Chris Drury
Christopher Ellis Drury (s. 20. elokuuta 1976 Trumbull, Connecticut) on yhdysvaltalainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän edusti vuonna 1998 alkaneella ja vuonna 2011 päättyneellä NHL-urallaan neljää eri seuraa, Colorado Avalanchea, Calgary Flamesia, Buffalo Sabresia ja New York Rangersia.
| Chris Drury | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1976 Trumbull, Connecticut, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi |
The Grand Drury, Captain Clutch, Captain America, Dr. McDrury, The Muffin Man |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1998–2011 |
| Seurat |
Colorado Avalanche (NHL) Calgary Flames (NHL) Buffalo Sabres (NHL) New York Rangers (NHL) |
| NHL-varaus |
72. varaus, 1994 Quebec Nordiques |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Colorado Avalanche | 2001 |
Drury pelasi NHL:n runkosarjassa 892 ottelua, joissa teki 615 tehopistettä, 255 maalia ja 360 syöttöpistettä. NHL:n pudotuspeleissä hän pelasi 135 ottelua, joissa teki 89 tehopistettä, 47 maalia ja 42 syöttöpistettä. Hän voitti urallaan kerran Stanley Cupin, Colorado Avalanchessa vuonna 2001, toimi kahden eri seuran, Buffalo Sabresin ja New York Rangersin, kapteenina ja palkittiin vuonna 1999 vuoden tulokkaan palkinnolla Calder Memorial Trophylla. Hän on myös kaksinkertainen olympiahopeamitalisti.
Ura muokkaa
Ennen ammattilaisuutta muokkaa
Ennen NHL-uraansa Drury pelasi vuodet 1994–1998 Bostonin yliopiston jääkiekkojoukkueen Terriersin riveissä Hockey East -yliopistosarjassa. Hän oli voittamassa kahta Hockey Eastin mestaruutta, vuosina 1995 ja 1997, ja myös yhtä NCAA:n (yliopistosarjojen kattojärjestö) mestaruutta, vuonna 1995. Drury, joukkueensa sisäisen pistepörssin kärkinimi kausina 1996–1997 ja 1997–1998, palkittiin Hockey Eastin vuoden pelaajana vuosina 1997 ja 1998 ja Hobey Baker Awardilla NCAA:n vuoden pelaajana vuonna 1998. Lisäksi hänet valittiin muun muassa kahdesti Hockey Eastin toiseen tähdistöön (vuosina 1996 ja 1997), kerran Hockey Eastin ensimmäiseen tähdistöön (1998) ja NCAA:n mestaruusturnauksen tähdistöön vuonna 1997.
Ammattilaisuran alku Coloradossa muokkaa
Drury sai NHL-varauksen vuonna 1994, kun Quebec Nordiques varasi hänet numerolla 72 uusien pelaajien varaustilaisuuden kolmannella kierroksella. Hän aloitti NHL-uransa neljä vuotta myöhemmin Colorado Avalanchessa (Nordiques siirtyi Denveriin vuonna 1995) riveissä. Drury oli tulokaskaudellaan, kaudella 1998–1999, NHL:n eniten maaleja tehnyt tulokaspelaaja ja toiseksi eniten pisteitä tehnyt tulokas seurakaveri Milan Hejdukin jälkeen tehtyään 79:ssä runkosarjaottelussa tehot 20 maalia ja 24 syöttöpistettä. Kauden jälkeen hänet nimettiin NHL:n tulokkaiden tähdistöön ja palkittiin Calder Memorial Trophylla liigan vuoden tulokkaana. Drury on ensimmäinen ja ainoa pelaaja, joka on voittanut urallaan sekä Hobey Baker Awardin että NHL:n vuoden tulokkaan palkinnon.
Drury jatkoi Avalanchessa vielä kolme seuraavaa kautta ja teki parhaimmillaan 67 runkosarjapistettä yhden kauden aikana, 20 maalia ja 47 syöttöpistettä 82:ssa runkosarjaottelussa kaudella 1999–2000. Avalanche-vuosiensa parhaan maalimäärän hän keräsi kaudella 2000–2001, 24 maalia 71:ssä runkosarjaottelussa. Kesäkuussa 2001 hän oli voittamassa Avalanchen riveissä Stanley Cupin mestaruutta, kun seura löi loppuotteluissa New Jersey Devilsin voitoin 4–3. Drury teki vuoden 2001 pudotuspeleissä 23:ssa ottelussa tehot 11 maalia ja viisi syöttöpistettä, joilla hän sijoittui pudotuspelien pistepörssissä sijalle yhdeksän ja maalipörssissä sijalle kaksi seurakaveri Joe Sakicin jälkeen.
