Wikipedia

Design for All

Design for All tieto- ja viestintäteknologian yhteydessä on tietoinen ja järjestelmällinen pyrkimys soveltaa proaktiivisesti periaatteita, menetelmiä ja välineitä, joilla tuetaan niin sanottua universal design -periaatetta tietokoneisiin liittyvässä teknologiassa, myös internet-pohjaisessa teknologiassa, jotta vältettäisiin jälkikäteisen mukauttamisen tai erityissuunnittelun tarve.[1].

Design for All (kaikille sopiva suunnittelu, DfA) on suunnittelua, jossa otetaan huomioon ihmisten erilaisuus, sosiaalinen osallisuus ja tasa-arvoisuus (EIDD:n Tukholman julistus 2004). Sen tarkoituksena ei ole tarjota yhtä ainoaa ratkaisua kaikille, vaan se on käyttäjäkeskeinen suunnitteluperiaate, jonka tuloksena syntyvät tuotteet voivat automaattisesti ottaa huomioon ihmisten kykyjen, taitojen, vaatimusten ja mieltymysten mahdollisen vaihtelun. Siten suunnitteluprosessin tuloksen ei ole tarkoitus olla yksi ainoa malli tai suunnitelma, vaan suunnitelma-avaruus, jossa on sopivia vaihtoehtoja ja kullakin oma logiikkansa eli tietty, tyypillinen käyttäjä- ja käyttökonteksti, jota varten kukin vaihtoehto on suunniteltu.

DfA:n ja tieto- ja viestintäteknologian haasteita ja hyötyjä on käsitelty kattavasti myös seuraavissa julkaisuissa:

  • EDeAN White Paper (2005) [2] ja
  • DfA@eInclusion hankkeen[3] raportti "Report on the impact of technological developments on eAccessibility"[4].

Saavutettavuus muokkaa

Pääartikkeli: Saavutettavuus

Perinteisesti saavutettavuusongelmat on ratkaistu mukauttamalla vakiosovelluksia, ja mukautetut versiot on teknisesti saatu aikaan käyttämällä avustavaa tekniikkaa. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikilla on paikasta ja ajasta riippumatta esteetön mahdollisuus käyttää tietoa ja tieto- ja viestintäteknologiaa, sekä sitä, että ne ovat mukana kaikissa elämänyhteyksissä.

Saavutettavuuden tavoitteena on, että kaikilla ihmisillä on tasavertainen pääsy ja mahdollisuus osallistua aktiivisesti nykyisiin ja tuleviin tietokonevälitteisiin ihmistoimintoihin. Tähän pyritään kehittämällä yleisesti saavutettavutettavia ja käytettäviä tuotteita ja palveluja sekä kuhunkin ympäristöön sopivia tukitoimintoja.

Tuotteiden ja palvelujen tulee vastata käyttäjien yksilöllisiin vaatimuksiin erilaisissa käyttöyhteyksissä, riippumatta paikasta, kohdekoneesta tai suoritusympäristöstä. Laitteistojen ja palvelujen käyttö pyritään siis mahdollistamaan yleisen lähestymistavan avulla, ja päämääränä on tietoyhteiskunnan yleinen esteettömyys. Kansalaisten katsotaan elävän älykkäistä tuotteista muodostuvissa ympäristöissä, joissa suoritettavat toiminnot ja niiden suoritustapa on määritelty täysin uudestaan. Näitä toimintoja ovat erityisesti sellaiset, joilla hankitaan tietoa, pidetään yhteyttä muihin ja hallitaan ympäristöä. Kansalaisille on tarjottava mahdollisuus suoriutua näistä toiminnoista helposti ja miellyttävästi.

Edut ja haasteet muokkaa

Euroopan komission tietoyhteiskunnan esteettömyyttä koskevassa tiedonannossa[5] on määritelty joukko keskeisiä haasteita sekä markkina-, oikeus- ja politiikkakysymyksiä, joiden ratkaiseminen parantaa tietoyhteiskunnan esteettömyyttä ja osallisuutta siihen Euroopassa.

Tiedonannossa on esitelty kolmijakoinen lähestymistapa, jonka perustana ovat:

  • julkisten hankintojen esteettömyysvaatimukset,
  • esteettömyyden sertifiointi ja
  • nykyisen lainsäädännön parempi hyödyntäminen.

