Aemilianus
Marcus Aemilius Aemilianus (n. 207 tai 213 – syys- tai lokakuu 253) oli Rooman keisari noin kolmen kuukauden ajan vuonna 253. Hän oli kotoisin Pohjois-Afrikasta ja nimitettiin keisari Trebonianus Galluksen aikana Moesian maaherraksi. Aemilianus kukisti gootit, minkä johdosta hänen armeijansa julisti hänet keisariksi. Aemilianuksen joukot marssivat Italiaan kaappaamaan vallan Gallukselta, joka murhattiin ennen taistelua tai sen jälkeen. Gallus oli kuitenkin ehtinyt kutsua senaattori Publis Licinius Valerianuksen auttamaan häntä, mutta kuultuaan Aemilianuksen voitosta, Valerianus julistautui keisariksi ja marssi Italiaan Aemilianusta vastaan. Ennen taistelua Aemilianuksen joukot murhasivat komentajansa ja siirtyivät Valerianuksen puolelle.
| Aemilianus | |
|---|---|
 Aemilianuksen kuva roomalaisessa antoninianuksessa. | |
| Rooman keisari | |
| Valtakausi | heinä- tai elokuu 253 – syys- tai lokakuu 253 |
| Edeltäjä | Trebonianus Gallus ja Volusianus |
| Seuraaja | Valerianus |
| Syntynyt |
noin 207 tai 213 Girba?, Africa |
| Kuollut |
syys- tai lokakuu 253 Spoletium, Italia |
| Puoliso | Cornelia Supera |
Syntyperä
muokkaaAemilianus syntyi luultavasti Pohjois-Afrikassa. Epitome de Caesaribuksen mukaan hän oli mauri ja kotoisin Girban saarelta. Keskiajalla elänyt bysanttilainen historioitsija Johannes Zonaras taas sanoo hänen olleen libyalainen. Epitome de Caesaribuksen mukaan hän syntyi noin vuonna 207, mutta Zonaraksen ja erään 1200-luvun kronikan mukaan hän oli kuollessaan 40-vuotias. Tällöin Aemilianuksen syntymävuosi olisi ollut noin vuonna 213. Aemilianuksen syntyperästä ei ole varmaa tietoa. 300-luvulla eläneen roomalaisen historioitsija Eutropiuksen ja hänen kääntäjänsä Paeaniuksen mukaan Aemilianus oli kotoisin vaatimattomista oloista, mutta tämä saattaa olla panettelua. Toisaalta 600-luvulla elänyt kronikoitsija Johannes Antiokialainen kertoo Aemilianuksen käyttäneen syntyperäänsä hyväkseen saadakseen valtaannousulleen laillisen aseman. Aemilianuksen vaimo oli eräs Gaia Cornelia Supera, joka tunnetaan vain kolikoista ja Djémilasta, Algeriasta löydetystä piirtokirjoituksesta. Ei tiedetä, milloin Aemilianus meni Superan kanssa naimisiin, mutta naisen afrikkalainen syntyperä viittaisi aikaan ennen kuin Aemilianus lähti provinssistaan.[1]
Nousu valtaan
muokkaaKeisari Trebonianus Galluksen kauden aikana (251–253) Aemilianus nimitettiin Ylä- tai Ala-Moesian maaherraksi. Johannes Antiokialaisen sekä Hieronymuksen ja Jordaneksen mukaan Aemilianus alkoi juonia keisari Gallusta vastaan ja oli tyytymätön Rooman senaattiin. Maaherran tehtävässä hän joutui tekemisiin Roomaa uhkaavien goottien kanssa. Myöhäisantiikin ajan historioitsija Zosimos ja Zonaras antavat parhaan kuvan siitä mitä tapahtui kesällä 253.[1]
Zonaraksen mukaan gootit ilmoittivat, etteivät olleet saaneet heille sovittuja rahasummia. Aemilianus ilmoitti kuitenkin gooteille, että maksut lopetetaan kokonaan,[2] jonka jälkeen goottien lähetystö poistui vihoissaan. Zonaraksen mukaan goottien syytökset olivat vain juoni kiristää roomalaisia. Zosimos kertoo, että gootit hyökkäsivät Kappadokiaan, Pessinukseen ja Efesokseen. Tämän jälkeen Aemilianus näyttää ottaneen asiat omiin käsiinsä ja innosti roomalaisia joukkoja taisteluun lupaamalla näille kaikki ne rahat, joita oli aiemmin maksettu gooteille. Tästä rohkaistuneina roomalaiset löivät gootit ja saman tien julistivat voitokkaan Aemilianuksen uudeksi keisariksi, vätyksenä pidetyn Trebonianus Galluksen tilalle. Tämä tapahtui luultavasti heinäkuussa 253. Jordaneksen mukaan Aemilianuksen joukot ryöstelivät Moesian maaseutuja sen sijaan että olisivat hyväksyneet gooteille tarkoitetut rahat. Aemilianus lähti pian joukkoineen kohti Roomaa.[3][1]
