Fregattilinnut
Fregattilinnut eli kaapparit (Fregatidae) ovat lahkoon Suliformes kuuluvia merilintuja. Fregattilintujen heimoon kuuluu yksi suku ja viisi lajia. Ne ovat erittäin nopeita lentäjiä ja tunnettuja tavastaan rosvota ravintoa muilta merilinnuilta. Koiraslinnuilla on huomiota herättävä punainen kurkkupussi, jota ne käyttävät kosiomenoissa.
| Fregattilinnut | |
|---|---|
 Keisarifregattilintu (Fregata magnificens) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Suliformes |
| Heimo: |
Fregattilinnut Fregatidae Degland & Gerbe, 1867 |
| Suku: |
Fregattilinnut Fregata Lacépède, 1799 |
 Fregattilintujen levinneisyys |
|
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaFregattilinnut ovat 89–114 sentin pituisia ja painavat 625–1640 grammaa. Naaraat ovat koiraita suurempia ja painavampia. Siipien kärkiväli on 196–244 senttiä.[1] Siivet ovat pitkät, teräväkärkiset ja kapeat.[2] Höyhenet ja lentolihakset muodostavat fregattilintujen painosta puolet.[3] Tämä tekee niistä taitavia lentäjiä ja auttaa liitämään ja kaarteleman hyvin pienestäkin tuulenvireestä.[2] Ne ovatkin nopeimpia merilintuja. Jalat ovat 3-4 sentin pituiset ja heikot.[3] Höyhenet ulottuvat lähes varpaisiin.[4] Naaraiden jalat ovat valkoiset tai punaiset, koirailla mustat tai ruskeat.[1] Niillä kävely on vaivalloista ja räpylöistä on jäljellä vain jäänteet, joka yhdessä vedenpitämättömän höyhenpuvun kanssa tekee linnuista vedessä avuttomia. Lentoon lähtöön ne tarvitsevat puun, kallion[2] tai merimerkin, josta ne voivat vapaasti levittää suuret siipensä noustessaan ilmaan. Tasaisella maalla se ei yleensä onnistu.[3] Pää on pieni ja kaula melko lyhyt. Nokka on pitkä ja koukkupäinen. Höyhenpeite on pääasiassa musta, mutta siinä on myös sinisiä ja vihreitä läikkiä.[2] Väritys voi myös olla ruskea. Rinnassa ja vatsassa on joillain lajeilla myös valkoista.[1] Pyrstö on pitkä ja haaroittunut. Fregattilintu voi liikuttaa sen eri haaroja kuin saksia.[3] Korppiluu ja solisluu ovat yhdistyneet rintalastaan, mikä on ainutlaatuista lintujen joukossa. Molemmilla sukupuolilla on hautomalaikku.[1] Koiraalla on leuan alla höyhenetön kurkkupussi, jonka ne voivat puhaltaa täyteen ilmaa. Pussi on tavallisesti oranssi, mutta soidinaikaan sen väri tulee kirkkaammaksi ja punaisemmaksi tehden siitä kauas näkyvän.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaFregattilinnut elävät trooppisten ja subtrooppisten merten alueella.[1] Siihen kuuluvat Amerikan, Afrikan ja Aasian rannikkovedet sekä eräät Tyynenmeren saaret.[3] Niitä tavataan erityisesti siellä, missä on runsaasti liitokaloja. Joskus niitä harhautuu kauemmas etelään tai pohjoiseen. Niitä onkin tavattu välillä Euroopassakin muun muassa Ranskassa, Englannissa ja Tanskassa.[2] Pesimäalueet sijaitsevat syrjäisillä valtamerisaarilla tai mantereen rannikoiden mangrovemetsissä.[1] Vaikka fregattilintuja voi nähdä jopa tuhannen kilometrin päässä rannikosta, ne pysyttelevät yleensä näköetäisyydellä rannikosta, koska niiden täytyy yöpyä maalla.[2][3]