Työhön sisältyy seuraavia haasteita:

  • nykyisten lakien täydentäminen ja erityislainsäädäntö,
  • alan kaupallisten toimijoiden roolin selventäminen ja niiden motivointi,
  • tehokkaat vertailuanalyysit,
  • standardisoinnin yhdenmukaistaminen,
  • DfA:ta käsittelevän opinto-ohjelman luominen ja tulevan tutkimustarpeen selvittäminen.

Lainsäädäntö- ja sääntelytausta muokkaa

Euroopan tämänhetkinen tietoyhteiskuntaan liittyvä ohjelmakonteksti on Digital Agenda for Europe 2010–2020[6]. Euroopan komissio on julkistanut ”i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka”-aloitteen puitejärjestelynä, jolla vastataan tietoyhteiskunnan ja mediasektoreiden tärkeimpiin haasteisiin ja kehityskulkuihin vuoteen 2010 asti.

Aloitteessa tuetaan avointa ja kilpailevaa sähköistä taloutta ja korostetaan tieto- ja viestintäteknologian merkitystä osallisuuden ja elämänlaadun moottorina. Aloitteeseen sisältyy joukko EU-tasoisia politiikkainstrumentteja, joilla tuetaan sähköisen talouden kehitystä, esimerkiksi sääntelyvälineet, tutkimus ja sidosryhmien kanssa solmittavat kumppanuudet.

Tasa-arvoisuus ja syrjimättömyys muokkaa

Euroopan unionin vammaisstrategian tavoitteena on yhteiskunta, joka on kaikille avoin ja esteetön. Esteet tulee havaita ja poistaa. Euroopan unionin vammaisstrategiassa on kolme painopistettä:

  1. komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö,
  2. vammaisten ihmisten täysi osallistuminen ja
  3. vammaisuuden valtavirtaistaminen politiikan laadinnassa.

Syrjimättömyys kuuluu myös Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen[7] yleisperiaatteisiin. Yleissopimuksen hyväksyi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous 13.12.2006, ja sen ratifiointi alkoi 30.03.2007.

Tieto- ja viestintäteknologia ja tietoyhteiskunta muokkaa

Eurooppalaisella tieto- ja viestintäteknologialainsäädännöllä on pitkät perinteet. Vuonna 2002 Euroopan unioni hyväksyi uuden sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja sääntelevän järjestelmän, joka koskee kaikkea kiinteään verkkoon tai langattomuuteen perustuvaa tieto- ja viestintäteknologiaa, tiedonsiirtoa sekä televisio- ja radioviestintää.

DfA:n näkökulmasta keskeiset direktiivit ovat yhteistä sääntelyjärjestelmää koskeva direktiivi[8] sekä yleispalveluja ja käyttäjien oikeuksia sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla koskeva direktiivi[9] (yleispalveludirektiivi).

Julkiset hankinnat muokkaa

Julkisilla hankinnoilla on merkittävä taloudellinen merkitys, joten niiden avulla voidaan huomattavasti edistää esteettömyyttä. Euroopan parlamentti ja EU:n ministerineuvosto ovat vuonna 2004 hyväksyneet lainsäädäntöpaketin, jonka sisältämät julkisia hankintoja koskevat direktiivit yksinkertaistavat ja ajanmukaistavat hankintamenettelyjä omalta osaltaan. Uusien direktiivien ansiosta esteettömyystarpeet on mahdollista ottaa huomioon monessa hankintaprosessin vaiheessa.

Teknisiä eritelmiä laadittaessa on luonnollisesti helpointa turvautua standardeihin. Tarkoitukseen soveltuvia CEN-, ETSI- ja ITU-standardeja on jo useita, ja käytännön apua voi saada useista muistakin lähteistä. Apuna on käytetty myös esimerkiksi verkkosisältöjen saavutettavuusohjeiden (WAI) kaltaisia ohjeita tai kansallisia ohjeita.

Tulevaisuudessa sopivien standardien löytäminen helpottuu entisestään. Euroopan komissio on antanut Euroopan standardisointijärjestöille (CEN, CENELEC ja ETSI) toimeksiannon (M/376[10]), jonka perusteella niiden on määriteltävä yhteiset vaatimukset ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely.

Tekijänoikeudet muokkaa

Kaikki tuotteet eivät ole vammaisten ihmisten kannalta esteettömiä. Äänikirjoja tai tiettyjä muita esteettömiä tuotteita valmistettaessa teoksesta tuotetaan uusi kappale, jolloin voi syntyä tekijänoikeusongelmia. Samalla tekijänoikeudet ovat olennainen osa luovan yhteiskunnan kestävää kehitystä. Tämä eturistiriita on kyettävä ratkaisemaan, jotta tietoyhteiskunta olisi avoin kaikille. Alalla on olemassa niin eurooppalaista kuin kansainvälistäkin lainsäädäntöä.

