Emånin vesistö
Emånin vesistö (ruots. Emåns avrinningsområde, vesistöaluetunnus 74) muodostuu Itämeren Kalmarinsalmeen laskevan Emånin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 4 472 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1][2][3]
Pääuoma muokkaa
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Emån, jonka pituus on 229 kilometriä. Joki laskee Itämereen noin 0,9 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[4][a]
Vesistön valuma-alue muokkaa
Vesistön länsipuolella kulkee Skandinavian eteläosan pohjois-eteläsuunnassa halkaiseva vedenjakaja, jonka itäpuolella olevat vesistöt laskevat Itämeren pääaltaaseen ja länsipuolella Atlantin suuntaan. Tällä vedenjakajalla on Emånin vesistöllä pitkä osuus. Vielä pitempi on Motalanvirran vesistön (tunnus 67) kanssa yhteinen vedenjakaja, joka seuraa vesistöä sen pohjoispuolella. Vedenjakajan takana Motalanvirran vesistö vaihtuu idempänä Virånin vesistöksi (tunnus 73). Skandinavisen vedenjakajan toisella puolella sijaitsee Laganin vesistö (tunnus 98), joka laskee Kattegatiin. Emånin vesistön eteläpuolella on ensin Mörruminjoen vesistö (tunnus 86) ja sitten idempänä Alsterånin vesistö (tunnus 75). Emånin joensuun ympärillä sijaitsee mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita.[1]
Valuma-alueen piirteitä muokkaa
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (48,2 %), turve (7,7 %), kalliomaa (19,4 %), hiekka ja sora (1,9 %), multamaa (8,0 %), savimaa (2,8 %) ja jäätikköjokijäänteet (5,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (75,7 %), soita ja kosteikkoja (1,2 %), viljelymaita (11,1 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (1,8 %) sekä joutomaita (4,3 %). Näiden lisäksi on 5,9 % vesistöjä.[5]
Virtaamia muokkaa
| Emånin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Emånin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 32 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 90,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 8,78 m³/s [5]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 29,5 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 98 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 6 m³/s [4]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 115,1 m³/s on mitattu toukokuussa 1985 ja pienin 5,8 m³/s heinäkuussa 1989. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva ajoittuisi huhtikuulle.[3]
Vesivoimaa muokkaa
Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 130 patoa, joista 10,8 % säännöstellään vesistön jokien virtaamia. Patojen säännöstelykapasiteetti on 103,7 miljoonaa kuutiometriä.[5]
Emånin pääuomassa on 18 vesivoimalaitosta: Karlshammar, Jungnerholmarna, Finsjö Nedre, Finsjö Övre, Högsby, Blankaström, Järnforsen, Kvillsfors, Turefors, Ädelfors, Bruksgården, Aspö, Holsby Kvarn, Sjunnen, Flugeby, Nyafors (Hargdammen), Rosenfors Bruk ja Högebro. Vesistön sivu-uomissa on vielä 12 voimalaa lisää:
- Gårdsvedaånissa on Mörtefors, Höghultström ja Gårdveda,
- Nötånissa on Ljusholms kvarn,
- Pauliströmsånissa on Pauliströms Bruk ja Generator 1 Lilla,
- Saleboånissa on Salebokvarn,
- Solgenånissa on Axelfors, Brunnshult ja Klinte,
- Sällevadsånissa on Kvarnstugan,
- Vallsjönissa on Prinsfors.
Voimaloiden yhteisteho on 21.6 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 90 gigawattituntia.[6]
Lähteet muokkaa
Huomautuksia muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 17.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Emånin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 4.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Emån (SE633443-153993) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 4.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 3756–3823, viitattu 17.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Emånin vesistö (Excel-lomake nro 1708), Vattenwebb, SMHI, viitattu 4.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ Kuhlins, Leif: Emån, vattenkraft.info, viitattu 8.1.2021 (ruotsiksi)
