Avaa päävalikko

Elja Rihtniemi

suomalainen everstiluutnantti
Everstiluutnantti Elja Rihtniemi.

Elja Rihtniemi (vuoteen 1908 Högman; 22. toukokuuta 1891 Tampere13. heinäkuuta 1935 Helsinki) oli Suojeluskuntien Yliesikunnan päällikkönä toiminut everstiluutnantti. Sotilaskoulutuksensa lisäksi Rihtniemi opiskeli varatuomariksi. Ennen sisällissotaa Rihtniemi toimi jääkäriliikkeen etappimiehenä ja sodan aikana niin sanotun Kajaanin sissirykmentin 1.komppanian päällikkö.

Sukutausta ja opinnotMuokkaa

Elja Högman syntyi Kajaanissa opettajaperheeseen: hänen isänsä oli Kajaanin seminaarin johtaja, filosofian tohtori Volter Högman (vuodesta 1908 Rihtniemi). Volter Högman oli toiminut Suomalaisessa puolueessa. Myöhemmin hän oli myös aktiivinen Suojeluskuntajärjestön tukija ja kokoomuspuolueen paikallinen johtaja 1920-luvun lopulle saakka.[1]

Osallistuminen jääkäriliikkeeseen ja sisällissotaanMuokkaa

Ennen sisällissotaa Elja Rihtniemi toimi vuosina 1915–17 jääkäriliikkeen aktivistina ja värvärinä niin sanotussa Kainuun etapissa. Hänen Saksaan värväämiensä nuorukaisten joukossa syksyllä 1917 oli muun muassa nuori Urho Kekkonen. Värväys kuitenkin lopetettiin ennen kuin Kekkonen ehti matkaan.[2]

Suomen sisällissodassa vuoden 1918 helmikuusta lähtien Rihtniemi toimi Valkoisen Armeijan Savon ryhmään kuuluneen Kajaanin sissirykmentin ja siitä maaliskuussa muodostetun Itäarmeijaan kuuluneen Pohjois-Savon rykmentin ensimmäisen pataljoonan komentajana.[3]

Rihtniemen komentamat joukot osallistuivat muun muassa Kuopion valtaukseen sekä myöhemmin Viipurin taisteluun ja kaupungin valtaukseen. Viipurin valtauksen jälkeisissä puhdistuksissa teloitettiin satoja venäläissyntyisiksi arveltuja henkilöitä.[3] Silminnäkijäkertomusten mukaan 24. huhtikuuta 1918 tapahtuneisiin teloituksiin ja teloitettujen omaisuuden ryöstämiseen osallistui Rihtniemen yksikön miehiä.[4]

Vapaaehtoisena heimosodissa ja upseerina Viron armeijassaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen reservin luutnantiksi huhtikuussa 1918 ylennetty[5] Rihtniemi osallistui vapaaehtoisena heimosotiin. Hän toimi Vienan Karjalan retkellä tiedonantoupseerina ja lähti tämän jälkeen Viron vapaussotaan. Rihtniemi kuului suomalaisista koottuun Pohjan pojat -rykmenttiin, joka taisteli Etelä-Virossa ja osin myös Latvian puolella. Luutnantti Rihtniemi lähetettiin Viroon jääkärikapteeni Aarne Snellmanin kanssa tunnustelijaksi jo ennen pääjoukon saapumista. Virossa Rihtniemi toimi aluksi tiedonanto-osaston päällikkönä, kunnen nimitettiin rykmentin esikuntapäälliköksi.[6]

Sotilasura SuomessaMuokkaa

 
Suojeluskuntain Yliesikunnan käsivarsikilpi.

Virosta palattuaan Rihtniemi palveli Keski-Suomen rykmentissä, josta hänet komennettiin sisäasiainministeriön käytettäväksi.[7] Hän toimi 1920-luvulla Suomenlinnan komendanttina. Rihtniemi ylennettiin kapteeniksi 1925[8] ja majuriksi 1926[9]. Hänet nimitettiin vuonna 1928 Suojeluskuntain yliesikunnan keskusjaoston päälliköksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1929.[9]

Vuonna 1932 Mäntsälän kapinan yhteydessä kokoomuslainen presidentti P. E. Svinhufvud nimitti everstiluutnantti Rihtniemen Mäntsälään neuvottelijakseen. Lapualaiset neuvottelivat Rihtniemen kanssa Mäntsälässä 4. maaliskuuta alkaen, ja seuraavana päivänä kapinallisten johto päätti lopettaa kapinan. Seuraavana yönä Rihtniemi ilmoitti päässeensä sopimukseen kapinallisten kanssa. Lapuanliikkeen johto ja kapinaan pääsyyllisiksi katsotut lupasivat ilmoittautua viranomaisille maanantaina 7. maaliskuuta kello 10. Rihtniemen henkilökohtaiseksi tehtäväksi jäi Vihtori Kosolan, kenraali K. M. Walleniuksen ja everstiluutnantti Arne Somersalon toimittaminen Mäntsälästä Helsingin poliisin huostaan.[10][11]

Luottamustoimet varatuomarinaMuokkaa

 
Elja Rihtniemi oikealla takana (1931).

Varatuomarina Rihtniemi toimi sisällissodan jälkeen kuolemaansa saakka Jääkärikotisäätiön sihteerinä, Heimosoturien liiton johtokunnan jäsenenä ja Pohjan Poikain yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on toimi myös Suojeluskuntain Keskinäisen Tapaturmarahaston hallituksen puheenjohtajana rahaston perustamisesta lähtien.[12]

PerheMuokkaa

Elja Rihtniemen puoliso oli Doris Ingrid Gruene. Heidän poikansa Juha Rihtniemi oli kokoomuksen puheenjohtaja 1965–71 ja tytär Irma Rihtniemi-Koski kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1975–1981, ja myös pojantytär Suvi Rihtniemi on vaikuttanut kokoomuslaisena kunnallispoliitikkona Helsingissä. Elja Rihtniemi oli itse Kansallisen Kokoomuksen perustajajäsen. Rihtniemi kuoli Helsingissä vuonna 1935.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pula, Turpeinen 1994
  2. Kekkonen 1981, s. 63–79.
  3. a b Venäläissurmat Suomessa, s. 134–135.
  4. Venäläissurmat Suomessa, s. 135.
  5. Virkaikäluettelo 1918
  6. Kalm Hans: Pohjan poikain retki, s. 24–26.
  7. Pohjan poikain retki 1921
  8. Virkaikäluettelo 1925
  9. a b Puolustusvoimiemme upseeristo 1929, s. 413–414
  10. Niinistö 2003, s. 109–137
  11. Laine 2005
  12. Hakkapeliitta 1935