Choristodera

Choristodera on sukupuuttoon kuollut matelijoiden lahko, jonka jäsenet elivät osittain tai kokonaan vedessä.

Choristodera
Champsosaurus
Champsosaurus
KeskijurakausiMioseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia/Sauropsida
Kladi: Diapsidit Diapsida
Kladi: Sauria
Kladi: Choristodera
Cope, 1884
Alaryhmät[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Choristodera Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Choristodera Commonsissa

Choristoderan jäseniä on tavattu ainakin keskijurakaudelta aina mioseenille asti. Myöhäistriaskaudella elänyt Pachystropheus saattoi myös kuulua tähän ryhmään, mikä aikaistaisi Choristoderan fossiiliaineistoa 45 miljoonalla vuodella. Pachystropheuksen sukulaissuhteet ovat kuitenkin kiistellyt, ja se saattoi tosiassa kuulua Thalattosauria-ryhmään, mutta kallon puuttuessa lähes kokonaan ei varmoja määrittelyjä voida tehdä.[3]

UlkonäköMuokkaa

Tyypilliset lahkon jäsenet kuten Champsosaurus muistuttivat nykyisiä krokotiilieläimiä, erityisesti gaviaalia. Gaviaalilla on pitkä, kapea kuono jossa on paljon pieniä hampaita, jolla se pyydystää kaloja. Champsosaurus oli myös suunnilleen krokotiilin kokoinen, suvun suurin laji 3 metriä.[4]

Joidenkin äskettäin löydettyjen lajien koko ja ulkonäkö vaihteli paljon. Lazarussuchus ja Cteniogenys olivat pieniä ja lyhytleukaisia. Niiden kallot olivat noin 5 senttiä pitkät ja ne saattoivat olla maalla eläneitä hyönteissyöjiä. Iguaanin kokoinen Monjurosuchus näytti pullealta liskolta. Ihonjäjlejet paljastavat että sillä oli uimaräpylät ja suuret harjasuomut kuten alligaattorilla. Kooltaan ja muodoltaan Monjurosuchus muistutti nykyistä kaloja ja sammakkoeläimiä saalistavaa kiinankyhmyliskoa.[4]

Merkilliset pitkäkaulaiset lajit, Japanista löydetty Shokawa ja Kiinasta löydetty Hyphalosaurus, muistuttivat paljon notosaureja. Hyphalosaurus oli pieni, täysikasvuisena noin 30 senttiä pitkä, Suurin osa sen pituudesta oli kaulaa ja häntää, sen ruumis olisi mahtunut aikuisen ihmisen käteen. Eräässä hyvin säilyneessä fossiilissa oli Hyphalosaurus jonka ympärillä oli suuren marmorikuulan kokoisia pitkulaisia nahkamaisia munia, ja 15-senttisiä poikasia.[4]

LevinneisyysMuokkaa

Choristoderaan kuuluvien lajien jäänteitä on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta, Euroopasta, ja mahdollisesti Pohjois-Afrikasta sekä Itä-Timorista. Axel Heibergin saarelta pohjoisesta Kanadasta on löydetty tunnistamattomia Choristoderan jäänteitä. Ne olivat luultavasti ektotermisiä kuten krokotiilit, eli ne tarvitsivat ainakin ajoittain ulkopuolisen lämmönlähteen, sillä ne eivät pystyneet käyttämään omaa aineenvaihduntaansa lämmön tuottamiseen. Samalta saarelta löytyneiden kilpikonnien kanssa ne osoittavat että Arktis oli lämpimämpi liitukaudella kuin nykyään. Äskettäin on löydetty Choristoderan lajeja paikoista mistä niitä ei aiemmin tunnettu, Arktikselta, Kiinasta ja Japanista. Tähän mennessä ryhmän jäänteitä ei ole löydetty miltään eteläiseltä mantereelta.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Matsumoto, Ryoko et al.: The first record of a nearly complete choristodere (Reptilia: Diapsida) from the Upper Jurassic of Hebei Province, People’s Republic of China. Journal of Systematic Palaeontology, 18.6.2019, 17. vsk, nro 12, s. 1031–1048. Taylor & Francis. doi:10.1080/14772019.2018.1494220. ISSN 1477-2019. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  2. a b Matsumoto, Ryoko & Evans, Susan E.: Choristoderes and the freshwater assemblages of Laurasia. Journal of Iberian Geology, 10.12.2010, 13. vsk, nro 2, s. 253–274. doi:10.5209/rev_JIGE.2010.v36.n2.11. ISSN 1886-7995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  3. a b Renesto, Silvio & Dalla Vecchia, Fabio Marco: Late Triassic Marine Reptiles. Teoksessa Tanner, Lawrence H. (toim.): The Late Triassic World: Earth in a Time of Transition, s. 298. Cham: Springer, 2018. ISBN 978-3-319-68009-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.5.2020). (englanniksi)
  4. a b c d Wedel, Matt: Choristodera toukokuu 2007. University of California Museum of Paleontology. Viitattu 27.5.2020.