Wikipedia

Egtvedin tyttö

hyvin säilynyt tytön hautaus pronssikaudelta

Egtvedin tyttö (tansk. Egtvedpigen, 1370 eaa.[1], varhaispronssikausi, Monteliuksen periodi II [2]) oli tyttö tai nuori nainen, jonka hyvin säilyneet jäännökset löydettiin vuonna 1921 Tanskan Etelä-Jyllannin Egtvedin kylän ulkopuolelta. Hautauksen tyyli kuuluu Skandinavian pronssikaudelle.[3][4]

Egtvedin tyttö
Egtvedpigen
Arkku sisältöineen Tanskan kansallismuseossa, 2006
Arkku sisältöineen Tanskan kansallismuseossa, 2006
Sijainti

Egtvedin tyttö
Koordinaatit 55°37′42.47256″N, 9°16′50.5578″E
Valtio Tanska
Paikkakunta Egtved, Vejle
Historia
Tyyppi tammiarkkuhautaus
Ajanjakso 1370 eaa.
Huippukausi varhaispronssikausi
Kulttuuri skandinavian pronssikausi
Merkitys hyvin säilynyt tammiarkkuhautaus
Aiheesta muualla

Egtvedin tyttö Commonsissa

Vainaja oli haudattu tammen rungosta koverrettuun arkkuun, tammiarkkuun, ja arkku oli peitetty Storehøjn hautakummun sisään. Osa vainajan kudoksista on säilynyt hyvin. Tytön vaatetuksesta ja arkun hauta-antimista on voitu päätellä paljon Skandinavian pronssikauden elämänmenosta. Tarkemmat tutkimukset osoittavat, että tyttö on mahdollisesti ollut kotoisin Etelä-Saksasta ja että hän on kenties matkustanut Tanskan ja Etelä-Saksan välillä useasti ennen kuolemaansa Tanskassa.[3][4]

Tammiarkku ja vainajan jäännökset kuuluvat Kööpenhaminassa sijaitsevan Tanskan kansallismuseon kiinteään näyttelyyn. Myös Egtvedin ennallistetun hautakummun viereen on rakennettu yleisölle vapaa museomainen esittelytila.[3][4]

Tutkimushistoriaa muokkaa

 
Arkeologiset tutkimukset arkun löytämisen jälkeen vuonna 1921. Miesten edessä arkun alainen kivetys.
 
Ennallistettu hautakumpu Egtvedin kylässä.
 
Egtvedin näyttelytilan suojarakennus.
 
Valokuva arkun sisällöstä.

Helmikuussa 1921 egtvediläinen viljelijä Peter Platz oli tasoittamassa pellollaan olevaa hautakumpua. Tätä tehdessään hän kohtasi kummun itäreunassa tukkipuun, jota hän alkoi epäillä haudan sisärakenteeksi. Hän keskeytti työnsä ja ilmoitti löydöstään kirjeitse Tanskan kansallismuseoon Köpenhaminaan. Paikalle saapui vanhempi arkeologi Thomas Thomsen, joka totesi rakennelman olevan varhaispronssikautinen hautakumpu. Edellisestä tammiarkkuisesta löydöstä oli kulunut jo kolme vuosikymmentä, joten arkku haluttiin tutkia hyvin ja se siirrettiin sellaisenaan kansallismuseoon. Siellä sen tutkivat arkeologi Thomsen ja konsenvaattorit Gustav Rosenberg ja Julius Raklev. Heidän perusteellinen tutkimus ja löydösten varovainen konservointi on mahdollistanut nykyiset, 100 vuotta myöhäisemmät, lisätutkimukset.[5][1]

Thomsen palasi vielä takaisin Egtvediin tutkimaan hautakummun jäännöksiä. Hän kuuli Platzilta, että neljä vuotta aiemmin tämä oli paljastanut maasta kivetyn alueen tytön haudasta neljä metriä etelään. Kivet olivat jäänne toisesta haudasta, joka oli tuhoutunut mahdollisesti haudanryöstössä paljon aikaisemmin. Koska toinen hauta sijaitsi puoli metriä tytön hautaa korkeammalla, arveli Thomsen tämän hautauksen tapahtuneen myöhemmin. Platz oli poistanut kivet paikoiltaan ja tasoittanut sitten paikan.[1][2]

