Avaa päävalikko
Feodor Kiseleff

Feodor Pantelejevitš Kiseleff (ven. Фёдор Киселёв, Fjodor Kiseljov; 1. maaliskuuta (J: 17. helmikuuta) 1772 Hamina9. toukokuuta (J: 27. huhtikuuta) 1847 Helsinki)[1][2] oli Helsingissä vaikuttanut suomenvenäläinen liikemies, tehtailija ja rakennusurakoitsija.

Hänen isänsä oli ostaškovilainen kauppias Pantelei Kiseleff, joka asettui Haminaan pian Turun rauhan jälkeen. Feodor Kiseleffkin aloitti porvarina Haminassa, mutta siirtyi vuonna 1809 Viaporiin[2] ja sieltä 1812 pääkaupungiksi korotettuun Helsinkiin, jossa sai uudet porvarinoikeudet seuraavana vuonna. Venäläisen sotaväen tavarantoimittajana vaurastunut Kiseleff oli jo tuolloin Helsingin suurimpien veronmaksajien listalla jaetulla kolmannella sijalla. Hänen merkittävimmäksi omistuksekseen muodostui Aleksanterin- ja Unioninkatujen kulmassa sijainnut sokeritehdas, jonka hän osti vuonna 1812 Bernhard Maneckelta. Helsingin kasvaessa tilat kävivät pian ahtaiksi ja Kiseleff siirsi 1820-luvun alussa tehtaan kaupungin ulkopuolelle Töölönlahden rannalle, mistä alkaen se tunnetaan Töölön sokeritehtaana. Vuosina 1839–1859 se oli Suomen ainoa sokeritehdas. Naapurissa toimi Kiseleffin niin ikään omistama tiilitehdas. Carl Ludvig Engel suunnitteli vanhasta Unioninkadun tehdasrakennuksesta Kiseleffin talona tunnetun liikerakennuksen. Kiseleff oli myös lukuisia merkittäviä tilauksia saanut rakennusurakoitsija ja hän muun muassa suoritti Hietaniemen hautausmaan perustustyöt 1829 ja rakennutti Nikolainkirkon (nyk. Helsingin tuomiokirkko) julkisivuportaikon 1839–1843.[1]

Kiseleff valittiin ensimmäisenä venäläisenä Helsingin kaupunginvanhimpien joukkoon vuonna 1829 ja hän sai 1833 kauppaneuvoksen arvon. Ortodoksisen uskonsa säilyttäneestä Kiseleffin suvusta tuli yksi Helsingin porvariston eliittisukuja. Feodor Kiseleffin lapsia olivat tehtailijat Nikolai Kiseleff ja Feodor Kiseleff nuorempi, yliarkkitehti Konstantin Kiseleff ja kartanonomistaja Anton Kiseleff.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Jouni Yrjänä: Kiseleff, Feodor (1772–1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.10.2004 (päivitetty 30.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c Harry Halén: Venäläisperäinen kauppiaskunta Suomessa 1808–1917, s. 84. Unholan aitta 42. Helsinki 2015.