Elintavat
muokkaa_-female_flying.jpg)
Fregattilinnut ovat paikkauskollisia lintuja ja pysyttelevät enimmäkseen pesimäpiirissään.[3] Ne eivät lähde pitkälle edes pesimäkauden ulkopuolella, kuten monet muut merilinnut. Ne pystyvät kuitenkin kaartelemaan tuntikausia ilmassa kohoavan ilman pyörteissä ja vaihtamaan nopeasti suuntaa käyttämällä pyrstöään peräsimenä.[2] Yöksi ne laskeutuvat puihin ja kallioille. Lämmönsäätelyssä käytetään siipien ojentamista, kurkkupussin liehuttamista ja höyhenten pörhistämistä. Elinikä on ainakin 25–34 vuotta.[1]
Ravinto
muokkaaFregattilintujen tärkeintä ravintoa ovat liitokalat,[1] joita on varsin runsaasti trooppisissa merissä. Fregattilinnut seuraavat delfiini- ja tonnikalaparvia, joita paetakseen liitokalat hyppäävät ilmaan ja ovat tällöin helppoa saalista linnuille.[5] Ne syövät myös meren pinnalla ajelehtivia pikkueläimiä kuten meduusoja, mustekaloja ja merikilpikonnan poikasia. Ne pyydystävät niitä merenpinnalta koskettamalla vain nokallaan veteen.[4] Fregattilinnut voivat myös pyydystää mereen pyrkiviä merikilpikonnien poikasia rantahietikoilta ja napata merilintujen pesistä munia ja poikasia.[2]
Fregattilinnut tunnetaan tavastaan rosvota ravintoa muilta merilinnuilta. Niiden kohteeksi joutuvat suulat, merimetsot, tropiikkilinnut, lokit ja tiirat. Ne tarkkailevat pesilleen palaavia emolintuja, jotka ovat tulossa ruokkimaan poikasiaan tai merellä saalista saaneita lintuja.[2][4] Fregattilinnut ajavat kohdettaan takaa ja ahdistelevat sitä niin kauan, että se oksentaa saaliinsa, jonka rosvoajat nappaavat ennen kuin se putoaa veteen. Ne voivat jopa ryöstää ruoan emolinnun nokasta sen ruokkiessa poikasta[6]. Ravinnon varastaminen on kuitenkin vain pesimäaikaan tärkein ravinnonhankintatapa., koska muina aikoina lintujen pesimisyhdyskunnat ovat tyhjillään ja merilinnut levittäytyneet eri puolille valtameriä.[2]
Lisääntyminen
muokkaaFregattilinnut lisääntyvät hitaasti. Pesimäkausi on pidempi kuin minkään niiden sukulaisen. Ne pesivät albatrossien tapaan joka toinen vuosi. Fregattilinnut pesivät yhdyskunnissa ja hakeutuvat pesimään usein muiden merilintujen seuraan.[2] Ne eivät ole yhtä uskollisia pesimäpaikalleen kuin muut merilinnut. Pesä rakennetaan yleensä puihin tai pensaisiin, mutta niiden puutteessa myös paljaalle kalliolle. Rakennusmateriaalina käytetään puiden ja pensaiden oksia, joita ne katkovat kasveista tai ryöstävät muiden lintujen pesistä,[4]Pesän rakennukseen käytetään myös höyheniä ja kalanruotoja.[2] Koiras valitsee pesäpaikan ja merkitsee sen korsilla ja tikuilla. Se asettuu pesän keskelle kurkkupussi täynnä ilmaa.[7] Koiraat eivät ole toisiaan kohtaan aggressiivisia, vaan voivat pitää yhdessä soidinta. Ohilentävät naaraat saavat tästä hyvin voimakkaan ärsykkeen. Kun koiras kosii, se levittää osittain siipensä ja pullistaa kurkkupussiaan. Naaraan lähestyessä koiras alkaa vapista ja ravistella höyheniään ja[2] kalisuttaa nokkaansa pussiaan vasten, jolloin se tuottaa yksilöllistä rummutusääntä.[1] Koiraiden luokse hakeutuvat naaraat tuovat lisää pesäaineksia, joita koiraat vartioivat.[7] Parinmuodostus kestää 2-3 päivää. Soidinpaikalla tapahtuvaan pesänrakennukseen ne käytävät 2-3 viikkoa. Parittelu tapahtuu pesässä.[1]