Vuonna 1981 hautakummun jäänteet tutkittiin varmuuden vuoksi vielä kerran. Silloin huomattiin hautakummun rakenteiden jättämän halkaisijaltaan 22 metrisen jäljen alustaansa. Kummun reunan ympärillä näkyi jäänteet kivetyksestä, joka on muinoin ollut ilmeisesti kattava ja yhtenäinen. Kaivauksissa selvisi myös, että pääkummun vieressä ja sen eteläisellä puolella oli jälkiä toisestakin kummusta. Lopuksi havaittiin kummun lounaisreunassa uurnahautaus, joka liitettiin pronssikauden lopussa ja rautakauden alussa vallinneeseen uurnakenttäkulttuuriin. Kun kaivaukset oli suoritettu, rekonstruoitiin hautakumpu sen alkuperäisiin mittoihinsa. Hautakumpu on Egtvedin nähtävyytenä yhdessä haudasta kertovan näyttelytilan kanssa.[1]

Vuonna 1991 teetettiin tammiarkun vuosirenkaista dendrokronologinen ajoitus, jossa puun kaatamisvuodeksi saatiin vuosi 1370 eaa. Kun oletetaan, että tammi kaadettiin samana vuonna kuin tyttö haudattiinkin, voidaan tytön kuolinvuosi määrittää sen avulla tarkasti. Yleensä arkeologiset ajoitukset sisältävät 100–200 vuoden virhemarginaalin.[1]

Vuonna 2015 tutkittiin vainajan, lapsen ja joidenkin hauta-antimien hiili-isotooppien ja strontium-isotooppien suhteita. Niiden tuloksina voidaan pitää varmana, että sekä tyttö ja lapsi että vaatteiden materiaalit ja naudan vuota olivat muualta kuin Tanskasta tai Pohjois-Saksasta. Julkisuudessa on arveltu, vallitsevaan nykykäsitykseen nojautuen, että niiden alkuperää tulisi hakea Etelä-Saksasta ja siellä Schwarzwaldin vuorten ympäristöstä. Sieltä kun oltiin tiiviissä yhteydessä Tanskaan juuri varhaispronssikaudella.[1]

Hautaus muokkaa

Vainaja haudattiin tammisesta puunrungosta kirveellä koverretussa arkussa. Arkun ulkoinen pituus on 2,00–2,18 metriä ja koverretun kaukalon sisäpituus on 1,80 metriä pitkä. Puunrunko on 0,68 metriä leveä ja 0,53 metriä paksu. Molemmat puoliskot kuuluvat samaan katkaistuun puunrunkoon, joka oli tätä tarkoitusta varten halkaistu. Arkku oli asetettu maahan kivipatjan päälle ja peitetty 4–5 metriä korkealla maakummulla. Tyttö oli astettu makaamaan arkkuun selälleen, jalat suorina ja käden suorina vartalon suuntaisina. Hän on ollut arviolta 160 senttimetriä pitkä [2]. Arkun pohja oli pehmustettu naudan vuodalla ja eri puolille arkkua oli aseteltu mukaan hauta-antimia. Lopuksi kaikki oli peitetty villaisella peitolla, jonka päälle polvien kohdalle oli laitettu siankärsämöitä. Lopuksi kaikki on kiedottu naudan vuodalla tiukasti yhteen ennen arkun kannen sulkemista.[3][5][1][6][2]

Vainajasta on säilynyt tunnistettavina hiuksia, aivot, hampaita, kynsiä ja hieman ihoa. Vainajan luut ja muu kudos on hajonnut kokonaan. Vaatetus on säilynyt erittäin hyvin. Hänellä oli ollut yllään lyhyt hihapaita, joka oli valmistettu karkealankaisesta villakankaasta [4]. Naruhame oli ulottunut polviin asti ja se oli valmistettu naruja solmimalla. Jalkaterät oli kiedottu karkeisiin kangaspaloihin, mutta kenkiä ei ole löytynyt arkusta [7]. Vyötäröllä tai vatsan päällä oli kudottu vyö, johon oli kiinnitetty pyöreä pronssista valmistettu ja spiraalikuvioilla koristeltu vyölevy. Vyössä oli kiinni myös sarvesta valmistettu kampa. Käsissä oli ollut pronssirenkaat ja toisessa korvassa korvarengas. Hänen kasvojensa viereen oli asetettu puunkuoresta valmistettu rasia, jossa säilytettiin hiusverkkoa ja pronssista luukahvaista naskalia [1]. Jalkojen viereen oli asetettu tuohikuppi, jossa oli jäänteitä jonkinlaisesta kuivuneesta oluesta. Tämän vierestä löytyi 5–6-vuotiaan lapsen poltetut luut vaatenyyttiin kiedottuina.[3][5][1]

 
Konservoitu arkku ja sen sisältö Tanskan kansallismuseon näyttelyssä.

