Diklooridifenyylitrikloorietaani
Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT[1], C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[2]. DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta hylkiöksi Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä.
DDT | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | 1-kloori-4-[2,2,2-trikloori-1-(4-kloorifenyyli)etyyli]bentseeni |
Muut nimet | Dikloori-difenyyli-trikloorietaani |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | C(C(Cl)(Cl)Cl)(C1=CC=C(Cl)C=C1)C2=CC=C(Cl)C=C2 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C14H9Cl5 |
Moolimassa | 354,5 g/mol |
Sulamispiste | 109 °C (382,15 K) |
Kiehumispiste | 260 °C (533,15 K) |
Tiheys | 1,6 g/cm3 |
Historia
muokkaaSveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[3] DDT:tä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[4]
Hyönteismyrkkynä DDT korvasi lyijyvetyarseenia, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallista lyijyä.[5]
Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[6]
DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla.[7] Kun ainetta alettiin käyttää laajasti maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.[8]
Toisen maailmansodan aikana Saksa kehitti DDT:n kaltaisen hyönteismyrkyn, DFDT:n.
Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymisessä, koska se ohentaa munankuoria.[2][9] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista.[10][11] Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.[12]
Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö alkoi suositella 20 vuoden tauon jälkeen uudelleen DDT:n käyttöä hyönteismyrkkynä malaria-alueilla. WHO:n mukaan DDT on tehokkain malarian torjuja.[13][14]
DDT:n kieltäminen eräissä maissa
muokkaaKemialliset ominaisuudet
muokkaaDDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta,[15] joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen.[16] Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssia kuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.[17]
Vaarallisuus
muokkaaDDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.[18]
DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä rikastuu ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[19][20]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Lyhenneluettelo, Kotus
- ↑ a b c DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 20.7.2010.
- ↑ DDT: From miracle chemical to banned pollutant (Arkistoitu – Internet Archive) Swiss Info
- ↑ Täit, nuo herkät ja kiehtovat eläimet Pellervo
- ↑ Schick, Tony & Flatt, Courtney: How A Banned Chemical Helped Clean Up Washington’s Orchards Oregon Public Broadcasting – OPB. 12.10.2015. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Elimination of Malaria in the United States (1947 — 1951) Centers for Disease Control and Prevention – CDC. 23.7.2018. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Tren R & Bate R: Malaria and the DDT Story (s. 36) The Institute of Economic Affairs. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ DDT - A Brief History and Status Pesticides. US EPA. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 89. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Merikotka Saaristomerellä Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Muuttohaukka toipuu ympäristömyrkyistä Luonnonsuojeluliitto. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Valtonen, Veikko: Pumpuliin kääritty petos Turun Sanomat. 7.5.2011. Arkistoitu 28.9.2019. Viitattu 29.9.2019.
- ↑ WHO Backs Use of DDT Against Malaria NPR 2006
- ↑ WHO suosittaa DDT:tä malarian torjuntaan 26.9.2006. Yle.
- ↑ Diklooridifenyylitrikloorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.8.2013
- ↑ DDT Ympäristöministeriö. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Davies TG et al.: DDT, pyrethrins, pyrethroids and insect sodium channels. IUBMB Life. 2007 Mar;59(3):151–62. NCBI. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Dick Taverne: The March of Unreason: Science, Democracy and the New Fundamentalism.
- ↑ DDT and its metabolite DDE alter steroid hormone secretion (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ DDT (Arkistoitu – Internet Archive) Eco USA
Kirjallisuutta
muokkaa- Carson, Rachel. Silent Spring.
- Tren, Richard; Roberts, Donald. The Excellent Powder: DDT's Political and Scientific History.
Aiheesta muualla
muokkaa- THL - Torjunta-aineet (Arkistoitu – Internet Archive)