Jouni Inkala
Jouni Mikael Inkala (s. 15. huhtikuuta 1966 Kemi)[1] on suomalainen runoilija.
Inkala kirjoitti ylioppilaaksi Muhoksen lukiosta 1985 ja opiskeli Limingan taidekoulussa 1985–1986. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1991 pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.[1] Hän työskenteli Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opettajana 1991–1994 ja on toiminut vuodesta 1994 lähtien vapaana kirjailijana.[2]
Inkalalta on ilmestynyt useita runokokoelmia. Hänen esikoisteoksensa Tässä sen reuna (1992) sai ilmestymisvuonnaan J. H. Erkon palkinnon.[1] Inkalan aiempi kustantaja oli WSOY, mutta hän siirtyi eräiden muiden kirjailijoiden tavoin vuonna 2010 Siltalalle, joka julkaisi hänen runokokoelmansa Kemosynteesi helmikuussa 2011.[3]
TeoksetMuokkaa
- Tässä sen reuna. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18134-X.
- Huonetta ja sukua. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19649-5.
- Pyhien seura. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21304-7.
- Sille joka jää. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23019-7.
- Autiomaaretki. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24918-1.
- Kirjoittamaton. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27281-7.
- Sarveisaikoja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29209-5.
- Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34000-4.
- Kemosynteesi. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-058-0.
- Kesto avoin. Helsinki: Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-168-6.
- Vakiot ja muuttujat. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-282-9.
- Nähty. Elämä. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-389-5.
- Tee kunniaa, tee kunniaa!. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-583-7.
- Jumalalle pyhitetty susi. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-865-4.
PalkinnotMuokkaa
- J. H. Erkon palkinto 1992
- Einari Vuorela -runopalkinto 2005
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2021[4]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Inkala, Jouni Kirjasampo.fi. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 254–255. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Runoilija Inkala WSOY:ltä Siltalalle Yle Uutiset. 5.11.2010. Viitattu 18.9.2011.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Sitaatteja aiheesta Jouni Inkala Wikisitaateissa- Jouni Inkalan runoja Electric Verses -verkkoantologiassa
