Chikungunya

Chikungunya on suhteellisen harvinainen alfaviruksen aiheuttama kuumetauti. Se leviää keltakuumehyttysen piston välityksellä. Pariisilaisen Pasteur-instituutin mukaan virus on muuntunut siten, että se voi levitä myös Aedes albopictus -hyttysen kautta. Tämä aiheutti sen, että tauti levisi Intian valtameren seudulle ja uhkasi levitä myös Välimeren rannikolle, minkä vuoksi alueen terveysviranomaiset kokoontuivat asian tiimoilta. Ponnisteluista huolimatta tauti levisi loppukesästä 2007 Emilia-Romagnaan, Italiaan, missä sen aiheuttama epidemia surmasi ainakin yhden ihmisen.^[1]

Taudin nimi

Nimen chikungunya on usein julkisuudessa virheellisesti esitetty olevan swahilin kieltä. Todellisuudessa se kuitenkin juontuu makonden kielen sanoista, jotka tarkoittavat ”se, mikä taivuttaa”. Nimi viittaa kumaraan asentoon, joka syntyy taudin aiheuttamasta niveltulehduksesta. Taudinkuvan esittivät ensimmäisinä Marion Robinson ja W. H. R. Lumsden vuonna 1955 Makonden tasangolla, Tanganjikan ja Mosambikin välisellä rajalla, vuonna 1952 puhjenneen epidemian jälkeen. Chikungunya on läheistä sukua O’nyong’nyong -virukselle.

Taudinkuva

Chikungunya ei yleensä ole hengenvaarallinen. Kuitenkin vuosina 2005–2006 ilmoitettiin 200 ihmisen kuolleen chikungunyaan Réunionin saarella sekä Intiassa puhjenneessa laajassa epidemiassa erityisesti Tamil Nadussa, Karnatakassa, Keralassa ja Andhra Pradeshissa. Elokuussa 2006 Rajasthanissa, Intiassa tutkittiin tulvien ja rankkasateiden jälkeen tuhansia tapauksia Rajsamandin, Bhilwaran, Udaipurin ja Chittorgarhin piirikunnissa, näiden naapuripiirikunnissa Gujaratin ja Madhya Pradeshin osavaltioiden puolella sekä naapurimaassa Sri Lankassa. Keralan osavaltiossa, Etelä-Intiassa ilmoitettiin 125 ihmisen menehtyneen chikungunyaan. Tapauksista suurin osa oli Alapuzhan piirikunnassa, pääosin Cherthala Talukissa. Joulukuussa 2006 ilmoitettiin 3 500 ihmisen sairastuneen Malediiveilla ja yli 60 000:n Sri Lankassa. Sairastuneista yli 80 menehtyi. Lokakuussa 2006 Pakistanissa raportoitiin toistakymmentä chikungunyatapausta. Kesäkuussa 2007 Pathanamthittan, Kottayamin ja Alappuzhan piirikunnissa, eteläisessä Keralassa, Intiassa puhjennut epidemia surmasi yli 50 ihmistä. Virallisesti on vahvistettu 7 000 ihmisen sairastuneen chikungunyaan näillä alueilla. European Network for Diagnostics of "Imported" Viral Diseases (ENIVD) (Euroopan 'tuotujen' virustautien diagnoosiverkosto) sanoo viruksesta löydetyn Réunionilla fylogeneettisesti uusia, hengenvaarallisia muunnoksia.

Oireet

Chikungunyan oireisiin kuuluu kuume, joka voi nousta 39° C:een, hiussuoniverenvuotoja tai näppyläistä rokahtumaa tavallisesti raajoissa ja vartalolla sekä kipuja tai niveltulehdus useissa nivelissä, jotka voivat myös vahingoittua. Joskus oireina ovat myös päänsärky, sidekalvon vetistys ja lievä valoherkkyys. Andhra Pradeshissa ja Tamil Nadussa, Intiassa korkea kuume ja rampauttava nivelkipu ovat olleet pääasialliset oireet. Kuume kestää tyypillisesti kaksi päivää, minkä jälkeen se laskee äkillisesti. Muut oireet – ankara päänsärky, unettomuus ja äärimmäinen uupumus – kestävät yleensä 5–7 päivää. Potilaat ovat kuitenkin kärsineet nivelkivuista pitkään tämän jälkeenkin: Nuorimmilla toipuminen on tapahtunut 5–10 päivässä ja keski-ikäisillä 1–2 kuukaudessa mutta ikääntyneillä vieläkin pitempään. Heikosti raportoidut näkökyvyn menetykset olisi hoidettava oireiden alkuvaiheessa. Silmäongelmien yhteyksiä tautiin ei tunneta tarkasti, koska ei ole yleensä tutkittu syy-yhteyttä chikungunyaan.