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista tietoyhteiskunnassa koskevan direktiivin[11] tavoitteet ovat muokata tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä niin, että teknologian kehitys otetaan huomioon, sekä saattaa osaksi Yhteisön lainsäädäntöä tärkeimmät kansainväliset velvoitteet, jotka perustuvat Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) joulukuussa 1996 hyväksymään kahteen tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaan sopimukseen[12].

Yksityisyyden suoja muokkaa

Suunnittelun ja yksityisyyden välinen suhde ei välttämättä ole ilmeinen. Suunnittelun tuloksena syntyvällä nykyteknologialla on mahdollista kerätä huomattavia määriä henkilökohtaista tietoa. Käyttäjän edun nimissä tällaisen tiedon täytyy olla oikeaa ja sitä tulee käyttää asianmukaisesti. Henkilö haluaa mahdollisesti salata tietyt tiedot sekä kyetä tarkistamaan hänestä kerätyn tiedon. Toisin sanoen kaivataan yksityisyyttä.

Euroopan unioni on vuonna 1995 hyväksynyt henkilötietojen käsittelyä koskevan direktiivin[13]. Direktiivissä on määritelty perusperiaatteet, joiden mukaan henkilötietoja voidaan kerätä, säilyttää ja käyttää. Julkishallinnon, liikeyritysten ja kaikkien muiden henkilötietoja käsittelevien organisaatioiden ja yksilöiden tulee noudattaa näitä periaatteita.

Alan ohjeet ja standardit muokkaa

Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa ja Euroopan unionissa säädetään jatkuvasti uusia lakeja, joiden nojalla viranomaisten ja yritysten on varmistettava, että niiden tuotteet ja palvelut ovat esteettömiä ja että niitä voivat käyttää “tavallisten” käyttäjien lisäksi myös muut, kuten ikäihmiset tai vammaiset ihmiset. Koska ei ole järkevää kirjata lakiin teknisiä vaatimuksia, jotka väistämättä vanhenevat, lakiteksteissä viitataan mieluummin (kansainvälisiin) standardeihin.

Standardisointi: yleiskatsaus muokkaa

Standardisointi eli hyvin yleisesti määriteltynä "standardin" (ransk. norme, standard; saks. Norm; esp. norma) tuottaminen on vapaaehtoista toimintaa. Sen alkuunpanijoina ovat lähes poikkeuksetta olleet kaupan alan toimijat, joiden näkemyksen mukaan standardisointi helpottaa tuotteiden ja tavaroiden vaihtoa. Hyvin usein tämä on merkinnyt, että myös standardien noudattaminen on ollut vapaaehtoista ja perustunut siihen, että toiminnan on odotettu tuottavan taloudellista hyötyä.

Kuluttajien edustajat ovat osallistuneet standardisointiin vain hyvin rajallisesti. Toisaalta nykyään monien maiden lainsäädännössä edellytetään yhä useammin erilaisten (esim. turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvien) standardien noudattamista. Standardien tarpeesta on se seuraus, että nykyään monia standardisointihankkeita ajavat (= tukevat) viranomaiset ja Euroopassa suoraan tai välillisesti Euroopan unioni. Myös eri sidosryhmät ovat usein laatineet erilaisia ohjeistoja.

Viimeaikaista DfA:han liittyvää standardisointia (viralliset standardit) muokkaa

Koska Euroopan unionin eEurooppa 2002[14]- ja i2010[15]-toimintasuunnitelmissa on nimenomaisesti mainittu DfA-standardisointi, niiden hyväksymisen jälkeen on aloitettu useita uusia toimia. Toimet voidaan jakaa neljään päästrategiaan:

  1. koordinaatiotyöryhmien ja -organisaatioiden perustaminen,
  2. varsinaisten standardisointimenettelyjen demokratisointi,
  3. epävirallisten standardisointielinten vaikutuksen kasvu ja
  4. maallikoille tarkoitettujen standardisointikeskustelualueiden perustaminen.

DfA tieto- ja viestintäteknologian standardeissa

  • ETSI EG 202 116 V1.2.2 (2009-03)

ETSI Guide Human Factors (HF); Guidelines for ICT products and services; "Design for All"[16].

  • Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.0

Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.0[17] sisältää runsaasti suosituksia siitä, miten tietoverkkosisältöjen esteettömyyttä lisätään. Näiden ohjeiden avulla voidaan parantaa sisältöjen esteettömyyttä niin, että monet vammaiset ihmiset, esimerkiksi sokeat tai heikkonäköiset, kuurot tai huonokuuloiset, oppimisvaikeuksista tai kognitiivisista rajoituksista kärsivät, liikkumisrajoitteiset, puhevammaiset, valoherkät tai monivammaiset ihmiset voivat käyttää niitä. Ohjeiden avulla tietoverkkojen sisällöistä saadaan usein myös helppokäyttöisempiä kaikille käyttäjille.

Sovellusalat muokkaa

DfA:ta voi soveltaa käytännössä kaikilla tieto- ja viestintäteknologian osa-alueilla. Sovellusalojen tärkeys heijastaa niiden merkitystä johdonmukaisen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävän tietoyhteiskunnan luomisessa, mutta myös sitä, miten monenlaisiin toimintoihin ne kytkeytyvät.

DfA:n keskeiset sovellusalat ovat lyhyesti seuraavat:

  • elinikäinen oppiminen
  • julkiset tietojärjestelmät, päätelaitteet ja tietotuotteet (esim. kioskit, älykkäät kotiympäristöt)
  • rahansiirtopalvelut (esim. pankkitoiminta)
  • sähköisen kaupankäynnin sovellukset ja palvelut
  • kansalaisten sosiaalipalvelut (esim. hallinto, ikäihmiset, liikenne, terveydenhoito, tietoisuus)
  • välineet, joilla saadaan tietopalveluihin lisäarvoa (esim. käyttäjäkokemusten, -hakujen (tracing) ja -arviointien luonti, säilytys, haku ja vaihto)
  • turvallisuus

Näiden sovellusalueiden merkitystä on tarkasteltu valkoisessa kirjassa "Toward an Information Society for All: An International R&D Agenda" (1998)[18], jonka on julkaissut kansainvälinen tiedefoorumi "Towards an Information Society for All" (ISF-IS4ALL)[19]:

”Elinikäinen oppiminen on kriittinen alue, jossa on erityisesti painotettava tulevaisuuden osaamisyhteiskuntaa. Siihen sisältyy jatkuva sellaisen tiedon ja taidon hankinta, jolla helpotetaan ja pidetään yllä tasavertaista osallistumista tietoyhteiskuntaan. Uudet teknologiat voivat toimia katalysaattoreina sikäli, että ne mahdollistavat uudet koulutusmekanismit ja -rakenteet, joiden ansiosta oppimisesta tulee erottamaton osa elinikäisiä toimintoja tietointensiivisissä oppimisyhteisöissä, ja eri ryhmien välisen sosiaalisen vuorovaikutuksen.

Toinen tärkeä sovellusalue ja kriittinen lyhyen aikavälin tavoite on yleiskäyttöisten julkisten tietojärjestelmien, päätelaitteiden ja tietotuotteiden kehittäminen (esim. tietokioskit, joista voi käyttää yhteisön laajuisia tietopalveluja). Näitä odotetaan jatkossa käytettävän yhä uusissa ympäristöissä, kuten julkisissa tiloissa, kodeissa, luokkahuoneissa jne., ja niiden ansiosta käyttäjä pääsee tietoon käsiksi kaikkialla myös liikkeellä ollessaan.

Myös ympäristön hallinnan merkitys kasvaa entisestään. Älykkäät ympäristöt tulevat mukaan jatkuvasti uusiin toimintoihin esimerkiksi sairaaloissa, hotelleissa tai hallintorakennuksissa. Myös näiden ympäristöjen etäkäyttö tulee entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voidaan reagoida odottamattomiin tilanteisiin ja parantaa liikkuvuutta ja turvallisuutta.

Lopuksi monenlaiset rahansiirtopalvelut (esim. pankkipalvelut, mainonta, viihde), kansalaisten sosiaalipalvelut (esim. hallinto, terveydenhoito, koulutus, liikenne) ja sähköisen kaupankäynnin sovellukset muokkaavat yhä merkittävämmin asumiseen ja työntekoon liittyviä toimia (…) turvallisuus, yksityisyys ja hallinta ovat keskeisiä teemoja kehitettäessä sosiaalisesti hyväksyttävää tietoyhteiskuntaa, ja niihin tulisi paneutua välittömästi. Samalla niiden toteuttaminen tulee jatkuvasti monimutkaisemmaksi, koska mukana on samanaikaisesti useita viestintäjärjestelmien tasoja, verkostopalveluista sovelluspalveluihin (kuten liiketoimet ja viihde), päätelaitteet ja tietotuotteet.”