Kaudet Calgaryssä ja Buffalossa muokkaa
Lokakuussa 2002, ennen kauden 2002–2003 alkua, Avalanche kauppasi Druryn ja Stéphane Yellen Calgary Flamesiin vaihdossa Dean McAmmondiin, Derek Morrisiin ja Jeff Shantziin. Drury keräsi 80:ssä Flamesin paidassa pelaamassaan ottelussa tehot 23 maalia ja 30 syöttöpistettä, joilla sijoittui 2002–2003 Flamesin sisäisessä maalipörssissä sijalle kaksi Jarome Iginlan jälkeen ja pistepörssissä sijalle kolme Iginlan ja Craig Conroyn jälkeen.
Heinäkuussa 2003 Drury sai siirron Buffalo Sabresiin pelaajakaupassa, jossa Flames sai Steve Reinprechtin ja Rhett Warrenerin ja Sabres Druryn lisäksi Steve Béginin. Ensimmäisellä Sabres-kaudellaan, kaudella 2003–2004, hän sijoittui seuran sisäisissä piste- ja maalipörsseissä sijalle neljä Daniel Brièren, Miroslav Šatanin ja Jean-Pierre Dumontin jälkeen ja Sabresin sisäisessä syöttöpörssissä sijalle kaksi Brièren jälkeen tehtyään 76:ssa runkosarjaottelussa 53 tehopistettä, 18 maalia ja 35 syöttöpistettä.
Seuraavalla NHL-kaudella, työsulun jälkeisellä kaudella 2005–2006, Drury oli seuransa tehokkain maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Maksim Afinogenovin jälkeen tehtyään 81:ssä runkosarjaottelussa tehot 30 maalia ja 37 maalisyöttöä. Kevään 2006 pudotuspeleissä, joissa Sabres eteni itäisen konferenssin finaaleihin, Drury oli niin ikään joukkueensa tehokkain maalintekijä (koko liigan tilastossa jakoi sijan kolme viiden muun pelaajan kanssa) ja toiseksi paras pistemies, tällä kertaa Daniel Brièren jälkeen, tehtyään 18:ssa ottelussa yhdeksän maalia ja annettuaan yhtä monta maalisyöttöä. Kaudella 2006–2007 Drury teki henkilökohtaisen piste-ennätyksensä tehtyään 69 pistettä, 37 maalia ja 32 syöttöpistettä. Hän oli myös jälleen johdattamassa joukkuettaan itäisen konferenssin finaaleihin, joissa Ottawa Senators oli kuitenkin parempi.
Kaudesta 2005–2006 alkaen Drury jakoi Sabresin kapteenin tehtävät Brièren kanssa. Tätä ennen, seuran kapteeniuden kierrettyä usean pelaajan kesken, Drury oli toiminut Sabresin kapteenina marraskuussa 2003 ja maalis–huhtikuussa 2004.
Aika New York Rangersissä muokkaa
Kolmen Buffalon kauden jälkeen Drury siirtyi vapaana pelaajana uuteen seuraan. Hän teki kesällä 2007 New York Rangersin kanssa viiden vuoden sopimuksen. Kahdella ensimmäisellä kaudellaan uudessa seurassa Drury ylitti vielä 50:n tehopisteen rajan ja oli molempina joukkueensa kolmanneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja, kaudella 2007–2008 myös eniten maaleja tehnyt pelaaja Jaromír Jágrin kanssa (molemmat tekivät 25 maalia). Kaudella 2009–2010 hänen pistemääränsä kuitenkin laski 32:een (14 maalia ja 18 syöttöpistettä) 77:ssä ottelussa ja kaudella 2010–2011 hän oli sivussa suurimman osan otteluista sormi- ja polvivammojen vuoksi. Hän teki tuolla kaudella vain viisi tehopistettä, maalin ja neljä syöttöpistettä, 25:ssä runkosarjaottelussa ja yhden tehopisteen, syöttöpisteen, viidessä pudotuspeliottelussa.
