Trebonianus Gallus

Gaius Vibius Trebonianus Gallus (noin 206 – elokuu 253) oli Rooman keisari vuosina 251–253. Hän ehti hallita vain kaksi vuotta ja hänen hallintokaudellaan aiemmin alkanut Rooman valtakunnan heikentyminen jatkui. Gallus julistettiin keisariksi kesäkuussa 251 sen jälkeen kun keisari Decius ja hänen poikansa Herennius Etruscus olivat saaneet surmansa gootteja vastaan käydyssä Abrittuksen taistelussa nykyisessä Bulgariassa. Gallus adoptoi Deciuksen Roomaan jääneen pojan Hostilianuksen ja nimitti tämän kanssahallitsijakseen. Hostilianus kuitenkin kuoli jo samana kesänä, jolloin Gallus korotti poikansa Volusianuksen kanssahallitsijakseen. Vuonna 252 sassanidien Persian suurkuningas Sapor I hyökkäsi Armeniaan ja Syyriaan. Kulkutaudin heikentämä Rooman armeija ei pystynyt pysäyttämään hyökkääjiä ja sotilaat menettivät luottamuksensa Gallukseen. Kesällä 253 Moesia Superiorin maaherra Marcus Aemilius Aemilianus kapinoi häntä vastaan ja julistettiin keisariksi. Gallus lähti armeijan kanssa Aemilianusta vastaan mutta pian hänen omat sotilaansa murhasivat hänet ja Volusianuksen.

Trebonianus Gallus
Trebonianus Gallusta esittävän patsaan pää.
Rooman keisari Hostilianuksen (251) ja Volusianuksen (251–253) kanssahallitsijana
Valtakausi	kesäkuu 251 – elokuu 253
Edeltäjä	Decius ja Herennius Etruscus
Seuraaja	Aemilianus
Syntynyt	noin 206 Perusia, Italia
Kuollut	elokuu 253 Interamna Nahars, Italia
Puoliso	Afinia Gemina Baebiana
Lapset	Volusianus Vibia Galla

Decius, Rooman keisari vuosina 249–251.

Trebonianus Gallusta esittävä pronssiveistos hallituskaudeltaan. 2,413 metriä korkea veistos rekonstruoitiin monesta eri kappaleesta ja se on ainoa lähes täysin säilynyt suurikokoinen pronssiveistos Rooman valtakunnan 200-luvulta. Patsas sijaitsee New Yorkin Metropolitan Museum of Art -taidemuseossa.

Elämä

Syntyperä ja ura ennen keisariutta

Gaius Vibius Trebonianus Gallus syntyi noin vuonna 206 Perusiassa, Italiassa. Hän kuului vanhaan etruskisukuun, joka oli kotoisin Perusiasta. Jossakin vaiheessa Gallus otti vaimokseen Afinia Gemina Baebianan, jonka kanssa hän sai pojan, Gaius Vibius Volusianuksen ja tyttären, Vibia Gallan.

Galluksen ura näyttää olleen tavanomainen ja hän toimi senaattorina sekä konsulina. Vuonna 250 hänestä tuli Moesia Superiorin maaherra ja oli tärkeässä roolissa keisari Deciuksen goottisodassa. Galluksen johtamat joukot kukistivat Novaen kaupunkia piirittäneen goottiarmeijan ja ajoivat sen etelään. Hän ei kuitenkaan pystynyt estämään Rooman armeijan tuhoutumista Abrittuksen taistelussa kesäkuussa 251. Taistelussa sai surmansa keisari Decius ja hänen poikansa Herennius Etruscus. Eloonjääneet julistivat Galluksen keisariksi mutta samalla ilmassa alkoi pyöriä huhuja siitä, että Gallus olisi solminut goottien kanssa sopimuksen ja johdattanut Rooman armeijan tahallaan tuhoon päästäkseen keisariksi. Mitään todisteita petoksesta ei kuitenkaan ole ja Gallus julisti pian Deciuksen sekä Herenniuksen jumaliksi, Robin McMahonin mukaan kesäkuun 251 toisella puoliskolla. David Potterin mukaan Deciuksen jumalaksi julistuttaminen tapahtui 24. kesäkuuta. On myös epätodennäköistä, että armeija olisi julistanut keisariksi miehen, jonka toimet aiheuttivat armeijan tuhon ja monien sotilaiden kuoleman.