Koulutus muokkaa

Tärkeimpiä keinoja DfA:ta koskevan tietoisuuden ja sen käytäntöjen parantamiseksi on koulutus. Tarvitaan ammattilaisia, jotka ovat hankkineet DfA:sta kattavat erityistiedot ja -taidot, ja lisäksi tieto- ja viestintäteknologian alalla jo toimivien ammattilaisten on täydennettävä osaamistaan DfA:ta koskevilla tiedoilla ja taidoilla.

Tällä hetkellä ei juuri ole olemassa DfA:han (tai Universal Designiin) erikoistuneita yliopistotasoisia koulutusohjelmia tai ohjelmia, joissa selvästi olisi mukana sitä koskevia kokonaisuuksia[20]. Puutetta on pyritty poistamaan DfA@Inclusion-hankkeella, jossa on kehitetty opinto-ohjelmia[21]:

  • kandidaattitason peruskurssi, jonka jälkeen opiskelijat ovat perillä DfA:han liittyvistä eettisistä ja yhteiskunnallisista näkökulmista sekä siitä, miten DfA edistää esteettömyyttä ja osallistumista tietoyhteiskuntaan
  • maisteritason ohjelma, jonka suorittaneilla on tarpeellinen tieto sekä henkilökohtaiset ja ammatilliset taidot ja pätevyydet suunnitella, kehittää, toteuttaa, arvioida ja hallita monenlaisia tieto- ja viestintäjärjestelmiä, -tuotteita ja -palveluja, jotka noudattavat DfA:n periaatteita ja käytäntöjä[22].

Tällaisia ohjelmia toteutetaan jo esimerkiksi Isossa-Britanniassa Middlesexin yliopistossa[23] ja Itävallassa Linzin yliopistossa[24]. Keskeisiä sisältöjä ovat ihmisoikeusperiaatteiden ymmärtämys, standardien luominen, sääntely ja lainsäädäntö, avustavan tekniikan suunnittelu ja kehittäminen sekä massatuotteiden ja -palvelujen esteettömyyden parantaminen.

Tietoverkkojen esteettömyys on tietoyhteiskunnan esteettömyyden kannalta tärkeä tekijä, ja tietoa ja neuvontaa saa World Wide Web Consortiumin -hankkeen kautta sekä verkko-opastuksen avulla (esim. Operan Web Standards Curriculum[25]).

DfA@eInclusion-hankkeessa[26] on myös otettu huomioon nykyisten ICT-ammattilaisten täydennyskoulutus. Sitä varten on laadittu kattava opinto-ohjelmaehdotus, joka on parhaillaan arvioitavana CEN-työpajassa. CENin työpaja "Curriculum for training professionals in Universal Design (UD-Prof)"[27] järjestettiin toukokuussa 2009. CENin työpajojen yleisten sääntöjen mukaan tässäkin kaikilla asiasta kiinnostuneilla sidosryhmillä on mahdollisuus keskustella ICT-ammattilaisille suunnatusta DfA-opinto-ohjelmasta ja esittää siihen parannuksia.

