uros 40–80 kg, narttu 38–55 kg
Säkäkorkeus	uros 71–89 cm, narttu 69–82 cm
Väritys	lukuisia vaihtoehtoja
Infobox OK

Ulkonäkö

Desmond Morriksen mukaan rotu muistuttaa pienikokoista tanskandoggia, ja se on raskasluustoinen, vankkarakenteinen ja vahvaleukainen. Karvapeite on tiheä ja karhea.

Rodun geenipooli on hyvin laaja, mikä tarkoittaa, että sillä on suuret mahdollisuudet sopeutua elinympäristöönsä. Se myös merkitsee sitä, että geneettinen tyyppi voi vaihdella suuresti yksilöiden välillä. Tämän vuoksi tottumattoman tarkkailijan on usein vaikea määritellä mitkä ominaisuudet tekevät koirasta afganistaninpaimenkoiran, ja mitä rodun muunnosta se edustaa.

Yleisesti ottaen afganistaninpaimenkoira on kookas, usein jättimäinen koira, jonka karvapeite voi olla lyhyt, keskipitkä tai pitkä ja pohjavilla tiheä. Rakenne on molossityyppinen, ja muunnoksesta riippuen joko kevyt tai raskas. Korvat ja häntä perinteisesti typistetään. Purenta on leikkaava. Säkäkorkeus vaihtelee nartuilla 69–82 cm ja uroksilla 71–89 cm välillä. Nartut painavat 38–55 kg ja urokset 40–80 kg.

Runkoa peittävät yleensä tummat läiskät, jotka eivät erotu karvapeitteen läpi. Läiskiä voi olla myös suussa, kuononselässä ja vatsassa. Karvan pituus ja laatu eivät ole merkittäviä tekijöitä. Tavallisimmin pidempi, karheampi karva peittää koko selkälinjan, kun taas niskassa erottuu sekä tiheä ja liukas pohjavilla että hieman pidempi karva kuin muualla rungossa. Väritys vaihtelee suuresti, eikä ole tärkeä ominaisuus.

Muunnokset

Afganistaninpaimenkoira voidaan jakaa karkeasti kolmeen muunnokseen: vuoristo-, aro- ja aavikkotyyppi.

• Vuoristopaimenkoira on erittäin suuriluustoinen ja runsaskarvainen muunnos, joka on sopeutunut elämään Pamir-vuoriston alueella. Sitä tapaa yleensä korkeammilla ylängöillä, missä ilma on kosteampi ja lämpötilat äärimmäisen viileitä.

• Aropaimenkoira on paljon kevytrakenteisempi, ja sillä on keskipitkä tai pitkä karvapeite. Se on laajenevilla tasangoilla nopeampi ja ketterämpi kuin vuoristotyyppi. Sillä on mastiffin rakenne, mutta vinttikoiran ulkomuoto.

• Aavikkopaimenkoira on yleisin suurilla aavikkotasangoilla, joissa kasvillisuus on vähäistä ja ilmasto kuumempi. Se on keskikokoinen ja sen karvapeite vaihtelee lyhyestä keskipitkään. Molemmissa karvamuunnoksissa on kylmien kausien aikana erittäin tiheä pohjavilla. Sillä voi olla sekä vuoristo- että arotyypin ominaisuuksia, erityisesti pään rakenteen osalta.

Toinen tapa luokitella afganistaninpaimenkoira on jakaa se leijona- (Djence Sheri) ja tiikerityyppiin (Djence Palangi). Tämä määrittely pitää parhaiten paikkansa aavikkopaimenkoiran kohdalla, mutta on hyvä muistaa, että jokaisella paikallismuunnoksella voi olla piirteitä, joita löytyy myös muista tyypeistä. Molemmat tyypit ovat äärimmäisen ketteriä ja liikkuvat valtavalla nopeudella ja sitkeydellä juostessaan tai hyökätessään.

• Leijonakoira on raskasrakenteisempi ja sen karhumainen pää on kookkaampi ja rintakehä syvempi. Se on keskikokoinen ja sen karvapeite on yleensä tiheämpi. Sen liike on majesteettisempaa ja uljaampaa, koska se kantaa päätään ylhäällä kävellessään.

• Tiikerikoira on atleettisempi ja sillä on pidempi ja syvempi runko. Sillä on tiilen tai kiilan muotoinen pää ja lyhyempi karvapeite. Se on leijonatyyppiä useammin aropaimenkoiran kaltainen. Liike on sivusuuntaisempaa ja kissamaista: pään on rungon tasalla ja käpälät kääntyvät kävellessä, juostessa ja hypätessä sisäänpäin.

Luonne ja käyttäytyminen

Läpi historian kuchit ovat vaatineet koiriltaan äärimmäistä valppautta niiden vartioidessa karjaa ja omaisuutta. He uskoivat niille leiriensä ja karavaaniensa vartioinnin kausittaisilla matkoillaan. He myös tarvitsivat koiran, joka olisi äärimmäisen kova – ei pelkästään vaaran kohtaamisessa, vaan myös selvitäkseen karuissa ympäristöolosuhteissa, jotka vaativat uskomatonta sopeutumiskykyä.

Kuchit tarvitsivat koiran, joka olisi hurja ja mittaamattoman sisukas, rohkea ja vahva, mutta samalla myös äärimmäisen älykäs, luotettava ja itsenäinen. He tarvitsivat koiran, joka kykenisi toimimaan ilman erityistä opastusta tai koulutusta.

