Avaa päävalikko

Diklooridifenyylitrikloorietaani

kemiallinen yhdiste
Tämä artikkeli kertoo hyönteismyrkystä. Muita merkityksiä varten katso DDT (täsmennyssivu).

Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT[1], C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[2]. DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta paariaksi Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä.

DDT
DDT.svg
Tunnisteet
CAS-numero 50-29-3
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C14H9Cl5
Tiheys 1,6 g/cm3 g/cm³
Sulamispiste 109 °C (382,15 K)
Kiehumispiste 260 °C (533,15 K)
Täystuho-hyönteismyrkkyrasia, jossa DDT:tä 6%.
Yhdysvaltalaiset sotilaat demonstroivat DDT:n käsiruiskutusta.
DDT-mainos 1940-luvulta.

HistoriaMuokkaa

Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[3] DDT:tä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[4]

Hyönteismyrkkynä DDT korvasi lyijyvetyarseenia, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallista lyijyä.[5]

Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[6]

DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla.[7] Kun ainetta alettiin käyttää laajasti maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.[8]

Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymistä, koska se ohentaa munankuoria.[2][9] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista.[10][11] Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.[12]

Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö salli uudelleen DDT:n käytön hyönteismyrkkynä malaria-alueilla.[13]

DDT:n kieltäminen eräissä maissaMuokkaa

Kemialliset ominaisuudetMuokkaa

DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta,[14] joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen.[15] Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssiakuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.[16]

VaarallisuusMuokkaa

DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.[17]

DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä kehittyy ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[18][19]

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. a b c DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
  3. DDT: From miracle chemical to banned pollutant Swiss Info
  4. Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
  5. Schick, Tony & Flatt, Courtney: How A Banned Chemical Helped Clean Up Washington’s Orchards Oregon Public Broadcasting – OPB. 12.10.2015. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  6. Elimination of Malaria in the United States (1947 — 1951) Centers for Disease Control and Prevention – CDC. 23.7.2018. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  7. Tren R & Bate R: Malaria and the DDT Story (s. 36) The Institute of Economic Affairs. Viitattu 6.8.2013.
  8. DDT - A Brief History and Status Pesticides. US EPA. Viitattu 6.8.2013.
  9. Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  10. Merikotka Saaristomerellä Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 6.8.2013.
  11. Muuttohaukka toipuu ympäristömyrkyistä Luonnonsuojeluliitto. Viitattu 6.8.2013.
  12. Valtonen, Veikko: Pumpuliin kääritty petos Turun Sanomat. 7.5.2011. Viitattu 29.9.2019.
  13. WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
  14. Diklooridifenyylitrikloorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.8.2013
  15. DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 6.8.2013.
  16. Davies TG et al.: DDT, pyrethrins, pyrethroids and insect sodium channels. IUBMB Life. 2007 Mar;59(3):151-62. NCBI. Viitattu 6.8.2013.
  17. Dick Taverne: The March of Unreason: Science, Democracy and the New Fundamentalism.
  18. DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion
  19. DDT Eco USA

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Carson, Rachel. Silent Spring.
  • Tren, Richard; Roberts, Donald. The Excellent Powder: DDT's Political and Scientific History.

Aiheesta muuallaMuokkaa