Esimerkkejä hyvistä käytännöistä muokkaa

  • Opera: suunnittelun lähtökohtana oli, että sitä voisivat käyttää mahdollisimman monet, joten se toteuttaa DfA-periaatteita.
  • Äänikirjat ovat hyvä esimerkki DfA:sta, koska niiden ansiosta useammat voivat lukea kirjoja. Lähes kaikki normaalikuuloiset ihmiset voivat kuunnella äänikirjoja huviksi, hyödyksi tai opiskelutarkoituksessa. Listening Books on Isossa-Britanniassa toimiva kansalaisjärjestö, joka tarjoaa suoratoistoa internetissä (streaming) ja äänikirjoja postitse kaikille, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät kykene pitelemään kirjaa, kääntämään sivuja tai lukemaan tavalliseen tapaan[28].
  • Sähköinen hallinto perustuu tieto- ja viestintäteknologian käyttöön. Se tarjoaa ja kehittää hallituksen palveluja, rahansiirtopalveluja ja vuorovaikutusta kansalaisten, yritysten ja julkishallinnon toimijoiden kesken. [29][30]
  • Hissit ovat vaihtoehtoinen tapa siirtyä rakennuksissa kerroksesta toiseen. Tieto- ja viestintäteknologian ansiosta nykyaikaiset esteettömät hissit sopivat kaikille mahdollisille käyttäjille. Ovien sulkeutumisnopeutta voidaan säädellä, jolloin hissiin ja hissistä pääsee niin nopeasti tai hitaasti kuin on tarpeen. Hissin käyttöjärjestelmä antaa käyttäjälle näkyvää ja kuuluvaa palautetta, joten myös näkö- ja kuulovammaiset ihmiset voivat käyttää hissiä ilman avustajaa. Sokeat ihmiset on otettu huomioon painikkeiden suunnittelussa. Pistekirjoitustekstit on sijoitettu painikkeiden viereen, jolloin teksti voidaan lukea ilman, että painiketta samalla vahingossa painetaan. Hätäpuhelin toimii sekä visuaalisesti että auditiivisesti. Langaton tunnistus (esim. RFID eli radiotaajuinen etätunnistus), kasvojentunnistus tai kaukosäätimet parantavat entisestään hissien käyttöominaisuuksia niin, että niitä voivat käyttää lähes kaikki.
  • Inclusive Design Toolkit[31] sisältää esimerkkejä DfA-periaatteiden soveltamisesta.

Muita esimerkkejä DfA:n soveltamisesta tieto- ja viestintäteknologiassa on esitelty EDeANin Education and Training Resource-sivuilla[32].

Verkostoja ja hankkeita muokkaa

EDeAN - European Design for all eAccessibility Network muokkaa

European Design for All e-Accessibility Network - EDeAN [33] on verkosto, johon kuuluu 160 Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivaa organisaatiota. Verkoston tarkoitus on tukea kaikkien kansalaisten esteetöntä pääsyä tietoyhteiskuntaan.

EdeANin toimintaan sisältyy seuraavaa:

  • eurooppalainen foorumi DfA-kysymysten käsittelyyn; näin tuetaan EU:n tavoitetta kaikkien osallisuudesta tietoyhteiskuntaan
  • tietoisuuden lisääminen julkisella ja yksityisellä sektorilla
  • DfA:han liittyvät verkkoresurssit

Verkostoa koordinoi vuosittain vaihtuva EdeANin sihteeristö, ja kussakin jäsenvaltiossa on EdeANin kansallinen yhteyskeskus.

EIDD - Design for All Europe muokkaa

EIDD - Design for All Europe on täysin omarahoitteinen eurooppalainen järjestö, jonka toiminta kattaa DfA:n teorian ja käytännön koko alueen rakennetusta ympäristöstä ja esineistä viestinnän, palveluiden ja järjestelmien suunnitteluun. Järjestö perustettiin 1993 nimellä European Institute for Design and Disability (EIDD). Sen tavoitteena oli parantaa elämänlaatua DfA:n avulla.

Nimi vaihdettiin vuonna 2006, jotta se heijastaisi paremmin järjestön varsinaista tehtävää. EIDD – Design for All Europe tiedottaa DfA:n sovelluksista liike-elämän ja hallinnon sektoreille, jotka eivät vielä ole sen hyödyistä tietoisia. Vuonna 2009 sillä oli aktiivisia jäsenjärjestöjä 22 Euroopan maassa. EIDD:n tarkoitus on edistää aktiivista vuorovaikutusta ja viestintää DfA:n teoriasta ja käytännöstä kiinnostuneiden ammattilaisten kesken sekä rakentaa yhteyksiä toisaalta heidän ja muiden suunnitteluyhteisön jäsenten välille, toisaalta kaikkien niiden muiden yhteisöjen välille, joille DfA voi olla ratkaisevan tärkeää elämänlaadun parantamisessa.

Esimerkkejä EU-rahoitteisista tieto- ja viestintäteknologiaan ja osallisuuteen liittyvistä tutkimushankkeista muokkaa

  • Design for all for e-Inclusion[34]

Hanke tukee EDeANin toimintaa. Sen tavoitteena on kehittää mallina toimiva DfA-opinto-ohjelma, joka on suunnattu alan kaupallisille toimijoille, ohjelmarunko ja kurssisisällöt perus- ja jatkotasoisille DfA-opinnoille sekä kattava DfA:ta koskeva verkkoaineisto.

  • DIADEM[35]: Delivering Inclusive Access for Disabled or Elderly Members of the Community

Hankkeen tavoitteena on kehittää koti- ja ammattikäyttöön soveltuva, mukautettava hakukonekäyttöliittymä henkilöille, joiden kognitiiviset taidot ovat heikentyneet.

