Fritz Platten
Friedrich (Fritz) Platten (8. heinäkuuta 1883 Tablat (nyk. osa St. Gallenia), Sveitsi – 22. huhtikuuta 1942 Lipovo, lähellä Arkangelia, Neuvostoliitto)[1] oli sveitsiläinen kommunistipoliitikko. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän järjesti huhtikuussa 1917 V. I. Leninin kuljettamisen junalla Sveitsistä Venäjälle.[2]
Plattenin isä oli kotoisin Reininmaalta Saksasta. Platten työskenteli seppänä Zürichissä, jossa hän liittyi sosialistiseen työväenliikkeeseen vuonna 1904. Hän oli vuosina 1906–1908 vallankumouksellisessa toiminnassa Venäjällä ja jäätyään kiinni vietti yhdeksän kuukautta vankeudessa. Palattuaan hän sai Sveitsissä mainetta vallankumouksellisena.[2] Platten toimi vuosina 1915–1919 Sveitsin sosiaalidemokraattisen puolueen puoluesihteerinä ja edusti puoluetta Zürichin kaupunginvaltuustossa sekä vuosina 1917–1919 Sveitsin parlamentissa eli kansallisneuvostossa. Hän osallistui vuoden 1915 Zimmerwaldin konferenssiin ja vuoden 1916 Kienthalin konferenssiin.[2][1]
Platten oli tutustunut Sveitsiin maanpakoon asettuneeseen venäläiseen bolševikkijohtaja Leniniin jo aiemmin ja järjesti helmikuun vallankumouksen jälkeen huhtikuussa 1917 Leninin paluun Venäjälle Saksan ja Ruotsin läpi eristetyssä junavaunussa. Matkan aikana Platten toimi ainoana yhteyshenkilönä vaunussa olleiden venäläisten vallankumouksellisten ja kuljetuksen mahdollistaneiden saksalaisten upseerien välillä. Vieraillessaan Venäjällä lokakuun vallankumouksen jälkeen Platten myös pelasti Leninin hengen salamurhayritykseltä 14. tammikuuta 1918 Pietarissa työntämällä tämän sivuun luotien edestä, haavoittuen samalla itse lievästi. Platten oli yksi Sveitsin marraskuun 1918 yleislakon johtajista ja sai siitä hyvästä kuuden kuukauden vankilatuomion.[2] Hän osallistui 1919 Moskovassa Kommunistisen internationaalin perustavaan kokoukseen ja kuului sen puhemiehistöön. Paluumatkalla hän joutui olemaan kuukauden vangittuna Suomessa ja pääsi takaisin Sveitsiin vasta 1920, joutuen sielläkin vankilaan.[3]
Platten oli uudelleen Sveitsin kansallisneuvoston jäsenenä 1920–1922 ja osallistui 1921 Sveitsin kommunistisen puolueen perustamiseen. Vuodesta 1923 Platten asui pysyvästi Neuvostoliitossa ja sai 1930-luvulla Neuvostoliiton kansalaisuuden. Hän kävi Sveitsissä viimeisen kerran vuonna 1931. Hän johti sveitsiläisten toveriensa kanssa perustamaansa osuuskunnallista maatalouskollektiivia ensin Simbirskin kuvernementissa ja vuodesta 1928 Vaskinossa Moskovan eteläpuolella. Hän työskenteli myös Kansainvälisen punaisen avun (MOPR) tehtävissä ja opettajana Intouristin matkaopaskoulussa. Plattenin kolmas vaimo, Kominternin sihteerinä toiminut Bertha Zimmermann teloitettiin Stalinin puhdistuksissa vuonna 1937 ja myös Platten itse vangittiin maaliskuussa 1938. Hän sai melko lievän neljän vuoden vankileirituomion aseen luvattomasta hallussapidosta, mutta kuoli vankileirillä 59-vuotiaana vuonna 1942. Hänet ja hänen vaimonsa rehabilitoitiin 1956.[2]