Eponyymiarkontti[1] (m.kreik. ἄρχων ἐπώνυμος, arkhōn epōnymos, ”nimen antava arkontti”), yleensä vain arkontti (ἄρχων, arkhōn), oli yksi arkontinviroista antiikin Ateenassa. Virka sai nimensä siitä, että attikalaisen kalenterin vuodet nimettiin viran haltijan mukaan. Eponyymiarkontti oli yksi Ateenan kolmesta pääarkontista kuningasarkontin ja polemarkin ohella. 700-luvulta eaa. lähtien hän oli arkonttikunnan pää ja koko valtion muodollinen päämies. Pelkällä nimityksellä ”arkontti” viitattiin yleensä juuri eponyymiarkontin virkaan, kun taas muista arkontinviroista käytettiin omia nimiään.[2][3][4]

Historia muokkaa

Eponyymiarkontin virka perustettiin niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen aikana, jolloin Ateenan kuninkaan virka jaettiin kolmelle arkontille. Ateenalaisen perinteen mukaan tämä tapahtui kaupungin viimeisen kuninkaan Kodroksen kuoltua vuonna 1068 eaa. Varmuudella virka oli olemassa viimeistään arkaaisen kauden alkupuolella 700-luvun eaa. lopulla. Eponyymiarkontit, samoin kuin muut arkontit, valittiin alun perin eupatridien eli ylimystösukujen keskuudessa äänestämällä.[1][3][4][5]

Vuonna 752 eaa. eponyymiarkonttien ja muiden arkonttien virkakauden pituus rajattiin kymmeneen vuoteen. Eponyymiarkontti asetettiin oletettavasti tässä vaiheessa, tai viimeistään vuonna 714/713 eaa., kun kuningasarkontin virka avattiin kaikille ylimystösuvuille, arvoasteikossa kuningasarkontin edelle valtion päämieheksi.[3][4][1] Vuonna 683/682 eaa. virkakausien pituus rajattiin yhteen vuoteen. Solonin lakien myötä noin vuonna 594 eaa. kaikki arkontit alettiin valita arpomalla fylejen valitsemista ehdokkaista, jotka kuuluivat ylimpään pentakosiomedimnoi-luokkaan. Kleistheneen uudistuksista lähtien, toisin sanoen demokratian kaudella, arkontit valittiin ekklesiassa eli kansankokouksessa arpomalla. Noin vuodesta 479 eaa. lähtien virka oli avoin toiseksi ylimmälle hippeis-luokalle ja vuodesta 457 eaa. lähtien kolmanneksi ylimmälle zeugitai-luokalle.[3][4][1]

Tehtävät muokkaa

Eponyymiarkontti oli tavallaan valtion päämies jopa demokratian aikana, vaikka tällöin hänen merkityksensä olikin vähäisempi. Arkontti edusti bulen ja ekklesian kokouksissa; johti Dionysia- ja Thargelia-juhlia; otti vastaan juhlille tulleet ulkomaiset lähetystöt (theoriai); nimitti koregit; sekä johti oikeudenkäyntejä, jotka koskivat perheoikeutta (kuten avioerot ja perimyskysymykset) tai koregeja.[3]

Kuninkaiden oikeudenkäyttöön liittyneet oikeudet vaikuttavat siirtyneen pääasiassa eponyymiarkontille. Häntä pidettiin myös eräänlaisena valtiollisena suojelijana, joka suojeli niitä, jotka eivät itse kyenneet puolustamaan itseään. Siksi eponyymiarkontti valvoi muun muassa orpoja ja näiden perintöoikeuksia, perijättärien oikeuksia, perheenpään menettäneiden perheiden oikeuksia sekä raskaana olleiden leskien oikeuksia. Mikäli joku rikkoi mainittuja ryhmiä vastaan, arkontti saattoi määrätä sakon tai viedä tapauksen oikeuteen. Oikeudet koskivat kuitenkin vain tapauksia, joiden kohteena olivat kansalaiset, kun taas vierasmaalaisten asiat kuuluivat polemarkille.[4]

Virka tunnettiin alun perin yksinkertaisesti ”arkonttina”, ja nimitys ”eponyymiarkontti” tuli käyttöön vasta roomalaisella kaudella.[4] Arkontilla oli käytössään kaksi avustajaa (πάρεδροι, paredroi) tehtäviensä hoitamisessa.[4] Hänen toimipaikkansa oli Prytaneion, joka sijaitsi Ateenan niin kutsutulla Arkaaisella agoralla.[6]

Luettelo arkonteista muokkaa

Koska eponyyminarkontin kausi kesti muiden arkontinvirkojen tavoin vuoden, ja juuri sitä käytettiin vuosien nimeämiseen samalla tavalla kuin konsuleita Roomassa, arkonttien luettelo on keskeinen antiikin Ateenan historian kronologian tuntemisen kannalta. Luettelo tunnetaan Kreonista, ensimmäisestä vuoden mittaiseksi kaudeksi valitusta arkontista vuonna 683 eaa. lähtien. Tästä Myrokseen vuonna 499 eaa. tunnetaan nimeltä 34 arkonttia. Vuosilta 495–292 eaa. eli noin kahdensadan vuoden ajalta tunnetaan lähes kaikki nimet vuosiin yhdistettynä. Vuoden 292 eaa. jälkeen tunnetaan noin 166 nimeä roomalaiselle kaudelle saakka, yleensä piirtokirjoituksista ja usein ilman tietoa vuodesta. Viimeinen, joka voidaan liittää vuoteen, on vuodelta 485 jaa.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Arkontti”, Antiikin käsikirja, s. 58–59. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐπώνυμος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  3. a b c d e Peck, Harry Thurston: Archōn Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
  4. a b c d e f g h Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Archon”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. Roberts, Jennifer Tolbert: Athens on Trial: The Antidemocratic Tradition in Western Thought, s. 26. Princeton University Press, 2011. ISBN 1400821320. Teoksen verkkoversio.
  6. Harris-Cline, Diane: Archaic Athens and the Topography of the Kylon Affair. The Annual of the British School at Athens, 1999, 94. vsk, s. 309–320. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)