_-chick_in_nest.jpg)
Naaras munii yhden liidunvärisen munan. Jos muna menetetään haudonnan alussa, saattaa naaras munia uuden, mutta se ei ole kovin yleistä. Molemmat vanhemmat osallistuvat haudontaan, joka kestää 7-8 viikkoa.[7] Ne hautovat vuorotellen 10–15 päivän jaksoissa.[2] Kuoriutuessaan poikanen on sokea ja ilman untuvia. Sille kasvaa kuitenkin pian valkoinen untuvapeite. Naapurien hyökkäyksien pelossa toinen vanhemmista pysyy alkuun koko ajan pesän lähellä toisen hankkiessa ruokaa.[7] Poikanen lähtee pesästä 4,5-7 kuukauden iässä ja se saa ruokaa vanhemmiltaan kuukausia tämän jälkeenkin ja 1,5 vuoden ikäinen poikanenkin voi olla ruokittavana.[1] Nuorilla fregattilinnuilla on aina valkoinen pää. Ne saavat vasta kahden vuoden iässä aikuisen höyhenpuvun.[7] Jo ruokintaiässä ne alkavat opetella saalistusta. Nuoret kerääntyvät parviin ja syöksyilevät tikkujen ja lentävien höyhenten kimppuun oppiakseen saalistusta. Opettelusta huolimatta monet nuoret fregattilinnut kuolevat nälkään vanhempien lopettaessa ruokkimisen.[8]
Fregattilinnut ja ihminen
muokkaaFregattilinnut kesyyntyvät melko helposti. Tämän ansiosta Tyynenmeren asukkaat saivat säännöllisellä ruokinnalla linnut niin kesyiksi, että niitä voitiin käyttää viestien kuljettamiseen saarelta toisille.[7] Tämän mahdollisti fregattilintujen kotipaikkauskollisuus.[2] Fregattilintu on mukana Tyynellämerellä sijaitsevan Naurun vaakunassa.[9]
Viidestä fregattilintulajista kaksi on uhanalaisia. IUCN luokittelee joulusaarenfregattilinnun äärimmäisen uhanalaiseksi ja atlantinfregattilinnun vaarantuneeksi. Fregattilintujen uhkia ovat elinympäristön vahingoittuminen, vierasperäiset pedot ja ihmisten aiheuttama häirintä pesimäalueilla.[1]
Lähteet
muokkaa- ZOO Suuri eläinkirja 3. Suomentanut Timo Alanko, Tuulikki Lahti ja Kalevi K. Malmström. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1
- Ilkka Koivisto, Pentti Koskela, Juhani Lokki, Pekka Tuunaine ja Pertti Viitanen (toim.): Eläinten kiehtova maailma 1 A-G. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Laura Howard: ADW Fregatidae Information 2003. University of Michigan Museum of Zoology.. Viitattu 26.03. 2009.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Eläinten kiehtova maailma s. 102-103
- ↑ a b c d e f g ZOO Suuri eläinkirja s. 108
- ↑ a b c d e ZOO Suuri eläinkirja s. 113
- ↑ Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut, s. 202. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- ↑ Eläinten kiehtova maailma s. 105
- ↑ a b c d e f ZOO Suuri eläinkirja s. 114
- ↑ Eläinten kiehtova maailma s. 104
- ↑ Nauru, coat of arms World Civic Heraldry. Arkistoitu 11.2.2007. Viitattu 4.4.2009.