Keisarina

Gallus päätti solmia nopeasti rauhan goottien kanssa, jotta hän voisi lähteä joukkoineen Roomaan varmistamaan asemiaan keisarina. Rauha tehtiin häpeällisen huonoin ehdoin: gootit saivat pitää sotasaaliin ja aiemmin vangeiksi saamansa roomalaiset. Lisäksi gooteille alettiin maksaa säännöllisesti rahaa siitä hyvästä, että he pysyvät rauhallisina. Gallus koki olevansa liian heikko jotta olisi pystynyt voittamaan heidät.

Gallus suoritti pikamarssin Roomaan ja hankki senaatin vahvistuksen keisariudelleen. Korostaakseen ettei ollut vallananastaja, hän säästi Deciuksen nuoren pojan Hostilianuksen hengen ja jopa adoptoi hänet alkaen kasvattaa häntä yhdessä Volusianuksen kanssa. Gallus ei myöskään nimittänyt puolisoaan Baebianaa augustaksi, koska Deciuksen leski Herennia Etruscilla oli vielä elossa. Tapahtumien kronologia on kuitenkin todella sekavaa eikä ole varmaa pitikö Gallus todella Hostilianusta perintöjärjestyksessä ensimmäisenä vai yrittikö hän välttää ongelmia kohtelemalla kumpaakin poikaa samanarvoisena. Näyttää kuitenkin siltä, että Hostilianus nimitettiin ensin Galluksen perijäksi (caesar) ja sitten hänen kanssahallitsijakseen (augustus) samalla kun Volusianus sai tyytyä caesarin arvonimeen. Hostilianus kuitenkin kuoli heinä- tai elokuussa 251 joko Roomassa raivonneeseen kulkutautiin tai mahdollisesti Galluksen murhauttamana. Volusianus korotettiin pian Galluksen kanssahallitsijaksi.

McMahonin mukaan on mahdollista, että Gallus olisi määrännyt Deciuksen ja hänen poikiensa muiston kiroamisen (damnatio memoriae) jo heinäkuussa. Lukuisista piirtokirjoituksista on poistettu Deciuksen ja hänen poikiensa nimet. Pitkään uskottiin, että kristityt tai joku Deciuksen ajan vastakeisareista olisi tehnyt tämän mutta eräiden Rooman armeijan asiakirjojen löytyminen osoitti, että teko tehtiin Galluksen käskystä. Asiakirjoista on poistettu Deciuksen ja Herenniuksen nimet ja ne päivätty aikaisintaan 15. heinäkuuta 251. Tämä saattaa osoittaa, että joko Hostilianus oli tällöin kuollut tai Gallus käski suorittaa kiroamisen vaikka hän olikin elossa. On mahdollista, että vihamielisten huhujen keskellä Gallus yritti suojella itseään käskemällä kiroamaan Deciuksen ja hänen poikiensa muiston sekä mahdollisesti murhauttamalla Hostilianuksen. Käsiteltyjen piirtokirjoitusten määrä ei kuitenkaan ole kovin suuri verrattuna Philippus Arabsiin ja jotkut on jopa korjattu jälkeenpäin mikä osoittaa pientä intoa Galluksen käskyjen toteuttamiseen. Monet olivat ehkä tyytymättömiä päätökseen. Potterin mukaan Deciuksen nimen hävittäminen piirtokirjoituksista saattoi tapahtua heti Abrittuksen tappion jälkeen eikä hän usko, että Galluksella olisi ollut mitään osuutta tekoihin.

Sisäiset ja ulkoiset ongelmat

Gallus ei enää keisariksi tulonsa jälkeen poistunut Italiasta, mikä antoi hänelle laiskan maineen. Hänen hallintokaudellaan Roomaa 200-luvun alusta asti riivanneet ongelmat jatkoivat kasvamistaan. Roomassa raivosi kulkutauti, joka oli saapunut Italiaan noin vuonna 248 ja joka oli vuoteen 251 mennessä surmannut suuren määrän ihmisiä. Gallus määräsi taudin uhreille, jopa köyhille, kunnon hautajaiset mikä lisäsi hänen suosiotaan. Hän aloitti myös kristittyjen vainon uudestaan mutta se ei ilmeisesti ollut kovinkaan järjestäytynyttä ja ainoa todiste vainosta on paavi Corneliuksen vangitseminen vuonna 252.