Tutkimuksista tehdyt päätelmät muokkaa

Vaatteet muokkaa

Tytön hame oli valmistettu alas riippuvista naruista, jotka olivat molemmista päistä kiinni hameen reunapunoksissa. Hame oli 38 senttimetriä pitkä, mutta se oli kiedottuna kahdesti vyötärön ympäri. Hame on tyypiltään sama, jota on käytetty yleisesti pronssikaudella Skandinaviassa. Samanlaisia hameita on kuvattu myös pienissä pronssifiguureissa, jotka on löydetty Næstvedin läheltä Grevensvængesta, Sjællandista. Figuurit esittävät rituaalista tanssia suorittavia tyttöjä. Jos hameen tyyppi ja rituaalit liittyvät toisiinsa, voisi koristeltu pronssinen vyölevy saada kiinnostavan lisäselityksen. Toisaalta vyölevyjä tavataan muistakin haudoista, jossa on haudattu vanhempiakin naisia. Tyttö vaikuttaa naimattomalta, sillä vanhemmilla naisilla hame on ollut pitkä.[8][9]

Tytön paita oli valmistettu villalangoista kudotusta kankaasta, jonka villa oli peräisin muualta kuin Tanskasta. Tämä näkyi suoraan kangasta tutkimalla, sillä jo Thomsen oli maininnut, että villan laatu oli tanskalasita villaa hienompaa. Villamateriaali tai valmis paita oli siten ostettu tai tuotu mukanaan muualta. On muistettava, että kesällä pukeuduttiin kevyemmin ja ehkä ihoa vasten käytettiin silloin laadukkaampaa villaa, mutta toisaalta se voi olla myös merkki vauraudesta.[4][10][1][11]

  •  
    Paidan jäljitelmä Egtvedin museossa
  •  
    Hameen ja kiekon jäljitelmät Egtvedin museossa
  •  
    Mahdollinen vaikutelma tytöstä

Naudan vuota muokkaa

Naudan vuota on osittain maatunut. Vuodan nahkaista osaa ei ole säilynyt, mutta naudan pitkä karvoitus on säilynyt yhtä hyvänä kuin tytön hiuksetkin. Vaikka tytön ruumis on maatunut, voidaan hänen ruumiinsa jättämä jälki vuodassa päätellä karvoituksen painaumista ja karvoituksen asennosta. Tästä jäljestä on nähty tytön olleen ruumiinrakenteeltaan hoikka ja että hän on ollut noin 160 senttimetriä pitkä.[4][10][1]

Olutastia muokkaa

Jalkojen juureen sijoitetussa tuohikipossa oli ruskeaa ainetta. Analyysin mukaan aine olisi ollut kuivuneen juoman jäännöstä. Aineen kemiallinen rakenne viittaisi käyneeseen juomaan, joka olisi ollut jonkinlaista olutta. Juomaan olisi sekoitettu mukaan makeaa hunajaa, koska kiposta löytyi 55 kasvin siitepölyä. Juoma oli valmistettu puolukoista tai karpaloista, johon oli sekoitettu ainakin vehnän siemeniä ja suomyrttiä. Kippo sijaitsi arkun jalkopäässä ja siitä arvellaankin, että siitä on juotu ennen arkun lopullista sulkemista.[12]

Pronssinen vyölevy muokkaa

Pyöreä vyölevy oli kiinnitetty vyötäröllä olleeseen punottuun vyöhön ja se sijaitsi löydettäessä suurin piirtein tytön navan kohdalla. Kiekko oli koristeltu ornamenteilla ja kaksoisspiraalikuvioilla, jotka kiertävät samankeskisesti kiekon keskipistettä eri etäisyyksillä. Keskellä kiekkoa sijaitsee nuppi, jollaisia on kilvissäkin. Nupin lähellä sitä kiertää kaksi kapeaa ornamenttia. Seuraavaksi niitä ympäröivät kymmenen spiraalikuviota, jotka seuraavat toisiaan ja ovat toisissaan kiinni. Spiraaleja kiertää kaksi vierekkäistä ornamenttirengasta, ja näiden ympärillä 17 samanlaista spiraalia kuin edellä. Kiekon ulkoreunaa kiertää toistamiseen kaksi ornamenttirengasta. Pronssimetallin laatu viittaa Alppien seuduilla valmistettuun pronssilaatuun. Kiekon kierteinen spiraalikuviointi on sama mitä tavataan monissa aurinkokulttiin liitetyissä yhteyksissä ja mkä on ollut Skandinaviassa vallalla tuohon aikaan.[4][10]

Tytön hiukset, hampaat ja kynnet muokkaa

 
Tanskan kansallismuseon kiinteän näyttelyn tilat (2008).

