Günter Eich
saksalainen kirjailija
Günter Eich (1907 Lebus, Oder, Saksa – 1972 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija, Gruppe 47:n perustajia.[1]
| Günter Eich | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1907 Lebus, Oder, Saksa |
| Kuollut | 1972 (64–65 vuotta) Salzburg, Itävalta) |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Eich aloitti harmittomien kuunnelmien kirjoittajana, mutta toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli ajan kriitikko. Hän sai 1959 Büchner-pakinnon.[1]
Eich oli naimisissa kirjailija Ilse Aichingerin kanssa.[1]
Suomennetut teokset muokkaa
- Viimeinen päivä: kuunnelma (Der letzte Tag), suom. Oili Suominen, Yleisradio [1967?]
- Runoja antologioissa
Lähde:[2]
- Puiden lohtu: saksankielistä runoutta 1946–2000, toim. Stefan Moster, Helsinki: WSOY 2005 ISBN 951-0-30300-3
- Alaviite Roomaan, suomentaja Jouni Inkala
- Erään kesän loppu, suomentaja Jouni Inkala
- Inventaari, suomentaja Jouni Inkala
- Sateen sanoma, suomentaja Jouni Inkala
- Siellä missä asun, suomentaja Jouni Inkala
- Totuuden syntyperä, suomentaja Jouni Inkala
- Parnasso 1959 ; nro 6 s. 250–252
- Merihylkyä, suomentaja Helvi Juvonen
- Missä asun, suomentaja Anselm Hollo
- Unia: 1, suomentaja Anselm Hollo
- Unia: 2, suomentaja Anselm Hollo
- Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, Helsinki: Kirjapaja, 1981 ISBN 951-621-300-6
- Kesän loppu, suomentaja Anna-Maija Raittila
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Eich, Günter”, Otavan kirjallisuustieto, s. 187. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Günter Eich, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 23.2.2021, viitattu 8.3.2021
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Günter Eich Wikimedia Commonsissa