Eteläisen Intian epidemiassa chikungunyan on havaittu aiheuttaneen ainakin seuraavia oireita:

Dermatologisesti

näppyläistä rokahtumaa
laikukasta punoitusta nenän iholla
pisamamaista pigmenttiä kasvoissa
siimaeläinmäisiä kuvioita kasvoilla ja raajoissa
jäkälää muistuttavaa ihottumaa ja pigmentin lisääntymistä auringonvalolle altistuneilla alueilla
runsaasti aftamaisia haavaumia kivespusseissa, säärissä ja pohkeissa sekä kainaloissa
turvotusta ääreisosien imusolmukkeissa kehon toisella tai kummallakin puolella
lapsilla runsaasti verenpurkaumien aiheuttamia laikkuja
pikkulapsilla rakkulamaisia ihomuutoksia
kynnenalaista verenvuotoa
valoaltistuksen aiheuttamaa nokkosihottumaa
kehon ääreisosissa nokkosihottumaa

Histopatologisesti

pigmenttimuutoksia
näppyläistä rokahtumaa
jäkälää muistuttavaa ihottumaa
imusolujen kerääntymisestä ihon verisuonien ympärille aiheutuneita aftamaisia haavaumia
monilla potilailla jalkojen turvotusta, jonka takia täytyy sulkea pois verenkierron, munuaisten ja maksan mahdolliset poikkeavuudet

Sekä myös

päänsärkyä
lumbagoa
kahvinväristä oksennusta
nenäverenvuotoa

Hoito

Chikungunyaan ei tunneta hoitoa. Vuonna 2000 tehtiin rokotekokeiluja, jotka kuitenkin keskeytyivät rahoituksen puutteeseen. Näin ei myöskään rokotteita ole olemassa. Serologisia testejä on kuitenkin saatavilla Malaijan yliopistosta, Kuala Lumpurista, Malesiasta.

Klorokiini on ensisijainen ajateltavissa oleva oireenmukainen hoito chikungunyaan ja virusvasta-aine sitä aiheuttavaa virusta vastaan. Malaijan yliopisto on ilmoittanut: "Kun niveltulehdus on osoittautunut vastustuskykyiseksi aspiriinille ja steroidittomille tulehduslääkkeille, klorokiinifosfaatti (250 mg/vuorokausi) on antanut lupaavia tuloksia." [1] Italialaisen tutkijan Andrea Savarinon kollegoineen tekemät tutkimukset sekä Ranskan hallituksen lehdistötiedote maaliskuussa 2006 [2] (Arkistoitu – Internet Archive) ovat lisänneet uskoa siihen, että klorokiini saattaa olla tehokas hoito sairauteen. Yhdysvaltain terveysministeriön tautienhallinta ja -ehkäisykeskus CDC kehottaa välttämään taudin hoidossa aspiriinia, ibuprofeenia, naprokseenia ja muita steroidittomia tulehduslääkkeitä, joita sen sijaan suositellaan käytettäviksi niveltulehduksen aiheuttamiin kipuun ja kuumeeseen.

Tartunnan saaneiden tulisi välttää saamasta uusia hyttysenpistoja ja pysytellä sisätiloissa hyttysverkon suojassa. Lepoa pidetään perusteltuna osana niveloireiden hoitoa. Liikkuminen ja kevyt harjoitus vaikuttavat vähentävän jäykkyyttä ja aamuisin esiintyvää nivelkipua, kun taas raskas harjoitus saattaa aiheuttaa reumaattisia oireita. Nivelkipu on jatkunut jopa yli 8 kuukauden ajan.

Epidemiologia

Chikungunya kuvattiin ensimmäisen kerran Tansaniassa, Afrikassa vuonna 1952. Intiassa sitä tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 Kalkutassa. Vuonna 1999 se aiheutti Pelabuhan Klangissa, Malesiassa 27 ihmisen sairastumisen.

Joulukuussa 2013 tautia havaittiin ensi kerran Karibialla, ja alueen sairaaloihin ja terveyskeskuksiin on tullut tuhansia ihmisiä, joilla on samat taudin oireet. Tietoon on tullut 55 000 tartunnan saanutta. Sen pelätään rantautuvan Pohjois-Amerikkaan kesällä 2014.^[2] Vuoden 2014 kesäkuun alussa tautia oli havaittu Floridassa 18:lla ulkomailla sairastuneella ihmisellä, mutta virusta ei vielä tiettävästi esiintynyt paikallisessa hyttyskannassa.^[3]

Ennaltaehkäisy

Taudin tehokkain ennaltaehkäisy on suojautuminen sitä kantavilta hyttysiltä. Tähän sisältyy dietyylitoluamidia tai permetriiniä sisältävien hyönteiskarkotteiden sekä pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden käyttö ja myös ikkuna- ja oviaukkojen suojaaminen. On lisäksi tärkeää tyhjentää seisovan veden säiliöt, jotta hyttyset eivät pääse lisääntymään niissä.