Avaa päävalikko

Sisäheitto eli synkopee on foneettinen ilmiö, jossa yksi tai useampi äänne jätetään pois sanan keskeltä. Tämä äänne on useimmiten painoton vokaali.[1]

Sisällysluettelo

Sisäheitto ja historiallinen fonetiikkaMuokkaa

Historiallisessa fonetiikassa sisäheitolla usein viitataan painottoman vokaalin poisjääminen.

Painottoman vokaalin poisjääminenMuokkaa

  • muinaisenglanti hláford > englanti lord
  • englanti Worcester, äännetään kuitenkin ['wʊstəɹ]
  • englanti Gloucester, äännetään kuitenkin ['ɡlɒstəɹ]
  • latina cál[i]dum > italia caldo "kuuma"
  • latina óc[u]lum > italia occhio "silmä"
  • latina trem[u]láre > ranska trembler "vapista"
  • englanti per[i]lous > murteessa parlous

Sisäheiton käyttö runoissaMuokkaa

Retorisena tai runollisena keinona saattaa äänteitä jäädä pois sanan keskeltä.

  • latina commo[ve]rat > runossa commorat ("hän oli liikkunut")
  • englanti hast[e]ning > runossa hast'ning
  • englanti heav[e]n > runossa heav'n
  • englanti over > runossa o'er

Sisäheitto englannin kielen puhekielessäMuokkaa

Vaikka puhekielessä on monta ilmiötä, joita pidetään sisäheittona, sellaiset muodot kuin "didn't" ei pidetä sisäheittoina, vaan supistumina:

  • englanti [Au]stra[lia]n > puhekielessä Strine
  • englanti g[oing t]o> puhekielessä gonna
  • englanti w[ant t]o > puhekielessä wanna
  • englanti I [woul]d [ha]ve > puhekielessä I'd've

Sisäheitto suomalais-ugrilaisissa kielissäMuokkaa

SuomiMuokkaa

Lounaismurteissa sisäheitto eli synkopee on hyvin yleinen ja koskee kolmi- tai useampitavuisten sanojen toisen avoimen tavun vokaalia, joka katoaa, kun ensimmäinen tavu on pitkä ja kolmas tavu alkaa l:llä, m:llä, n:llä, r:llä tai v:llä)

  • Mnää ole suamlane.
  • Tänäp olis pernoi ja affni ruakan.

Suomen puhekielessä yleisimmin pois jää vokaali i, jos sanan toisessa (painottomassa) tavussa on i-päätteinen diftongi, esim. lannote ja tasottaa.

LähteetMuokkaa

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa