Polemarkki
Polemarkki (ἄρχων πολέμαρχος, arkhōn polemarkhos, ”johtaja sodassa”) oli antiikin Ateenassa sota-asioiden arkontti. Virka oli klassisella kaudella pitkälti muodollinen, ja siihen kuului pääasiassa kunniatehtäviä sekä uskonnollisia ja oikeudenkäyttöön liittyneitä tehtäviä. Polemarkki oli yksi Ateenan kolmesta pääarkontista eponyymiarkontin ja kuningasarkontin ohella ja näiden jälkeen arkonttien hierarkiassa kolmantena.[1][2]
Historia muokkaa
Polemarkin virka perustettiin niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen aikana, jolloin Ateenan kuninkaan virka jaettiin kolmelle arkontille. Ateenalaisen perinteen mukaan tämä tapahtui kaupungin viimeisen kuninkaan Kodroksen kuoltua vuonna 1068 eaa. Varmuudella virka oli olemassa viimeistään arkaaisen kauden alkupuolella 700-luvun eaa. lopulla. Polemarkit, samoin kuin muut arkontit, valittiin alun perin eupatridien eli ylimystösukujen keskuudessa äänestämällä.[1][2][3][4]
Vuonna 752 eaa. polemarkkien samoin kuin muiden arkonttien virkakauden pituus rajattiin kymmeneen vuoteen ja vuonna 683/682 eaa. yhteen vuoteen. Solonin lakien myötä noin vuonna 594 eaa. heidät alettiin valita arpomalla fylejen valitsemista ehdokkaista, jotka kuuluivat ylimpään pentakosiomedimnoi-luokkaan. Kleistheneen uudistuksista lähtien, toisin sanoen demokratian kaudella, polemarkit ja muut arkontit valittiin ekklesiassa eli kansankokouksessa arpomalla. Noin vuodesta 479 eaa. lähtien virka oli avoin toiseksi ylimmälle hippeis-luokalle ja vuodesta 457 eaa. lähtien kolmanneksi ylimmälle zeugitai-luokalle.[1][2][3]
Tehtävät muokkaa
Polemarkki peri Ateenan kuninkaalla aiemmin olleet sotaan liittyneet tehtävät ja oikeudet.[1] Polemarkki toimi alun perin Ateenan armeijan komentajana sodissa.[2][5] Myöhemmin noin vuonna 501 eaa. polemarkin viran oheen perustettiin kymmenen strategoksen eli kenraalin virkaa, jonka jälkeen strategokset toimivat varsinaisina sotapäällikköinä. Ainakin vielä Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. polemarkilla oli oikeus äänestää yhdessä strategosten kanssa sekä kunnia-asema johtaa armeijan oikeaa siipeä.[1][2]
Myöhempinä aikoina polemarkin tehtäviin kuuluivat ennen kaikkea metoikkien eli Ateenassa asuvien vierasmaalaisten valvominen ja suojelu sekä näihin liittyneet oikeustapaukset. Siksi Aristoteles sanoo, että polemarkki oli suhteessa vierasmaalaisiin samassa asemassa kuin eponyymiarkontti suhteessa kansalaisiin. Tämä saattaa liittyä siihen vanhaan periaatteeseen, että vierasmaalaiset olivat aina (ainakin periaatteessa) vihollisia. Kaikki syytteet vierasmaalaisia vastaan tuotiin ensin polemarkille ennen oikeuteen viemistä. Tunnetaan esimerkiksi tapaus, jossa metoikkia syytettiin Ateenassa elämisestä ilman suojelijaa, sekä toinen, jossa entistä orjaa syytettiin velvollisuuksien laiminlyömisestä entistä isäntäänsä kohtaan.[1][2]
Polemarkin tehtäviin kuului myös Artemiille uhraaminen sen valan muistoksi, jonka Kallimakhos teki ennen Marathonin taistelua. Hänelle kuuluivat myös muut uhrit sodan jumalille sekä Harmodioksen hengelle. Myös sodissa kaatuneiden julkisten hautajaisten ja näiden vuosijuhlien johtaminen kuuluivat tehtäviin.[1][2]
Polemarkkilla oli käytössään kaksi avustajaa (πάρεδροι, paredroi) tehtäviensä hoitamisessa.[2] Hänen toimipaikkansa oli Polemarkheion eli Epilykeion, joka sijaitsi Ateenan niin kutsutulla Arkaaisella agoralla.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Peck, Harry Thurston: Archōn Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c d e f g h Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Archon”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Arkontti”, Antiikin käsikirja, s. 58–59. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Roberts, Jennifer Tolbert: Athens on Trial: The Antidemocratic Tradition in Western Thought, s. 26. Princeton University Press, 2011. ISBN 1400821320. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Herodotos: Historiateos 6.109, 6.111.