Rooman tilanne idässä oli kaoottinen. Antiokian rahapaja alkoi Galluksen valtaannousun jälkeen lyöttää suuria määriä antoninianuksia. Gallus saattoi suunnitella sotaretkeä itään persialaisia vastaan. Vuonna 251 Persian kuningas Sapor I valloitti Armenian ja liitti sen valtakuntaansa. Armenian kuningas Tiridates II pakeni roomalaisten luokse mikä kuitenkin rikkoi Saporin keisari Philippus Arabsin kanssa tehtyä rauhansopimusta. Persian kuningas käytti tätä oikeutuksena sodalle ja hyökkäsi Rooman hallitsemaan Syyriaan. Jo vuoden 251 lopulla hän saattoi vallata Nisibiksen kaupungin. Vuonna 252 persialaiset ylittivät Eufratin, ohittivat roomalaisten linnoitukset Dura-Europoksen ja Circesiumin sekä kukistivat Rooman armeijan Barbalissoksen taistelussa. Samaan aikaan hänen poikansa Hormizd saattoi tehdä harhautushyökkäyksen Kappadokiaan. Nopean hyökkäyksen ja sisäisten petosten avulla Sapor valtasi Antiokian helposti. Vuosina 252–253 persialaiset ryöstelivät aluetta ja kaupunkeja ja aiheuttivat hävitystä mutta kohtasivat suurta paikallista vastarintaa. Kesällä 253 mahdollisesti Baalin ylipappi Samsigeramus (Uranius Antoninus) julistautui keisariksi kotikaupungissaan Emesassa ja torjui persialaisten hyökkäyksen sinne. Mahdollisesti samaan aikaan palmyralainen aristokraatti Septimius Odaenathus taisteli myös persialaisia vastaan. Tämän jälkeen Saporin joukot vetäytyivät.

Goottien laivasto teki hävitysretkiä Vähän-Aasian alueelle, ryöstäen muun muassa Efesoksen vauraan kaupungin. Kulkutaudit vaivasivat valtakuntaa, talous oli vararikon partaalla. Eikä Galluksella ollut ilmeisesti mitään ideoita sen suhteen, miten asiat saataisiin kääntymään parempaan suuntaan. Hän todennäköisesti yritti jatkaa edeltäjänsä Deciuksen konservatiivisella linjalla, ts. korosti roomalaisten perinteiden tärkeyttä ja vaati Rooman jumalien kunnioittamista myös kristityiltä.

Aemilianuksen kapina ja Galluksen kuolema

Gootit olivat jättäneet Traakian ja Moesian provinssit rauhaan Abrittuksen taistelun jälkeen. He olivat kuitenkin asettuneet Dobrogeaan ja olivat edelleen uhkana roomalaisille. Rooman armeijan joukot alueella olivat turhautuneita tilanteeseen ja Galluksen poissaoloon. Vuonna 253 Moesia Superiorin maaherra Marcus Aemilius Aemilianus päätti ottaa asiat omiin käsiinsä. Hän ei maksanut vuotuista veroa gooteille, jolloin nämä hyökkäsivät uudelleen Moesiaan. Aemilianus kuitenkin kukisti heidät, jolloin sotilaat julistivat hänet keisariksi. Tämän jälkeen Aemilianus lähti armeijan kanssa kohti Italiaa varmistamaan valtansa. Gallus ja Volusianus kokosivat välittömästi armeijan ja marssivat pohjoiseen tavoitteenaan estää Aemilianuksen pääsyn Italiaan. Gallus lähetti myös käskyn senaattori Publius Licinius Valerianukselle tuoda vahvistuksia Reinin alueen provinsseista. Galluksen armeija liikkui kuitenkin hitaasti ja se oli elokuussa 253 ehtinyt vasta italialaisen Interamnan kaupungin edustalle kun tuli tieto, että Aemilianus oli jo päässyt Italiaan ja eteni nopeasti kohti Roomaa. Kun yhteenotto Galluksen ja Aemilianuksen välillä lähestyi, Galluksen sotilaat tekivät oman tilannearvionsa ja tulivat siihen tulokseen, että on aika vaihtaa puolta. Niinpä he murhasivat Galluksen ja tämän pojan Volusianuksen. Tosin joidenkin lähteiden mukaan Aemilianus kukisti ensin Galluksen joukot taistelussa, jonka jälkeen Gallus pakeni pohjoiseen pienen joukon kanssa. Hänet ja hänen poikansa Volusianus kuitenkin murhattiin Forum Flaminiissa (nykyinen Foligno).

Lähteet

Kirjalähteet

• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3
• Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 (englanniksi)
• Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5 (englanniksi)
• David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585 (englanniksi)

Verkkolähteet

• R. Scott Moore: Trebonianus Gallus (251–253 A.D.) and Gaius Vibius Volusianus (251–253 A.D.) 1.7.2002. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 9.11.2009. (englanniksi)
• Robin McMahon: Another View of Trajan Decius 21.7.2002. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 10.11.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trebonianus Gallus Wikimedia Commonsissa