Drury oli kaudesta 2008–2009 Rangersin kapteeni. Viimeisinä kausinaan joukkueessa, John Tortorellan ollessa sen päävalmentaja, hän pelasi aiempaa enemmän puolustavassa roolissa, jäähyntappajana ja alempien ketjujen hyökkääjänä.[1][2] Kesäkuussa 2011, kun hänen sopimustaan olisi ollut jäljellä vielä yksi vuosi, Rangers osti Druryn sopimuksen ulos.[3] Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin, elokuussa 2011, hän ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[4]
Uransa jälkeen Drurysta tuli Rangersin toimitusjohtaja, kun Jeff Gorton sai potkut toukokuussa 2021.[5]
Maajoukkueura muokkaa
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa:
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Salt Lake City 2002 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Tšekki 2004 | jääkiekko | |
Drury edusti maataan useissa maajoukkueturnauksissa, kolmissa aikuisten maailmanmestaruuskilpailuissa (Suomessa 1997, Sveitsissä 1998 ja Tšekissä 2004), kolmissa talviolympialaisissa (Salt Lake Cityssä 2002, Torinossa 2006 ja Vancouverissa 2010), maailmancupissa vuonna 2004 ja alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1996.
Vuosien 2002 ja 2010 olympialaisissa, joissa Yhdysvallat hävisi molemmissa loppuottelun Kanadaa vastaan maalein 2–3, Drury oli voittamassa hopeamitalia ja MM-kilpailuissa 2004 pronssimitalia, kun Yhdysvallat voitti pronssiottelussa Slovakian maalein 1–0.
Perhe muokkaa
Drury on naimisissa ja hänellä on vaimonsa Roryn kanssa kaksi lasta, tytär Dylan ja poika Luke.[6] Chris Druryn vanhempi veli Ted on myös ollut jääkiekkoammattilainen. Ted Drury pelasi NHL-urallaan kuuden eri seuran riveissä yli 400 runkosarjaottelua ja vuosina 2002–2007 hän pelasi DEL-liigassa Saksassa.[7]
Lähteet muokkaa
- Chris Drury Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Chris Drury Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Chris Drury The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Chris Drury TSN.ca-sivustolla (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Obernauer, Michael: New York Rangers captain Chris Drury finds scoring touch after demotion to fourth line New York Daily News. 26.12.2009. Arkistoitu 19.8.2011. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Botte, Peter: Rangers' Chris Drury to undergo knee surgery, John Tortorella says captain to miss six weeks New York Daily News. 9.2.2011. Arkistoitu 19.8.2011. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Chris Drury and Rangers part ways as New York buys out final year of captain's contract The Hockey News. 29.6.2011. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Chris Drury retires after 12 seasons ESPN.com. 19.8.2011. Viitattu 19.8.2011. (englanniksi)
- ↑ https://www.nhl.com/news/new-york-rangers-fire-president-john-davidson-general-manager-jeff-gorton/c-324375458
- ↑ Chris Drury usahockey.com. Arkistoitu 19.8.2011. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Ted Drury Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
| Edeltäjä: Sergei Samsonov |
Calder Memorial Trophyn voittaja 1999 |
Seuraaja: Scott Gomez |
Bill Cook (1926–37) | Art Coulter (1937–42) | Ott Heller (1942–45) | Neil Colville (1945–48) | Buddy O'Connor (1949–50) | Frank Eddolls (1950–51) | Allan Stanley (1951–53) | Don Raleigh (1953–55) | Harry Howell (1955–57) | George Sullivan (1957–61) | Andy Bathgate (1961–64) | Camille Henry (1964–65) | Bob Nevin (1965–71) | Vic Hadfield (1971–74) | Brad Park (1974–75) | Phil Esposito (1975–78) | Dave Maloney (1978–80) | Walt Tkaczuk (1980–81) | Barry Beck (1981–86) | Ron Greschner (1986–87) | Kelly Kisio (1987–91) | Mark Messier (1991–97) | Brian Leetch (1997–2000) | Mark Messier (2000–04) | Ei kapteenia (2004–06) | Jaromír Jágr (2006–08) | Chris Drury (2008–11) | Ryan Callahan (2011–)