Avaa päävalikko

Djoržan karjalaiset (muita nimityksiä ovat Pogorelojen tai Zubtsovin karjalaiset) ovat Venäjällä Tverin alueen kaakkoisosassa Djorža-joen varrella sijaitsevissa kylissä asuva eteläisin tverinkarjalaisryhmä.

Vuonna 1911 silloisen Zubtsovin kihlakunnan Ivanovskojen kunnassa oli 9 karjalaista kylää, joissa oli yhteensä 1 952 asukasta.[1] Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan karjalaisia oli 1 795 henkeä silloisessa Pogorelojen kunnassa, jossa he muodostivat 6,6 % koko väestöstä.[2] Toisen maailmansodan aikana seudun läpi kulki rintamalinja, ja suuri osa karjalaisasutuksesta tuhoutui.[3] Sodan jälkeen Djoržan karjalaiset ovat nopeasti sulautuneet venäläisiin. Vuoden 1989 väestönlaskennassa nykyisessä Zubtsovin piirissä rekisteröitiin vain 60 karjalaista.[4]

Ensimmäinen Djoržan karjalaisten luona vieraillut kielentutkija oli suomalainen Juho Kujola vuonna 1912. Toisen maailmansodan jälkeen paikallista murretta ovat tutkineet petroskoilaiset ja virolaiset kielitieteilijät Grigori Makarov, Paula Palmeos, Jaan Õispuu ym. Vanhin sukupolvi puhui varsin hyvää karjalaa vielä 1960–1970-lukujen vaihteessa, mutta vuonna 2000 Aleksandra Punžina arvioi, että seudun kolmessa kylässä (Novoje, Vasiljevskoje ja Semjonovskoje) oli enää vajaat 30 karjalan puhujaa.[5] Vuonna 2018 elää alueella yhä ainakin viisi karjalan puhujaa. [6]

Paikallisen murteen erityispiirteitä ovat loppuheitto (esim. pad ”pata”, kevi ”kevät”) ja sisäheitto (hambhat ”hampaat”, iknan ”ikkunan”). Näiden piirteiden katsotaan syntyneen varsin myöhään venäjän kielen vaikutuksesta.[7]

TriviaaMuokkaa

Perimätiedon mukaan Djoržan karjalaiset ovat entisiä maaorjia, jotka siirrettiin seudulle sen jälkeen, kun heidän isäntänsä oli hävinnyt heidät korttipelissä.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Virtaranta, Pertti: Juho Kujola: karjalan ja lyydin tutkija, s. 74. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1960.
  2. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 333. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  3. Õispuu, Jaan: Djorža karjala tekstid, s. 8. Tallinn: Tallinna pedagoogiline instituut, 1990.
  4. Tverskije karely. Istoriko-demokrafitšeskaja spravka library.tver.ru. Viitattu 26.3.2009. (venäjäksi)
  5. Punžina, A.V. (sost.): Slušaju karelski govor: Obraztsy retši djoržanskih i valdaiskih karel, s. 5. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-071-6.
  6. Wall vk.com. Viitattu 6.8.2018.
  7. Punžina, A.V. (sost.): Slušaju karelski govor: Obraztsy retši djoržanskih i valdaiskih karel, s. 6. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-071-6.
  8. Õispuu, Jaan: Djorža karjala tekstid, s. 11. Tallinn: Tallinna pedagoogiline instituut, 1990.