  • I2Home[36]: Intuitive interaction for everyone with home appliances based on industry standards

Hankkeen tarkoitus on kehittää yleiskäyttöinen etäkonsoli, jonka avulla kodin tavallisia laitteita voidaan käyttää verkon välityksellä.

  • SHARE-IT[37]: Supported Human Autonomy for Recovery and Enhancement of cognitive and motor abilities using Information Technologies

Hankkeessa kehitetään skaalautuvia ja mukautettavia lisälaitteita, joilla voidaan integroida avustavaa tekniikkaa älykkääseen tieto- ja viestintäteknologiaan kotiympäristössä.

  • HaH[38]: Hearing at Home

Hankkeessa kehitetään seuraavan sukupolven apuvälineitä, joiden avulla kuulovammaiset ihmiset pystyvät osallistumaan täysin tietoyhteiskuntaan.

  • CogKnow[39]: Helping people with mild dementia navigate their day

Hankkeen tarkoitus on kehittää ja saattaa prototyyppitasolle kognitiivinen proteesiväline, joka auttaa dementiasta kärsiviä suoriutumaan päivittäisistä toimista.

  • MonAmi[40]: Mainstreaming Ambient Intelligence

Hankkeella pyritään tekemään saavutettavuudesta kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden yleinen ominaisuus. Tarkoitus on kehittää alustoja, joiden avulla ikäihmiset ja vammaiset ihmiset voivat asua pidempään kotona ja lähiyhteisössään.

  • USEM: User Empowerment in Standardisation[41]

Hankkeen tavoitteena on kouluttaa loppukäyttäjiä standardisointiin liittyvissä kysymyksissä niin, että he kykenevät osallistumaan tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvään standardisointitoimintaan.

  • VAALID[42]: Accessibility and Usability Validation Framework for AAL Interaction Design Process

Hankkeen tarkoitus on luoda mallinnus- ja simulointivälineitä, joilla voidaan optimoida käyttäjien vuorovaikutus suunnittelun, esteettömyyden ja käytettävyyden validoinnissa Ambient Assisted Living (AAL) -ratkaisujen yhteydessä.