Arkusta löytyi pään kohdalta 27 hammasta ja niiden avulla pääteltiin tytön ikä. Hän on ollut kuolleessaan 16–18-vuotias. Tytöltä ovat säilyneet myös keskipitkät hiukset ja kynnet. Hiukset olivat olleet takaa vapaana ja ne ulottuivat hänen olkapäillensä, mutta edestä ne olivat leikattu lyhyiksi. Tutkijat ovat analysoineen hiuksista, hampaista ja kynsistä löytyviä hivenaineita määrittääkseen tytön asuinseudun. Koska hiukset ja kynnet kasvavat hitaasti ja samalla niihin kertyy ravinnosta tulevia hivenaineita, voidaan niistä tehdä johtopäätöksiä ravinnon laadusta ja ravinnon kasvualueesta. Analyysin tulokset poikkesivat paikallisista vertailutuloksista niin paljon, joten tytön asuinpaikkaa alettiin etsiä muualta kuin Tanskasta. Hivenaineista strontiumin eri isotooppien jakauma näyttelee etsinnässä tärkeää osaa.[4][1]

Näytteiden strontiumin isotooppipitoisuudet poikkeavat Tanskasta ja Pohjois-Saksasta saatuihin vertailunäytteisiin. Tytön mahdollisia asuinpaikkoja ovat voineet siten olla Ruotsi, Norja, Länsi- tai Etelä-Eurooppa. Kun samalla huomioitiin yleistidot varhaispronssikauden tilanteesta, ilmoitettiin asuinseudun vahvimmaksi ehdokkaaksi Etelä-Saksan Schwarzwaldin ympäristö. Koska kynnet ja pitkät hiukset kasvavat hitaasti, tallentuu niihin hivenaineita pitkältä ajanjaksolta. Analyysissä leikattiin 23 senttimetriä pitkästä hiusnäytteestä ja sormen kynnestä näytteitä eri kohdista, jotka vastasivat ajallisesti eri aikoja lähimenneisyydessä. Ajankohdat voitiin päätellä tuntemalla hiusten ja kynsien normaalit kasvunopeudet. Tutkijat ovatkin voineet kertoa, että tyttö oli matkustanut edestakaisin Etelä-Saksan ja Tanskan välillä elämänsä viimeisen 23 kuukauden aikana. Matkaa on ilmeisesti taitettu veneellä, sillä muuten on vaikea ymmärtää niin pitkän matkan taittaminen useaan kertaan. Noin 13–15 kuukautta ennen kuolemaansa hän oli hivenainevertailun mukaan elänyt samankaltaisissa oloissa, missä hän oli syntynyt. Tämän jälkeen hän oli matkustanut toiseen elinympäristöön, mikä on voinut olla Tanskan Jyllanti. Vietettyään siellä 9–10 kuukautta, hän oli palanut takaisin alueelle, joka on muistuttanut hänen synnyinseutujaan, ja oli viettänyt siellä 4–6 kuukautta. Täältä hän oli matkustanut Egtvediin, missä hän oli ehtinyt viettää aikaa vähintään kuukauden ennen kuolemaansa. Paluun jälkeisen ajan lyhyys havaittiin juuri kynsien pitoisuuksista.[4][10][6]

Tytön hammaskiilteestä saadaan tietoa ympäristön kemiallisista piirteistä hampaiden muodostumisen aikaan eli kun tyttö oli ollut noin 3–4-vuotias. Näyte ei vastaa Tanskassa saatavaa vastaavaa hivenainejakaumaa, joten nämä ikävuodet oli tyttö viettänyt muualla. Tytön hiuksista yritettiin eristää myös geneettistä perimää, mutta perimä oli tuhoutunut tammiarkun kosteassa ja happamassa olosuhteessa liikaa. Hiusnäytteiden hiili-isotooppien jakaumasta voitiin kuitenkin päätellä ravinnon sisältämän proteiinin laatu. Hän oli yleensä nauttinut ravinnoksi ei-merellistä proteiinia, mutta tällaisten vaiheiden välissä (matkoilla) saatiin merkkejä vähäproteiinisesta ravinnosta.[10]

Tutkija Kristian Kristiansen Göteborgin yliopistosta kertoo, että Tanskassa ja Etelä-Saksassa oli varhaispronssikaudella olemassa kaksi tiivistä yhteisöä, joiden arkeologiset löydöt ovat molemmissa rikkaat ja melko samankaltaiset. Yhteisöt olivat mahdollisesti olleet kuningaskuntia tai ainakin päällikkökuntia ja ne olivat käyneet keskenään tiiviistä kauppaa. Kristiansenin arvaus on, että Egtvedin tyttö olisi naitettu Tanskaan kaupallisten siteiden vahvistamiseksi. Osa tutkijoista pitää tyttöä naimattomana.[4][10]

