Claes Wilhelm Gyldén

Claes Wilhelm Gyldén (12. toukokuuta 1802 Mikkeli – 16. maaliskuuta 1872 Helsinki) oli suomalainen maanmittari ja virkamies, joka toimi Maanmittauksen ylihallituksen pääjohtajana vuosina 1854–1872. Hän oli Suomen maanmittauksen tärkeä kehittäjä ja johti myös metsänhoitoa, joka oli vuoteen 1863 maanmittaushallinnon alaisuudessa.

Gyldénin vanhemmat olivat Gabriel Gyldén ja Elisabeth Carolina Uggla. Hänen isänsä ja veljensä olivat maanmittareita. Gyldén kävi Turun katedraalikoulua vuosina 1814–1817, tuli maanmittausoppilaaksi vuonna 1818 ja palveli aliupseerina 1. Suomen jääkärirykmentissä vuosina 1818–1820, kunnes erosi armeijasta kersanttina. Hän tuli ylioppilaaksi yksityistodistuksella Turussa vuonna 1821 ja valmistui vuonna 1823 maanmittausauskultantiksi. Hänet nimitettiin samana vuonna Turun läänin varamaanmittariksi ja vuonna 1824 Vaasan läänin komissiomaanmittariksi, ja hän osallistui isojaon toimittamiseen Karstulan ja Saarijärven pitäjissä. Vuodesta 1831 kuolemaansa asti Gyldén työskenteli Päämaanmittauskonttorissa (sittemmin Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus), aluksi insinöörinä, vuodesta 1840 ylitarkastajana, vuodesta 1848 ylitirehtöörin apulaisena ja vuodesta 1854 ylitirehtöörinä eli pääjohtajana. Hän sai vuonna 1858 valtioneuvoksen ja vuonna 1869 todellisen valtioneuvoksen arvonimen.

Gyldénin laatima Helsingin kartta vuodelta 1837.

Gyldén muistetaan varsinkin 31 Suomen kaupungin asemakaavoja esittävistä niin kutsutuista Gyldénin kaupunkikartoista, jotka hän laati vuosina 1837–1843. Ne ovat ensimmäinen yhtenäinen suomalainen kaupunkikartasto. Hänen pääjohtaja-aikanaan maanmittaushallituksessa laadittiin myös Suomen ensimmäinen korkeusvyöhykekartta (Suomenmaan korko-kartta, 1853) sekä maan yleiskartta mittakaavassa 1:400 000 (30-osaisena 1866–1873). Vuoden 1848 maanmittausasetus oli pääosin Gyldénin laatima, sillä hän kuului sitä valmistelleeseen komiteaan.

Gyldén oli vuonna 1841 asetetun metsäkomitean jäsen. Suomen metsänhoitoon vaikutti suuresti maata kiertänyt tarkastusmatka, jonka Gyldén teki metsähallinnon johtajan ominaisuudessa yhdessä saksalaisen ylimetsäneuvos Edmund von Bergin kanssa vuonna 1858. Suomen metsätaloutta alettiin kehittää heidän laatimiensa suuntaviivojen pohjalta, muun muassa vapauttamalla sahaustoiminta vuonna 1861 sekä perustamalla Evon metsäopisto, mitä Gyldén oli esittänyt jo vuonna 1851. Hän ehdotti myös sahan perustamista Kemijoen suulle. Metsänhoitoasiat erotettiin maanmittaushallituksesta vuonna 1863 perustettuun metsänhoitohallitukseen.

Gyldén omisti vuosina 1836–1840 Helsingissä Lauttasaaren kartanon ja rakennutti sen nykyisen päärakennuksen. Hän oli naimisissa kahdesti, ja hänellä oli viisi lasta. Hänen tyttärensä oli taidemaalari Emma Gyldén. Gyldénin toinen tytär Sofia Gustava Gyldén (1833–1919) oli lahjoittaja. Hän luovutti vuonna 1911 Suomalaiselle Tiedeakatemialle noin 40 000 markan suuruisen pääoman, jota oli hoidettava C. V. Gyldénin rahaston nimellä ja käytettävä metsätieteellisten opintojen ja tutkimusten hyväksi.

Gyldén on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle. Hänen mukaansa on nimetty Gyldénintie Helsingin Lauttasaaressa vuonna 1951.

Teoksia

• Samling af författningar rörande landtmäteriet, forstväsendet och justeringen af mått, mål och vigt i Finland, kolme osaa (1836–1853)
• Historiska och statistiska anteckningar om städerna i Finland (1845)
• Handledning för skogshushållare i Finland (1853), suomeksi nimellä Suomalaisen metsänhoidon opas (1998, suomentanut Matti Leikola)
• Suomenmaan joet ja järvet (1863)
• C. W. Gyldénin kaupunginkartat 1:3200–1:10000 vuosilta 1837–1843 näköispainoksina (1983)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claes Wilhelm Gyldénin laatimia karttoja Wikimedia Commonsissa

• Gyldén, Claes Wilhelm (ruotsiksi) Biografiskt lexikon för Finland (Kansallisbiografia-artikkelin ruotsinnos)
• Gyldén, Claes Wilhelm hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Gyldénin kaupunkikartat Historialliset kartat