  • PERSONA[43]: Perceptive Spaces promoting Independent Aging

Hankkeen tarkoituksena on kehittää edelleen Ambient Assisted Living (AAL) -tuotteita ja -palveluja, jotka ovat edullisia, helppokäyttöisiä ja kaupallisesti kannattavia. Hankkeessa kehitettävän integroidun teknologia-alustan avulla voidaan liittää saumattomasti yhteen tuotteet ja palvelut, joiden tavoitteena on parantaa sosiaalista osallisuutta, päivittäisten toimintojen tukemista, varhaista riskien tunnistamista, suojautumista terveys- ja ympäristöriskeiltä sekä liikkuvuuden ja lähiympäristössä liikkumisen tukea, jotka kaikki tekevät elämästä elämisen arvoisen perhepiirissä ja yhteiskunnassa.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ User Interfaces for All: Concepts, Methods and Tools. Constantine Stephanidis, (Ed.) Lawrence Erlbaum Associates, 2001
  2. ↑ EDeAN White Paper: promoting Design for All and e-Accessibility in Europe.
  3. ↑ DfA@eInclusion project website
  4. ↑ Report on the impact of technological developments on eAccessibility (Arkistoitu – Internet Archive) (pfd)
  5. ↑ Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions: eAccessibility, Brussels 2005[vanhentunut linkki] (pdf)
  6. ↑ The i2010 initiative website
  7. ↑ Convention on the Rights of Persons with Disabilities
  8. ↑ Directive 2002/21/EC of the European Parliament and of the Council of 7 March 2002 on a common regulatory framework for electronic communications networks and services (Framework Directive) (pdf)
  9. ↑ Directive 2002/22/EC of the European Parliament and of the Council of 7 March 2002 on universal service and users' rights relating to electronic communications networks and services (Universal Service Directive) [Official Journal L 108 of 24 April 2002]
  10. ↑ European Commission Enterprise and Industry Directorate-General (2005): Standardisation Mandate to CEN, CENELEC, and ETSI in support of European accessibility requirements for public procurement of products and services in the ICT domain (pdf)
  11. ↑ Directive 2001/29/EC of the European Parliament and of the Council of 22 May 2001 on the harmonisation of certain aspects of copyright and related rights in the information society.
  12. ↑ World Intellectual Property Organisation
  13. ↑ Directive 2002/58/EC of the European Parliament and of the Council of 12 July 2002 concerning the processing of personal data and the protection of privacy in the electronic communications sector (Directive on privacy and electronic communications)
  14. ↑ Council of The European Union Commission of the European Communities: E-Europe2002: An Information Society For All Action Plan prepared by the Council and the European Commission for the Feira European Council (pdf)
  15. ↑ Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions - “i2010 – A European Information Society for growth and employment” {SEC(2005) 717}
  16. ↑ ETSI EG 202 116 V1.2.1 (2002-09): Human Factors (HF); Guidelines for ICT products and services; "Design for All" (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
  17. ↑ Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.0
  18. ↑ Stephanidis, C. (Ed.), Salvendy, G., Akoumianakis, D., Bevan, N., Brewer, J., Emiliani, P.L., Galetsas, A., Haataja, S., Iakovidis, I., Jacko, J., Jenkins, P., Karshmer, A., Korn, P., Marcus, A., Murphy, H., Stary, C., Vanderheiden, G., Weber, G., & Ziegler, J. (1998): Towards an Information Society for All: An International R&D Agenda. International Journal of Human-Computer Interaction, 10 (2), 107-134 (pdf)
  19. ↑ International Scientific Forum "Towards an Information Society for All"
  20. ↑ Whitney G, Keith S (2008) European Developments in the Design and Implementation of Training for eInclusion. Springer Lecture Notes in Computer Science: Computers Helping People with Special Needs (Book) Volume 5105/2008 pp156-161
  21. ↑ Keith S., Whitney G. The production of syllabi for a range of DfA courses in ICT[vanhentunut linkki], November 2008 (pdf)
  22. ↑ Keith, S., G. Whitney, and J. Wilson, Design For All @ eInclusion: Best Practice in Education And Training, in AAATE '09. 2009: Florence.
  23. ↑ MSc Digital Inclusion at Middlesex University
  24. ↑ Institut Integriert Studieren' at the University of Linz (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Opera Web Standards Curriculum
  26. ↑ Schmidt-Belz, B. and Y. Mohamad, Exemplary Training Modules on eAccessibility for industry training, 2009 (pdf)
  27. ↑ CEN Workshop on 'Curriculum for training professionals in Universal Design' (WS/UD-PROF) (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Listening Books
  29. ↑ Austrian e-Government portal
  30. ↑ Greek e-Government Portal
  31. ↑ Inclusive Design Toolkit (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Education and Training Resource (Arkistoitu – Internet Archive)
  33. ↑ European Design for All e-Accessibility Network - EDeAN
  34. ↑ DfA@eInclusion project website (Arkistoitu – Internet Archive)
  35. ↑ DIADEM project website
  36. ↑ I2Home project website (Arkistoitu – Internet Archive)
  37. ↑ SHARE-IT project website
  38. ↑ HaH project website
  39. ↑ CogKnow project website (Arkistoitu – Internet Archive)
  40. ↑ MonAmi project website (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ USEM project website
  42. ↑ VAALID project website (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ PERSONA project website (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta muokkaa

Tutkimuksia ja opinnäytetöitä muokkaa

  • Kristiina Nurmela (2012): Julkisen hallinnon verkkosivujen saavutettavuuden tila 2000-luvulla.
  • Salomaa, A. (2006): Verkko-opetuksen saavutettavuus. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tiedonhallinnan koulutusohjelma
  • Ilkka Kaikuvuo (2006): Saavutettavuus mukautuvan verkkopalvelun toteutuksessa ja suunnittelussa, Tampereen teknillinen yliopisto.
  • Jaakko Vilen (2006): Accessibility in Internet Services - Case Electronic Banking. Teknillinen korkeakoulu.
  • Jukka Mäntylä (2006): WWW-sivun saavutettavuuden automaattinen arviointi DOM-rajapintaa käyttäen, Jyväskylän yliopisto.
  • Leena Helin (2005): Esteettömyysohjeistot verkkosivustojen toteutuksen ja arvioinnin näkökulmasta, Tampereen yliopisto.
  • Laura Turkki(2005): Verkkosivujen esteettömyyden asiantuntija-arviointi, Teknillinen korkeakoulu.
  • Marjo Kuusela (2004): Selkokielisten Internet-sivujen käytettävyys kehitysvammaisilla käyttäjillä, Teknillinen korkeakoulu.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Design for All.

Ohjelmia ja suosituksia muokkaa

Ohjeita, raportteja ja oppaita muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Design_for_All&oldid=22294360”