Ravintoketju

ekosysteemin osa

Ravintoketju kuvaa aineen ja energian kulkua trofiatasolta toiselle eliöyhteisössä. Ravintoketjussa on tavallisesti enintään viisi trofiatasoa, koska energian ohivirtauksen vuoksi energiaa ei yleensä riitä pidempiin ravintoketjuihin. Ravintoketjujen pituuteen saattavat vaikuttaa kasvien tuottavuus, suurpetojen kannat ja ravintoketjussa olevien lajien populaatioiden kantojen vakaus. Todellisuudessa ravintoketju on lähes aina yksinkertaistus todellisesta tilanteesta, koska eliöt käyttävät ravinnokseen useita eri lajeja. Paremmin aineen ja energian kulkua kuvaa termi ravintoverkko, joka käsittää tietyn alueen eliöyhteisön kaikki ravintoketjut.[1]

Yksinkertaistetut esimerkit kahdesta erilaisesta ravintoketjusta.

Tuottajat sitovat fotosynteesissä auringon energiaa orgaanisiin yhdisteisiin. Kasvinsyöjät saavat energiansa kasveilta ja niiden kautta se siirtyy pedoille, jotka käyttävät kasvinsyöjiä ravintonaan. Hajottajat saavat oman energiansa kuolleista eliöistä tai elävien eliöiden jätöksistä ja osista. Ravintoketjun kuvaa monimutkistavat esimerkiksi bakteerit, jotka toimivat toisinaan tuottajina, toisinaan kuluttajina. Jokaisella ravintoketjun tasolla on merkitystä ekosysteemin tasapainolle.

Etenkin puhuttaessa vieraiden aineiden kertymisestä käytetään usein termiä ekologinen pyramidi. Tämä kuvaa sitä, että esim. rasvaliukoiset aineet kuten DDT kertyvät ravintoketjussa ylöspäin siirryttäessä yhä suuremmiksi pitoisuuksiksi. Se johtuu siitä, että DDT:n eliminoituminen pilkkoutumalla tai erityksen avulla on paljon hitaampaa kuin saaliin rasvojen ja muiden komponenttien.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Ilkka Hanski, Jan Lindström, Jari Niemelä, Hannu Pietiläinen, Esa Ranta: Ekologia, s. 400-402. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21981-9.
  2. Opi ja tutki: Itämeren ravintoverkko Syke. Viitattu 4.2.2024.