Aemilianus pääsi lopulta Italiaan ja eteni Via Flaminiaa pitkin kohti Roomaa. Hänen paras toivonsa oli marssia nopeasti Roomaan Gallusta vastaan ennen kuin tämä ehti koota suuren armeijan häntä vastaan. Roomassa senaatti julisti Aemilianuksen valtionviholliseksi. Galluksen ja Aemilianuksen armeijat kohtasivat elokuussa 253 Interamna Naharsissa (nykyinen Terni). Joidenkin lähteiden mukaan Gallus murhattiin ennen taistelua[3][4] kun taas jotkut lähteet kertovat Aemilianuksen voittaneen Galluksen joukot taistelussa, jonka jälkeen Gallus pakeni pohjoiseen pienen joukon kanssa. Hänet ja hänen poikansa Volusianus kuitenkin murhattiin Forum Flaminiissa (nykyinen Foligno).[1]
Senaatti hyväksyi pian Aemilianuksen keisariuden. Zonaras sanoo, että Aemilianus lähetti senaatille kirjeen, jossa hän lupasi vapauttaa Traakian germaanien hyökkäyksistä, sotia Persiaa vastaan, ja taistella senaatin nimissä. Antiikin lähteiden mukaan Aemilianus tajusi, ettei yksi mies voinut hoitaa valtakunnan asioita ja samaan aikaan sotia vihollisia vastaan. Hän käyttäytyi kunnioittavasti senaattia kohtaan ja ehdotti tälle vallan jakamista: senaatti hoitaisi valtakunnan hallitsemisen mutta Aemilianuksella olisi armeijan ylipäällikkyys.[1][2] Aemilianus suunnitteli luultavasti palaavansa takaisin Tonavan rajalle varmistaakseen asemansa siellä, jonka jälkeen hän olisi lähtenyt sotaan persialaisia vastaan.[3]
Kuolema
muokkaaAemilianus marssi kohti Roomaa mutta ei ehkä koskaan päässyt sinne. Gallus oli lähettänyt käskyn senaattori Publius Licinius Valerianukselle tuoda vahvistuksia Reinin alueen provinsseista. Todennäköisimmin joukot olivat jo Valerianuksen komennossa ennen sisällissotaa, ehkä valmiina Persiaan suuntautuvaa sotaretkeä varten. Valerianus marssi joukkoineen Italiaan ja kohtasi Aemilianuksen joukot Spoletiumissa (nykyinen Spoleto). Ennen taistelua Aemilianuksen joukot surmasivat komentajansa ja siirtyivät Valerianuksen puolelle.[3][5] Senaatti julisti pian damnatio memoriaen hänen muistolleen.[1]
Aemilianuksesta saatavilla oleva tieto on hajanaista ja osittain epäluotettavaa. Historianopiskelijat käyttävätkin Aemilianusta lähdekritiikin harjoittelemiseen.[1]
Lähteet
muokkaa- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3
- Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 (englanniksi)
- Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5 (englanniksi)
- David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Thomas Banchich: Marcus Aemilius Aemilianus (ca. July - ca. September, 253) 21.7.2002. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Southern, s. 76–78
- ↑ a b c d Bowman et al., s. 41
- ↑ Kivimäki ja Tuomisto, s. 247
- ↑ Kivimäki ja Tuomisto, s. 249
Kirjallisuutta
muokkaa- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aemilianus Wikimedia Commonsissa