Lapsen palaneet luut ja hampaiden jäänteet muokkaa

Tytön hautaan oli laitettu kangasnyytti, joka sisälsi lapsen poltettuja luita. Poltettujen luiden ja säilyneiden hampaiden mitoista ja muodoista on päätelty niiden kuuluneen 5–6-vuotiaalle lapselle. Lapsi oli ollut liian vanha ollakseen 16–18-vuotiaan vainajan oma lapsi. Siksi tuntuu erikoiselta, että krematoidun lapsivainajan jäänteet oli sijoitettu ruumishautaukseen mukaan. Eräs otaksuma on, että lapsi olisi ollut rituaalinen ihmisuhri. Saman tapaisia otaksumia on esitetty toisesta 1980-luvulla tutkitusta hautauksesta. Etelä-Jyllannin Broagerlandin niemimaalla tutkittiin Skeldestä etelään löytynyttä naisen hienoa hautausta, missä vainajan jalkoihin oli sijoitettu poltetun aikuisen luut. Poltettujen luiden ajateltiin silloin kuuluvan häntä palvelleelle orjalle.[7][1]

Lapsen luita löytyi vaatenyytin lisäksi myös tytön vaatteista ja tuohirasiasta. Miksi näin oli tehty, ei ymmärretä. Luista ei ole säilynyt geneettistä perimää polttamisen takia, mutta niiden strontiumin isotooppianalyysi osoittaa, että myös lapsi oli tullut muualta kuin Tanskasta.[10][1]

Matkustaminen ja kaupankäynti muokkaa

Etelä-Saksan ja Tanskan välillä oli käynnissä vilkas kaupankäynti, jossa hyödykkeet vaihtoivat omistajaa vaihtokaupan merkeissä. Tytön hiuksista paljastunut toistuva matkustaminen Tanskan ja jonkin kaukaisen seudun välillä viittaa juuri kaupankäyntiin. Hautauksessa ei ilmene mitään tietoa hänen yhteisöstään kuin lapsen jäännökset, mutta tytön merkitys hänet haudanneelle yhteisölle oli ollut suuri. Harva tuonikäinen ihminen sai varhaispronssikaudella arkkuhautauksen hautakumpuun.[1][13]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Felding, Louise: The Egtved Girl-Travel, Trade & Alliances In The Bronze Age, Adoranten, 2015, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Gravfund (sisältää kaivausaikaisia valokuvia ja piirroksia), viitattu 27.3.2018
  3. ↑ a b c d e Tanskan kansallismuseo: The Egtved Girl, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j Leafloor, Liz: The Surprising and Iconic Bronze Age Egtved Girl: Teenage Remains Tell a Story of Trade and Travel, 22.3.2015, Ancient Origins, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  5. ↑ a b c Tanskan kansallismuseo: The Egtved Girl’s grave, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  6. ↑ a b Frei, Karin Margarita & al.: The Bronze Age Egtved Girl was not from Denmark (Arkistoitu – Internet Archive), University of Copenhagen, 21.3.2015, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  7. ↑ a b Tanskan kansallismuseo: Human sacrifices?, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  8. ↑ Tanskan kansallismuseo: Cord skirts and rituals, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  9. ↑ Vandkilde, Helle: Bronze Age Scandinavia Encyclopedia.com. 2016. Viitattu 27.3.2018. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g Frei, Karin Margarita & al.: Tracing the dynamic life story of a Bronze Age Female. (artikkelin numero 10431) Scientific Reports, 21.3.2015, 5. vsk. Nature. doi:10.1038/srep10431. verkkosivu. Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Frei, Margarita & al.: Bronze Age wool: provenance and dye investigations of Danish textiles. Antiquity, 6.2017, 91. vsk, nro 357, s. 640–654. Durham University, Englanti: Antiquity Publications Ltd. doi:10.15184/aqy.2017.64. ISSN 1745-1744. Artikkelin verkkoversio (HTML). Viitattu 20.4.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Tanskan kansallismuseo: The Egtved Girl’s beer, viitattu 25.3.2018 (englanniksi)
  13. ↑ Weiss, Daniel: Bronze Age Bride, Archaeology, 7.12.2015, viitattu 26.3.2018 (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Egtvedin_tyttö&oldid=20670851”