Päiväsaikaan afganistaninpaimenkoira on suhteellisen ystävällinen, mutta öisin siitä tulee todella aggressiivinen. Sen vartioimaan leiriin menemistä pimeän tultua onkin kuvailtu "Kuoleman laaksoon astumiseksi".

Rotua voidaan kuvailla järkkymättömäksi, omanarvontuntoiseksi, omistajalleen uskolliseksi, sitkeäksi, periksiantamattomaksi, dominoivaksi, reviiritietoiseksi, verrattoman voimakkaaksi ja ketteräksi. Nämä kaikki ominaisuudet auttavat sitä puolustamaan kaikkea sen laumaan kuuluvaa kaikkia kuviteltavissa olevia petoja ja tunkeilijoita vastaan.

Se voi olla myös äärimmäisen ystävällinen ja rakastava, ja yleensä se muodostaa syvän tunnesiteen perheensä kanssa. Sen itsenäinen luonne kuitenkin tekee siitä länsimaiseen elämäntyyliin sopeutumattoman. Se ei tule toimeen muiden koirien kanssa ja on usein aggressiivinen myös kaikkia kotia lähestyviä vieraita ihmisiä kohtaan (postinkantajat, korjausmiehet, pelastustyöntekijät ja jopa ystävät ja perheet mukaan lukien, jos sitä ei ole tutustutettu heihin aikaisemmin). Se voi myös ajatella reviirinsä ulottuvan kotitalon ja pihan ulkopuolelle.

Rotu on myös hyvin äänekäs osoittaessaan tunteitaan. Se murisee usein ilmaistaakseen joko iloa tai surua, minkä moni, erityisesti lapset, saattaa tulkita aggression merkiksi ja mikä voi johtaa heidän kannaltaan epätoivottaviin vaaratilanteisiin.

Tämä ei tarkoita että afganistaninpaimenkoira olisi täysin kuriton. Sen sijaan se tarkoittaa, että taatakseen turvallisuuden ja koiran terveyden ja hyvinvoinnin omistajan tulee kiinnittää siihen erityistä huomiota ja olla sekä rodun että eläinten käytöksen asiantuntijoita.

Alkuperä

Afganistaninpaimenkoira on kotoisin maan keski- ja pohjoisosista sekä naapurimaiden lähialueilta. Sen alkuperäinen persialainen nimi sage kuchi viittaa sen jalostaneeseen kuchi-paimentolaisheimoon. Sillä on sama geneettinen tausta kuin keskiaasiankoiralla, jota se muistuttaa ja joksi sitä toisinaan virheellisesti nimitetään. Se on vartio- ja työkoira, joka seuraa paimentolaisia ja suojelee karavaaneja ja lammas-, vuohi-, kameli- ja karjalaumoja susilta, suurilta kissapedoilta ja varkailta.

Kuchit vaeltavat joka syksy etelään, Intiaan asti – tosin viime aikoina heidät on käännytetty pois valtion rajalla – ja mukanaan heillä on noin 20 vartiokoiran lauma. Joka kevät heidän palatessaan pohjoisemmaksi koirat kulkevat niin ikään mukana. Aikuiset yksilöt kykenevätkin taittamaan jopa 32 km päivässä. Koirien velvollisuus on vartioida karavaaneja öisin, sattuivat ne pysähtymään yöksi minne tahansa.

Vuosisatojen aikana rotu ei ole perustyypiltään muuttunut: sen pään tyyppi, rungon massa, karvan tyyppi ja väritys vaihtelevat edelleen. Sen täytyy saada työskennellä omistajansa kanssa täyttäen velvollisuutensa, sillä muuten se voi purkaa turhautumisensa ja tekemättömyytensä tavalla, joka voi olla omistajalle ja yhteisölle haitallista. Se on yhä erittäin alkukantainen, eikä sovellu pehmeään yhteiskuntaan.

Koska rotu on kehittynyt paimentolaisleireissä kaukaisilla ja karuilla alueilla, joilla länsimaisia jalostustekniikoita ei käytetä, sen oikea tyyppi on vaikea tunnistaa. Sotatila ja alueen yleinen levottomuus ovat myös vaikuttaneet kuchi-paimentolaisiin, joista moni on asettunut kaupunkien ympärille mahdollistaen täten afganistaninpaimenkoiran risteytymisen muiden koirien kanssa. Afganistanissa ei ole kenneljärjestöä, mutta joitain yksilöitä on viety Eurooppaan.

Terveys

Lähes millään muunnoksella ei esiinny juurikaan niitä sairauksia, jotka ovat tavallisia suurimmalle osalle muista roduista kookkaille koirille tyypillinen lonkkavika mukaan lukien.

Lähteet

• Dohner, Jan Vorwald. Livestock Guardians: Using Dogs, Donkeys, and Llamas to Protect Your Herd. Storey Publishing, 2007. ISBN 1580176968. Sivu 156
• Choron, Harry. Planet dog. Houghton Mifflin Harcourt, 2005. ISBN 0618517529. Sivu 174

Aiheesta muualla

• Central Asian Shepherd Dog (Arkistoitu – Internet Archive)
• Koocheedog.com (Arkistoitu – Internet Archive)